*Sadien näkökulma*
Katselin kun maisema alkoi muuttua syrjäisemmäksi ja en voinut muuta kuin ajatella, että minkälainen talo se tulisi olemaan jossa yöpyisimme. Toivottavasti se olisi iso. Ja tilava. Eikä mikään vanha ränsistynyt puuhökkeli... Mutta siellä ainakin olisi muita ihmisiä, joten siellä ei varmasti tulisi olemaan tylsää.
"Perillä ollaan," kuulin Liamin ilmoittavan kovaan ääneen ja hidasti auton melko modernin talon eteen jota ympäröi tiheä metsä. Nousin autosta hitaasti ulos Demin kanssa, tuijottaen suurta kaunista taloa silmät kiiluen. Liam saapui vierellemme, vilkaisten meidän suuntaamme ja nauraen kevyesti.
"Tiedän. Meillä oli samat reaktiot kun ostimme tämän," hän sanoi haroen hiuksiaan sormillaan. Sitten hän kääntyi meihin päin hymyillen,
"No mutta, mennäänkö sisälle? Muut odottavat."
"Juu, totta kai! Mennään vain!" Dem huudahti innokkaana, ja nyökkäsin Liamille tämän jälkeen hymyillen pienesti.
Kun olimme käden ulotuksen etäisyydellä ovesta, se lennähti auki valovuosien nopeudella, ja kaksi nuorta -- noin parikymppistä -- miestä juoksivat ulos yllättäen meidät.
"ZAYN, OLET ILKEÄ!" huusi yksi miehistä, blondi, jonka hiukset olivat tupeerattu tyylikkäästi taaksepäin. Hän näytti juoksevan karkuun toiselta mieheltä, ilmeisesti kyseiseltä Zayniltä, jolla oli mustat samaan tapaan tupeeratut hiukset mutta vain mustat, ja sivusiileillä.
"NIALL, ANTEEKSI! EN TARKOITTANUT TEHDÄ SITÄ!" tämä "Zayn" huusi, taklaten toisen miehen, jonka nimi oli ilmeisesti Niall.
"Mutta," hän sanoi halaten Niallia tiukasti, "Tiedän että rakastat minua," hän sanoi virnuillen pahaenteisesti.
"Mutta se ei muuta sitä faktaa että söit ruokani!" Niall vaikeroi, tuupaten Zaynia leikillään kylkeen.
Käännyin katsomaan Demiä ilmeellä, joka kertoi "Ajatteletko samaa kuin minä?", johon hän vastasi tietävällä virneellä. Liam peitti kasvojansa kämmenellään, mutisten jotain, joka kuulosti aivan kuin; "Taasko te käytte tätä läpi?", ja yskäisi kurkkunsa puhtaaksi, sillä he eivät tainneet huomata meitä. Kuullessaan Liamin he nousivat äkkiä maasta, yllättyneet ilmeet kasvoillaan.
"Liam! En huomannutkaan että tulit jo takaisin," Niall sanoi raapien takaraivoaan.
"Niin, missä oikein viivyit?" Zayn kysyi hänen jälkeensä, vilkaisten Liamia ennen kuin hän katsahti meihin päin.
"..Ja miksi ihmeessä toit tyttöjä tänne? Etkai vain kidnapannut heitä?!" hän kysyi dramaattisesti, saaden minut ja Demin repeämään nauruun aivan täysin.
"No hah hah, Zayn. Tosi kypsää," Liam vastasi pyöräyttäen silmiään.
Zayn katsoi tätä huvittuneena ja liittyi mukaan nauruumme. Niall teki samoin ja hymyili, kävellen luoksemme.
"No näillä tytöillä on ainakin huumorintajua!" hän nauroi.
"Mitkä ovat nimenne?"
"Olen Sadie ja tässä on Dem," sanoin viitoten kädelläni kohti Demiä.
"Te taidattekin jo tuntea heidät, joten emme tarvitse esittelyjä," Liam sanoi osoittaen kättään Niallia ja Zaynia kohti, ja jatkoi, "Selitän tapahtuneen sisällä. Tulkaa perässä tytöt," hän sanoi kävellen edeltä sisälle. Seurasimme häntä ja suljimme oven perässämme.
****
"Ai...sen takia he ovat täällä," Zayn totesi, katsoen meitä ymmärtäen.
"Tosi kurjaa että jouduitte onnettomuuteen," Niall kommentoi väliin, vilkaisten meitä sympaattisesti.
Pudotin katseeni lattiaan syyllisyyden tunteesta. Jos en vain olisi mennyt ajamaan sillä autolla, olisimme vieläkin liikkeellä, emmekä olisi joutuneet melkein väkivallan kohteiksi. Tai vielä pahimmassa tapauksessa; olisimme voineet kuolla.Tämä kaikki on syytäni...
Säpsähdin ja nostin katseeni lattialta viereeni, kun tunsin käden olallani, ja katsoin surullisesti Demiä. Hän hymyili surullisesti ja hieroi olkaani lohduttavasti. Hymyilin tälle pienesti vastaan, ja nyökkäsin ilmoittaakseni että kaikki on hyvin.
Liam, Niall ja Zayn katsoivat meitä oudosti, mutta vakuutimme heille että kaikki on kunnossa. Liam ilmeisesti huomasi kuinka väsyneitä olimme.
"Zayn, saattaisitko heidät vierashuoneeseen?" Liam kysyi kohteliaasti. Zayn nyökkäsi ja saattoi meidät yläkertaan suuren oven eteen. Toivotimme hänelle hyvät yöt ja menimme sisälle huoneeseen. Istuin sängylleni ja Dem teki samoin. Katselin ympärilleni, huone oli aivan kuin osastolla ja pelkkä ajatuskin oli inhottava. olimme hetken hiljaa ja katselimme ympärillemme kunnes Dem rikkoi hiljaisuuden.
"Luuletko että voimme luottaa heihin?" hän kysyi.
"En tiedä, mutta aion ottaa asiasta selvää," vastasin hänelle.
"Meidän on kuitenkin pysyttävä liikkeessä, emme voi jäädä tänne pidemmäksi aikaa," hän sanoi ja nyökkäsin.
"Mietitään asiaa huomenna, nyt haluan vain mennä nukkumaan," vastasin.
"Selvä, hyvää yötä Sadie."
"Hyvää yötä."
A/N: Moiiiiii~ Tässä olisi luku 8 ja luku 9 tulee myös tällä viikolla ;) Ja seuraavaksi tähän väliin tulee uusi "extra luku" ja siinä on poistettuja kohtauksia jotka ei oikein soveltuneet tähän :D ja tietenkin aiheista eksymistä! (meidän erikoisalaa ;) ) kommentoikaa ja äänestäkää :3
-xxsingmetosleepxx
-NekuChan
