*Sadien näkökulma*
Odotin oven ulkopuolella miettien mitä huoneen sisällä tapahtuisi. Olin vieläkin aika shokissa siitä mitä aikaisemmin tapahtui. Olin kyllä huomannut miten oudosti hän usein käyttäytyi, mutta että vielä tällaistä… Se sai minut miettimään, liittyisikö se siihen uuteen hoitajaan joka tänään tänne saapui?
. . . . .
. . . . .
Naah ei se varmaan liity. Hän vain varmaan on todella väsynyt. Nojasin seinää vasten ja suljin silmäni. Mutta ei mennyt kauankaan, kun ovi jo avautui, ja avasin saman tien silmäni.
*Harryn näkökulma*
Poistuin huoneesta pieni virne vielä kasvoillani. Käännyin sulkemaan oven perässäni ja kääntyessäni takaisin olin kasvotusten Sadien kanssa. ”Onko Dem kunnossa? Mitä tapahtui? Miksi olit tuolla? MIKSI VIRNUILET?!” hän heitti kysymyksiä dramaattisesti päin naamaani. Huokaisin ja laskin käteni hänen olkapäälleen. ”Rauhoitu. Hän on kunnossa, mutta juuri nyt hän tarvitsee vain lepoa. Voit mennä huoneeseesi jo.” Sadie katsoi minua vakavissaan, mutta en sitä paljon huomioinut. Minun täytyi palata takaisin töihin. Pudotin käteni takaisin sivulleni ja lähdin matkoihini, jättäen hänet seisomaan siihen paikkaan.
*Sadien näkökulma* (A/N Niin paljon näkökulmia :D)
Katsoin hetken ajan tyhjää paikkaa jossa Harry juuri seisoi. Mieleeni tuli kuitenkin se kysymys mihin hän ei vastannut… Mitäköhän hän oli tehnyt Demille? Mitä tahansa se oli sen täytyi olla VAKAVAA. Käännyin ja kävelin ovea kohti. Avasin sen ja hiivin Demin sängyn luo, ja istuin hänen sängynsä vieressä olevaan tuoliin. Huomasin hänen oikean käden ranteessa punaiset jäljet, aivan kuin joku olisi pitänyt häntä paikoillaan. Aloin panikoida ja yritin ravistella hänet hereille, mutta hän ei hievahtanutkaan. Mitä oli tapahtunut? Oliko Harry tehnyt hänelle jotain? ”Dem! DEM!” aloin huolestuneena huutaa hänen nimeään, mutta en saanut vastausta. Mutta Harryhän sanoi että hän on kunnossa. Kuulin oven avautuvan, ja käännyin katsomaan kuka tulija oli ja näin Zoeyn.
”Sadie?” hän kysyi yllättyneenä.
”…” sanaakaan ei tullut suustani, kun katsoin häntä surullisella katseella.
”Et saisi olla täällä…”
”Halusin vain tietää että hän on kunnossa…”
”Ymmärrän, mutta sinun pitää nyt poistua”
Nyökkäsin ja nousin penkiltä hitaasti, vilkaisten vielä Demiin ennen kuin kävelin huoneesta ulos Zoeyn seuraamana.
Kävelin Zoeyn perässä tietämättä minne minua oltiin viemässä.
”Hei, minne olet minua viem-” en ehtinyt edes sanoa lausetta loppuun, kun Zoey pysähtyi jo jonkin oven eteen. Zoey avasi huoneen oven ja sanoi hymyillen, ”Mene vain sisään.”
Tuijotin häntä vähän aikaa epäröivästi. Huokaisin syvään, ”Mitä olen taas tehnyt?”
Zoey naurahti ja sanoi, ”Mene nyt, sinua odotetaan.”
Kävelin hitaasti huoneeseen ja pysähdyin, huomatessani huoneessa olevan tuntemattoman miehen. Hän hymyili minulle ja käännyin katsomaan Zoeyta , joka ei ollutkaan enää paikalla. Käännyin takaisin miehen puoleen odottavasti.
” Hei, olen Louis Tomlinson… Ja olen uusi hoitajasi.”
A/N: CLIFFHANGAAAAH xD *Dundunduuun* .. Moikka kaikki! Eli tässä olis viimeinkin luku 5 ja mä tiedän mitä te kaikki varmaan ajattelette.. "NO JOHAN SE PÄIVITYS SIELTÄ TULI." Joo...mä oon ajatusten lukija c: No mutta kuitenkin toivottavasti tykkäätte ja kommentoikaa ihmeessä :) -NekuChan
Haiii c: juu eli sori oli pakko jättää tää luku tohon kohtaan..:'D mutta kuitenkin toivottavasti tykkäätte ja antakaa ideoita siitä kuinka pitkä täst tarinasta tulisi? :3 - xxsingmetosleepxx xoxo
