*Demin näkökulma*
Heräsin aamulla auringonvalon paistaessa kirkkaasti kasvoilleni ja vierähdin kyljelleni, avaten silmäni. Nousin käsieni varassa istumaan ja heilautin jalkani sängynlaidan ylitse. Katseeni harhaili ympäri huonetta, etsien kelloa. Viimeinkin sen löydyttyä huomasin kellon olevan 11:05, ja päätin herättää sikeästi nukkuvan Sadien. Nousin vastahakoisesti ylös sängyltä ja kävelin tämän luo.
"Sadie... Sadie, herää," toistin ääneen, ravistellen häntä kevyesti.
Hän mumisi unissaan ja kääntyi katsomaan minua väsyneenä.
"Dem...? Paljonko kello on?" hän kysyi nousten istumaan seinää vasten.
"Se on 11:05," vastasin hänelle ja ennen kuin hän kerkesi sanoa mitään takaisin, ovi tempaistiin auki ja Niall astui sisään innokkaasti.
"Ai, te olettekin jo ylhäällä. Tulkaa aamupalalle!" hän huudahti ja viittoi meitä seuraamaan häntä.
Pyöräytin silmiäni hymyillen ja käännyin Sadieen päin.
"Mennäänkö?"
Sadie nyökkäsi ja nousi jaloilleen, jonka jälkeen seurasi meitä portaita pitkin alas keittiöön. Tervehdimme muita ja istuuduimme pöydän ääreen. Söimme muroja ja keskustelimme eilisen tapahtumista, kunnes Zayn kysyi,
"Minne ajattelitte muuten lähteä? Ehkä voisimme heittää teidät sinne autolla?"
Vilkaisimme toisiamme Sadien kanssa epäröiden vastaustamme.
"Me ollaan....," aloitin varovaisesti.
"...Kiertoajelulla, joten emme tarvitse kyytiä minnekään," Sadie päätti lauseeni.
"Joo, niin, kiertoajelulla."
Zayn katsoi meitä epäilevästi.
"Vai että kiertoajelulla..?"
Zayn, Niall ja Liam katsoivat hetken toisiaan aivan kuin pohtien jotain. Liam kuitenkin kääntyi väläyttämään meille lämpimän hymyn ja vakuutti että he uskoivat meitä.
****
"Kiitos ruoasta. Taidan lähteä nyt ulos pienelle kävelylle," Sanoin noustessani ylös ruokapöydän ääreltä ja aloin kävelemään kohti eteistä. Pysähdyin kuitenkin muutaman askeleen jälkeen katsomaan Sadieta kysyvästi olkani yli.
"Sadie, tuletko mukaan?"
"J...Joo, tulen," hän sanoi ja käveli nopeasti perässäni eteiseen.
"Mutta Sadie, et ole edes koskenut ruokaasi," Liam huusi hänen peräänsä ihmetellen ja Sadie yhtäkkiä pysähtyi matkallaan. Hän vaikutti panikoivan pienen hetken, joten menin hänen vierelleen seisomaan ja hieroin hänen olkapäätänsä lohduttavasti. Hänen olemuksestaan huomasi että hän ei pitänyt tästä tilanteesta.
"Tuota... Minulla ei taida vain olla nälkä," hän vaikeroi, ääni väristen.
Liam sekä muut jotka istuivat pöydän ääressä kummastelivat hänen käytöstään, mutta enempää kysymyksiä ei kysytty.
"Aha, vai niin... No ei sinun tietenkään pakko ole syödä, jos siltä tuntuu," Niall totesi ääneen hymyillen ymmärtäväisesti.
"Niin, jääpähän Niallille enemmän syötävää," Zayn vitsaili virnistäen leveästi, jolloin Niall alkoi murjottamaan.
"Hei! Pitäisikö tuo ottaa loukkauksena vai ei?!"
"Ota se ihan miten vain haluat, mutta totta se silti on."
Liam huokaisi syvään ja nojasi taakse penkillään, "Tyypit hei, älkää vaan aloittako uudestaan..."
Niall nousi ylös paikaltaan ja poistui keittiöstä edelleen murjottaen, käveli meidän ohitsemme ja astui ulko-ovesta ulos viileään ilmaan. Zayn meni hänen peräänsä hetkeä tuhlaamatta ja Liam ei edes vaivautunut nousemaan paikaltaan. Tämä taisi olla tuttua hänelle, kerran kun asuu heidän kanssaan samassa talossa. Minä ja Sadie taas emme tienneet mitä oli oikein tapahtumassa. Onneksi Sadie oli nyt kuitenkin paljon rauhallisempi ja koko ruokaan liittyvä episoodi oli toistaiseksi unohdettu.
Katsoimme ikkunasta ulkona kinastelevaa Zayniä ja Niallia. Äänet kuuluivat vaimeasti, mutta saimme kuitenkin puheesta selvää.
"Jätä minut rauhaan!" Niall huusi naama tulipunaisena ja oli juuri kääntymäisillään, kun Zayn tarttui häntä kädestä pyöräyttäen hänet takaisin ympäri. Zayn painoi huulensa Niallin huulia vasten. (A/N: ZIALL MOMENT!!!<3)
Käännyimme Sadien kanssa katsomaan toisiamme, kasvavat virneet kasvoillamme ja kun ovi kävi, Sadie huudahti innoissaan,
"MILLOIN HÄÄT PIDETÄÄN?!?"
Niall ja Zayn nauroivat vaivaantuneesti ja välttelivät katsekontaktia, ja Liam ja minä nauroimme heidän kanssaan.
"En tiedä, mutta varmaan aika pian," sanoin iskien silmääni.
"Mutta eiköhän meidän pidä kiirehtiä, jos emme halua liikkua pimeällä."
"Olet oikeassa," Sadie nyökkäsi ja tarttui käteeni, alkaen vetää minua perässään ovesta ulos, "Mennään jo~"
"Nähdään myöhemmin," sanoin vielä muille ennen kuin suljin oven perässäni kiinni, ja aloimme suuntaamaan talon pihalta pois johdattavaa metsäpolkua kohti.
****
Lehtien ja oksien narskuminen kenkiemme alla oli ainut ääni, mitä keskellä metsätietä taivaltaessa kuulimme. Olimme kävelleet sitä metsäpolkua pitkin ties kuinka kauan, sanomatta mitään. Pian Sadie kuitenkin rikkoi sen.
"No, mitä luulet? Pitäisikö meidän jäädä tänne pidemmäksi aikaa?"
Kurtistin kulmakarvojani mietten syvästi, "En ole varma...Mutta he ihan varmasti epäilevät meitä jostain. Enkä usko että selityksemme 'kiertoajelusta' vakuutti heidät."
"Niin, meidän on parasta lähteä," Sadie sanoi ja katseli samalla ympärillemme.
"Jos käännymme tuolta, niin pääsemme takaisin suuremmalle tielle," Sadie sanoi osoittaen sormellaan toista poluista, jonka risteykseen olimme pysähtyneet.
Kuljimme sitä reittiä pitkin pois metsästä ja saavuimme leveälle maantielle. Kun olimme jaloitelleet jo tarpeeksi pitkään, pysähdyimme tienvarteen lepäämään.
"Äh, en jaksa kävellä enempää," valitin istuutuen maahan.
.
.
.
"Miten olemmekaan joutuneet tähän tilanteeseen?" Sadie kysyi huokaisten.
"En tiedä..." sanoin haroen hiuksiani.
.
"...En todellakaan tiedä.."
A/N: Moikka!
Varmaan ihmittelette miksi tämä luku tulee näin myöhään, mutta syynä on kova kiire ja yhdessä kirjoittamiseen ei ole aina ollut mahdollisuutta. Nauttikaa tästä luvusta (ja Ziall tunteista ;) ) Seuraava luku tulee mahdollisesti sunnuntaina!.
-xxsingmetosleepxx
-NekuChan
