’Dem!’
’Onko hän hengissä?!’
’Tarkistakaa pulssi!’
Kuulin äänien kaikuvan vaimeasti päässäni. Päätäni särki ja kehoni oli tunnoton. Yritin avata silmiäni epätoivoisesti, toivoen että ympärilläni ei ollut kauheasti ihmisiä, erityisesti Harry.
Avasin silmäni sinnikkäästi ja katselin ympärilleni. Huomasin olevani eri huoneessa kuin viimeksi. Vierelläni seisoi joidenkin naishoitajien lisäksi Zoey. He katselivat toisiaan hätäisesti ennen kuin Zoey kääntyi katsomaan minua ja hänen ilmeensä kirkastui, kun hän huomasi väsyneet silmäni.
”Dem! Olet kunnossa,” hän sanoi huokaisten helpotuksesta. Katsoin hämmentyneenä ympärilleni.
”M….Missä olen..?” mumisin ääneen, johon yksi tuntemattomista hoitajista heti vastasi, ”Olet eristyshuoneessa,” huomasin makaavani valkoisella vuoteella, lepositeihin sidottuna. Aloin mennä paniikkiin, en tiennyt mitä muka olisin tehnyt väärin!
”E-eristyksessä?” aloitin värisevällä äänellä ja jatkoin, ”Miksi? Mitä olen tehnyt väärin? P-päästäkää minut pois täältä..! EN KUULU TÄNNE!!”
Rupesin riuhtomaan yrittäen päästä vapaaksi siteistä. Huusin ja kiljuin, kun tajusin ettei se auttaisi, ja jäisin tänne vangiksi loppuiäkseni. Kuulin hälytyksen alkavan ja hoitajien askelten kaikuen käytäviltä. Silloin ovi riuhtaistiin auki, ja käänsin katseeni sitä kohti. Mutta tietenkin ihmisiä tuli eteeni enkä nähnyt tarkalleen kuka se oli, tai keitä oikeastaan. Paljon hoitajia riensivät pitämään jaloista ja käsistäni kiinni. Tunsin kihelmöivän tunteen toisessa kädessäni joka erottui muista. Kun käännyin….. näin hänet uudestaan, ja tunsin hengitykseni hiljalleen tasaantuvan. Hän katsoi minua suoraan silmiini ja äänet ympärilläni haihtuivat pois ja jäljelle jäivät vain lujat sydämenlyöntini. Häneen katseensa oli täynnä huolestuneisuutta, ja keskityin hänen hypnotisoivan vihreisiin silmiin. En ollut edes huomannut, kun muut hoitajat olivat päästäneet irti ja lähteneet jo omille asioilleen.
Harry näytti hieman epäröivän ennen kuin päästi irti. Luulin Harryn aikovan lähteä, mutta hän jäikin istumaan viereeni. Huoneessa vallitsi hiljaisuus, kun vain tuijotimme toisiamme. Harryn ilme vaihtui yhtäkkiä vakavaksi ja käänsin katseeni pois päin yrittäen välttää hänen jokseenkin syyllistävää katsetta.
”Miksi.” hän kysyi.
”M-mitä ’miksi’?” vastasin yhtäaikaa uteliaana ja hämmentyneenä.
”Miksi välttelet minua?” hän kysyi pieni virne kasvoillaan.
”Öh...tuota en minä välttele sinua?” vastasin kysyvästi.
Vastaukseksi hän naurahti hieman ja pudistaen päätään hän nousi ylös kävellen kohti ovea, mutta juuri ennen kuin ovi oli avautumassa hän kääntyi ympäri ja nosti katseensa minuun päin se sama virne kasvoillaan ja hän madalti ääntään sanoen
”Minä tiedän.”
Ja kun hän astui ulos ovesta tunsin voivani viimein hengittää. Oloni oli jokseenkin huojentunut ja silmäluomeni tuntuivat raskailta joten päätin sulkea silmäni, ja ei mennyt aikaakaan kun jo nukahdin.
****
****
Heräsin keskellä yötä hengittäen raskaasti. Melkein heti , mieleeni tuli kaikki tämän illan tapahtumat. Ne sanat jotka hän sanoi. Mitä hän tiesi…?
Tiesikö hän minun ahdistushäiriöstäni? Vai tiesikö hän että olen rakastunut?
A/N Random fakta: Kuvitelkaa Harry teini-ikäisenä mutanttininjakilpikonnana :D eikö sillä olisikin kiharat hiukset :D? kröhöm..järkevääc: -ziall4evah <3
Kröhöhöhöm:D juu vähän tossa eksyttiin aiheesta... kuten huomasittekin. xD Jotai pari tuntia kirjotettiin tätä ja nyt ihan molemmat teki työtä (jee) :) Mutta juuh kommentoikaa, äänestäkää ja pistäkää suosikkeihin jos tykkäsitte! En pakota tietenkään mutta se auttais meitä ihan hirveesti tässä meiän pikku "uralla" :DD Baihhh lovies<3 -NekuMix
