"Täällä taitaa olla juhlat!" Jared sanoi.
Seurasimme Jaredin perässä sisälle ja pysähdyimme katsomaan ympärillemme. Humalaisia ihmisiä tanssi olohuoneen keskellä ja keittiöstä kuului railakasta naurua. Yhtäkkiä oviaukkoon ilmestyi lyhyt vaaleatukkainen nuori mies joka oli melkein minun pituiseni.
"Heeeei Jared!" hän nauroi, sipaisten kädessään olevaa Pina Coladaa.
"Tyler, mitä täällä on tapahtunut?!" Jared kysyi hämillään kyseiseltä Tylerilta, johon hän vastasi kohauttamalla olkapäitään.
"En minä tiedä.."
Jared katsoi häntä katseella joka kertoi "Oletko tosissasi", mutta luovutti asian suhteen ja huokaisi syvään. "Noh, kunhan he eivät riko paikkoja tai varasta mitään, niin sitten asia on sovittu."
Tyler virnisti ja sanoi "Joo, joo," ja jatkoi horjahdellen matkaansa takaisin keittiöön.
Jared kääntyi meitä kohti ja sanoi hymyillen "Voitte ottaa juotavaa ja mennä istumaan, tai voitte mennä lepäämään yläkertaan jos olette väsyneitä."
Nyökkäsimme Sadien kanssa ja päätimme mennä keittiöön hakemaan juotavaa.
*Sadien näkökulma*
Saapuessamme keittiöön suuntasimme kohti tiskiä ja otimme valmiina olevat lasit. Täytimme lasit vedellä ja olimme menossa olohuoneeseen, kunnes tunsin jokun ottavan kiinni vyötäröstäni ja vetävän minut heidän syliinsä. Käännyin katsomaan olkani yli ja tulin kasvotusten tummahiuksisen mieshenkilön kanssa (kuva näkyy joko sivulla tai ylhäällä). Hänellä oli kirkkaan siniset silmät, joita kehystivät paksut mustat lasit sekä pörröiset sekaisin olevat hiukset.
"Hei tyttö! En ole nähnytkään sinua täällä aikaisemmin. Mikä on nimesi?" hän kysyi iskien silmää.
Katsoin häntä vaivaantuneena ja yritin repiä hänen käsiään pois vyötäröltäni, "Päästä irti.."
Mies naurahti ja sanoi virnistäen, "'Olen Josh," hän ei ilmeisesti kuunnellut minua, sillä hän tiukensi otettaan vyötäröstäni, eikä aikonut päästää irti.
Aloin turhautua. "Oikeasti, päästä irti TAI MUUTEN--"
"Tai muuten mitä?" mies kysyi jälleen virnistäen.
"Tai muuten minä suutun. Ja sitä sinä et TODELLAKAAN halua."
Käännyin katsomaan eteeni kuullessani tutun äänen.
"Dem!" huusin hätäisesti.
Josh nauroi ja katsoi Demiä huvittuneena, "Just, mitä sinä muka tekisit? Tappaisit katseellasi vai?"
Dem seisoi kädet puuskassa, nosti kulmaansa ja virnisti, "Turvaudun mieluummin nyrkkeihini, kiitos."
Josh päästi minut irti ja nousi seisomaan. He katsoivat toisiaan uhkaavasti, ja aloin hieman huolestua sillä heidän pituuseronsa oli valtava! (Josh on noin. 181 cm ja Dem 160 cm.)
Onneksi tilanne ei kerennyt pahentua, ja Tyler tuli väliin.
"Noniin, noniin. Rauhoitutaanpas," hän sanoi rauhoittavalla äänensävyllä.
"Josh, meidän pitää puhua. NYT," Tyler sanoi varoittavasti ja veti Joshia perässään toiseen huoneeseen.
Käännyin katsomaan Demiä, joka oli nyt hieman rauhoittunut, mutta vaikutti vieläkin kireältä.
"Hei... Dem. Kaikki on hyvin, hän ei satuttanut minua," rauhoittelin häntä ja laskin käteni hänen olkapäälleen.
Dem huokaisi, kääntyi minuun päin ja sanoi, "haluan olla hetken yksin."
Katsoin huolestuneena kuinka Dem käveli väkijoukon lävitse ja meni ulos, paiskaten oven perässään kiinni.
*Demin näkökulma*
Paiskasin oven perässäni kiinni ja istahdin terassille. Näin on käynyt ennenkin, olen menettänyt malttini ja suuttunut. Jos Tyler ei olisi tullut väliin olisin varmaan murtanut Joshin nenän, vähintäänkin sen.
Katselin hiljaa maisemia ajatuksissani, mutta havahduin kuullessani oven käyvän. Jared käveli luokseni ja istahti viereeni.
"Hei Dem, mitä sinä täällä teet?" hän ihmetteli.
"Ajattelin vain haukata hieman happea..." mutisin vaisusti.
"Ah. Taisit tavata Joshin, eikö vain?"
"..."
"Hän osaa olla aika idiootti humalassa, mutta raittiina hän osaa käyttäytyä paremmin," hän vakuutteli väläyttäen hemaisevan hymyn.
Hymyilin hänelle takaisin ja kuulin kuinka ovi aukesi takanamme. Käännyin Jaredin kanssa katsomaan ovella seisovaa Sadietä, "Hei Dem, onko kaikki hyvin?" hän kysyi huolestuneena.
"Voin jo paremmin, tarvitsin vain hieman aikaa miettiä," sanoin hymyillen ja nousin ylös.
Menimme Jaredin ja Sadien kanssa takaisin sisälle.
****
Ulkoa tultuamme Jared näytti meille vierashuoneet joissa saisimme olla yön yli. Olin tällä hetkellä Sadien huoneessa, mietimme minne menisimme seuraavaksi ja mitä tekisimme.
"Fakta on nyt se että tänne emme voi jäädä," sanoin huokaisten.
"Meidän pitäisi jatkaa tästä pohjoiseen, mutta miten?" Sadie sanoi mietteliäänä.
"Kävellen..muuta vaihtoehtoa ei ole, meitä etsitään joka paikasta," totesin turhautuneena.
"Pakomatkalla vai?"
Kuulimme naisäänen kysyvän ja katsahdimme ovea kohti, milloin se edes aukesi? Ovella seisoi pitkä ja tummahiuksinen nainen virne kasvoillaan. Katsoin Sadietä paniikissa, nyt joku tietää että olemme pakomatkalla.
"Älkää huoliko, en kerro kellekkään!" Nainen sanoi hymyillen. Hän otti askeleen eteenpäin ja sulki oven perässään.
"Olen Kristen...Kristen Stewart, näyttää siltä että tarvitsette apuani."
****
Kristen toi meille kartan ja kävimme läpi paikat joissa voisimme kulkea ilman että meitä huomattaisiin. Saimme myös selville että lähellä on kaupunki nimeltä Worcester, sinne pitäisi kävellä noin 14 tuntia. Kristen on mukava, hän on itsekin ollut pakomatkalla ja päätyi Jaredin luo, joten voimme luottaa häneen. Päätimme jatkaa matkaa yöllä jolloin kukaan ei meitä huomaisi, toivottavasti pääsemme Worcesteriin..
Matka Manchesteriin jatkuu.
A/N: Moikka! Eli tässä ois taas uusi mutta vähän lyhyt luku :) Sadietä ja Demiä tuli moikkaamaan Kristen Stewart! se ihana lyhythiuksinen vampyyrin rakastaja :D anyhoo~
Toivottavasti tykkäsitte ja kommenttia saa laittaa :)
-NekuChan
-xxsingmetosleepxx
