Puuma & Susi

9. Luku: Minkä värinen on paloauto?

Heräsin ääneen. Tasaiseen, ärsyttävään ääneen. Huitaisin unisena älämölön lähdettä. Se lensi lattialle kalahtaen ja jälleen oli ihanan hiljaista. Herätyskellon paristo varmaan irtosi. Tyytyväisenä jatkoin uniani, kunnes muistin, ettei sängylläni ole koskaan ollut herästyskelloa.

Silmäni rävähtivät auki ja luisuin puoliksi lattialle. Jalat vielä sängyssä ja kyynärpäät kylmässä lattiassa kiinni hapuilin älypuhelintani. Mihin hittoon se lensi?

Epämääräisen huitomisen jälkeen käteni osui kännykkään ja tunsin pienen särön. Suljin silmäni ja liu'utin kännykkää varovasti itseäni kohden.

"Eieieieieieieiei..."

Kun sain kännykän nenäni alle, avasin varovasti silmäni. Näin edessäni samsungin, jonka näyttö oli pimeä. Ja tuhannen sirpaleina.

"Voi paska!"  parkaisin automaattisesti, mutta läppäsin saman tien käden suuni eteen.

Kuulin Saagan unisen äänen seinän takaa.

"Mitä sä Usva riehut?"

"Mun puhelin levis", vastasin hiljaa ja toivoin, ettei äiti herännyt huutooni.

Kuulostelin hetken. Sänky natisi Saagan alla tämän kääntäessä kylkeään. Alakerrasta kuului matala hurina, joka lähti vesipumpusta. Äidin makuuhuoneesta ei kuulunut muuta kuin epätasaista tuhinaa.

Kännykäni takakansi oli irronnut hiukan ja akku lähtenyt paikaltaan. Painoin akun ja takakannen uudelleen kiinni ja kokeilin käynnistää kännykän. Kännykän näytölle ilmestyi valo ja pin-koodia pyytävä ruutu. Täppäilin numeroita näytöllä ja huokaisin helpotuksesta. Onneksi ei käynyt pahemmin. 

Hiivin pimeässä vaatekaapilleni ja kaivoin sieltä esiin farkut, neulepaidan ja topin. Puin ne päälleni ja jatkoin hiippailuani ledein valaistuun pesuhuoneeseen. Nenääni sattui jokin outo, pistävä haju, ja mieleni teki yökätä. Haju pisteli ikävästi nenässä ja jätin oven auki, jotta ilma vaihtuisi. Aivan kuin jollakulla olisi lorahtanut asteen verran liikaa parfyymia vaatteille. Meillä ei vain kukaan käyttänyt hajuvettä, ainakaan tietääkseni. Valot sattuivat silmiini ja pesin hampaani mahdollisimman nopeasti.

Astuin pesuhuoneesta käytävälle. Talossa oli ihan liian hiljaista. Saagankin olisi pitänyt olla jo ylhäällä, ellei hän sitten halunnut myöhästyä koulusta. Kävelin käytävällä ja pysähdyin vielä Saagan oven taakse. Huoneesta kuului välillä lakanoiden kahahtelua ja nukkuvan tuhinaa. Miten Saaga saattoi muka vielä nukkua?

"Saaga, sä myöhästyt jos nukut viel", kuiskasin hiljaa.

"Mm joo mä tuun ihan kohta", Saaga vastasi selvällä äänellä.

Kurtistin kulmiani. Saaga ei kuulostanut väsyneeltä tai vasta heränneeltä. Huoneessa kuitenkin nukkui selvästi joku, olin varma siitä. Oven raosta nenääni tunkeutui sama ällöttävä haju kuin pesuhuoneessa. Äkkiä tajusinkin.

Olin repäisimäisilläni oven auki, kun muistinkin äidin. Repäisyn sijaan avasin oven varovasti ja luikahdin Saagan huoneeseen. Partaveden haju läimähti kasvoilleni vielä pahempana kuin pesuhuoneessa ja se kutitti ikävästi kurkkuani. Aloin yskimään hiljaa ja Saaga pomppasi ylös sängystä. Miten sisko saattoi muka nukkua tämän hajun keskellä?

"Mitä tuo täällä tekee?" sain kysyttyä yskimiseni lomasta.

Katsoin sängyssä siskon vieressä nukkuvaa kundia. Muistin hämärästi nähneeni hänet joskus kuviksen ryhmässä, mutta en muistanut hänen nimeään. Lyhyet hiukset näyttivät hämärässä huoneessa tummanruskeilta ja tummien silmäripsien alla silmät nykivät. Päällä jätkällä ei ollut muuta kuin Amerikan lippu -bokserit.