Puuma & Susi

11. Luku: Alfan frendi

"Sä siis väitit olevas alfa?!"

Istuin hiljaa paikallani ja nostin polvet eteeni. Tuijotin punaisen samettimaton kiemuroita. Silmäpuoli susi seisoi ryhdikkäästi seinän laidalla kuin sotilas ja varoi luomasta katsekontaktia minuun tai Kristianiin. Cegha istui tuolilla silmäpuoli suden vieressä.

Olin juossut suorinta tietä kartanolle. Olin ajatellut, että kartanon väen pitäisi tietää hetimiten tapahtuneesta. Kristian oli huidellut ties missä tehtävissä ja olin joutunut odottelemaan jätkän saapumista hyvän tovin. Kun kundi oli suvainnut saapua paikalle, olivat Cegha ja silmäpuoli susi myös kokoontuneet palaveriin Kristianiin hämärään toimistoon.

Kun olin kertonut Akorrasta, vanhus ja silmäpuoli susi olivat kuunnelleet hiljaa loppuun asti. Silmäpuoli oli välillä pudistellut päätään ja Kristian oli puhissut kiukusta keskeyttäen minut vähän väliä.

"Niin, tavallaan", mutisin Kristianille vastaukseksi nyhtäen housuistani karkailevia lankoja.

"Tavallaan?" silmäpuoli mörähti kysyvästi.

Minua häiritsi suden olemus ja se, etten tiennyt hänen nimeään. Päätin kysyä sitä myöhemmin. Oli sitten eri asia, vastaisiko vatonainen susi minulle niin turhaan kysymykseen.

"Emmä sitä suoraan sanonut."

"Mutta annoit ymmärtää ja se on silloin sama asia", Kristian murahti turhautuneesti, "Saatana!"

Poika haroi hiuksiaan hermostuneesti ja kääntyi katsomaan takkaan, jossa kyti vain pieni tuli.

"Enhän mä sanonut olevani alfa! Sehän saatto ymmärtää mun olevan joku muu korkeassa asemassa oleva susi!" puuskahdin takaisin Kristianille.

Jätkä ei tuntunut löytävän muuta kuin pelkkää moitteen sijaa toiminnastani.

"Alfa on hierarkiassa korkeimmalla. Sen jälkeen tuleva susi on reippaasti alempana arvoasteikolla. Ja alfa on ainoa, jota yksikään järkevä susi seuraisi. Vahvasta puhumattakaan", silmäpuoli susi selvensi seinustalta.

En varmaan ikinä ollut kuullut sen suden puhuvan niin paljon yhdellä kertaa.

"Paska", totesin pohdittuani tilannetta hetken.

"Vittu tästä tuli taas asteen verran vaikeampaa", Kristian sanoi tuohtuneesti ja löi nyrkkiään takan reunukseen.

"Poika hyvä, Usva toimi erinomaisesti tilanteeseen nähden", Cegha avasi vihdoin suunsa.

Hurrasin mielessäni Ceghalle, joka uskalsi olla Kristianin kanssa eri mieltä. Silmäpuoli susi tuntui myötäilevän Kristiania, vaikka ei niin suoraan sanonutkaan. Siinä sudessa oli silti jotain hassua lojaaliutta Kristiania kohtaan.

"Miten niin?" Kristian karjaisi, "Sehän hankki alfan asemalla meille roppa kaupalla ongelmia! Usvan täytyy mennä Iskarioksen eteen ja oppia alfan tuhatvuotiset perinteet! Se ei hitto vie onnistu parissa perkeleen viikossa."

Huoneessa oli jäätävä tunnelma. Silmäpuolikin oli jämähtänyt täysin paikalleen. Cegha ja Kristian tuijottivat toisiaan ja pystyin melkein kuvittelemaan salamoivia pilviä heidän välilleen. Vanhus antoi Kristianille aikaa rauhoittua hetken.

"On totta, että Usvan täytyy oppia paljon lyhyessä ajassa", Cegha aloitti hassulla aksentillaan.

"Mutta esittelemällä itsensä alfaksi, hän pääse Iskarioksen lähelle. Mikä tarkoittaa sitä, että hän pääsee lähelle medaljonkia."

Kristian kääntyi ympäri. Jätkän rintakehä kohoili yhä kiihtyneesti, mutta suuttumus hänen silmissään alkoi laantumaan, vaikkei kadonnutkaan kokonaan.