Surmansilmukka

4 - Odachi

Seisoimme jälleen nurmikentällä. Tällä kertaa ilman sekasortoa. Jokainen oli tarkasti määrätyllä paikallaan hiljaa. Ryhdit kunnossa ja kädet selän takana. Paikkani oli ensimmäisen rivin oikeassa kulmassa. Orionina esittäytynyt valkohiuksinen poika seisoi vieressäni. Hän oli mukava, suloinen ja lyhyt kuten minä.

Viidentoista minuutin seisoskelun jälkeen yksi sotilas kerrallaan käveli eteemme ja luetteli neljän henkilön nimen pienestä lunttilapusta. Kokelaista luotiin neljän hengen ryhmiä, joissa he harjoittelisivat taistelemista ja kaikkea muuta tarpeellista.

Rivit harvenivat ja pian Orioninkin nimi huudettiin. Halusin katsoa taakseni ja nähdä, kuinka monta kokelasta oli jäljellä, mutta en ollut varma olisiko se sopivaa.

Kaikki valmiit ryhmät seisoivat vasemmalla kasvot jäljelle jääneitä kokelaita kohti. Kun eteemme ei kävellyt enää yhtäkään opettajaa, eikä kenenkään nimeä huudettu - ymmärsin olevani viimeinen. Nimeni ei ollut näköjään vieläkään papereissa, joten eihän minua oltu sijoitettu mihinkään ryhmään. Yritin seisoa niin kuin tilanne ei olisi ollut kiusallinen tai vaivannut minua.

"Ariella Hallanvaara!" kuului tiukka huuto valmiista ryhmistä vasemmalla. Lähdin kävelemään huutajan suuntaan ja lähemmäksi päästyäni huomasin olevani Orionin kanssa samassa ryhmässä. Hymyilin hänelle ja menin seisomaan ryhmämme jonon hännille.

Opettajamme johdatti meidät kellarihuoneeseen ja näytti siltä kuin tämä oli jotain, mitä hän ei halunnut tehdä.

"Minä olen kapteeni-Fargus", hän esittäytyi. "Ja minut on määrätty opettamaan teille sitä sun tätä Pyhäroudan sotilasliitosta."

Kapteeni-Fargus haisi nenääni, vaikka hän seisoi kolmen metrin päässä edessämme. Leikkaamaton sänkiparta ja arpi oikean silmän alapuolella antoivat hänestä välinpitämättömän kuvan. Musta huivi oli laitettu peittämään kaljua päätä ja työnnetty niin syvälle päähän, että paksut harmahtaneet kulmakarvat hipovat sen reunaa.

"Aloitetaan, vaikka siitä, että kaikki ryhmät jaetaan A-, B- ja C-ryhmiin", Fargus sanoi ja veti puutuolin alleen. "A-ryhmä, eli alfat ovat vahvimpia. B-ryhmä eli borssat ovat toisiksi vahvimpia ja C-ryhmä, eli kokelaiden joukot. Teitä kutsutaan celtoiksi ja olette heikoimpia."

Jäin miettimään, kuinka vahvoja alfat olivat, ja kuinka hankala olisi päästä A-ryhmän jäseneksi. Celtaksi en todellakaan aikonut jäädä ikuisiksi ajoiksi.

"Sitten on vielä X-ryhmä, jossa ovat kaikista vahvimmat ja lahjakkaimmat taistelijat", kapteeni selitti. "X-ryhmä toimii puhtaasti kolmen tähden sotilaan käskystä."

"Kuka on kolmen tähden sotilas?" Orion kysyi.

"Mitä?" Fargus kysyi pöyristyneenä. "Etkö tiedä?"

"En, sir", Orion mutisi nolostuneena.

"Joka vuosi kokelaat vain heikkenevät", kapteeni huokaisi. "Kolmoisjohtaja, eli kolmen tähden sotilas on koko kaupungin vahvin henkilö. Hän päättää aikalailla kaikesta kampuksen sisäpuolella tapahtuvasta. X-ryhmä on kaikkien muiden yläpuolella paitsi hänen."

Kiitin onneani, että en itse kysynyt Orionin kysymystä. Nimittäin ohjaajamme antama ilkeä katse ei ollut jotain, mitä tahdoin kokea. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain itsekään edes kuulla kolmoisjohtajasta. Jäin miettimään hänen voimaansa. Jos kolmoisjohtaja on koko kampuksen vahvin - tahdoin olla hänen paikallaan. Minä tahdoin olla se, kenestä kaikki puhuvat voimakkaimpana.

Tahdoin olla kolmen tähden sotilas.

"Kuinka pääsee hänen paikalleen?" kysyin välittömästi.