You Save Me

Ensimmäinen luku

Serafine

Kylmä tuuli kiskoi hiuksiani, kun kävelin hitaasti kohti koulua. Ahdistus kasvoi koko ajan sisälläni, mitä lähemmäksi pääsin. Pian seisoin koulun ovien edessä ja epäröin käsi kahvalla. Ahdistus oli kasvanut todella voimakkaaksi vapinaksi. Tunsin itseni hölmöksi.

Miks et vaa jääny kottiin, kysyin itseltäni, kun painoin kahvan alas ja ovi aukesi. Muiden oppilaiden meteli tunkeutui ulos ovista. Laahustin kohti kaappiani, mutta juuri kun olin aukaisemmassa kaappiani, kaikki alkoi. Joku paukautti kaappini voimalla kiinni ja oven takaa ilmestyi virnuilevat kasvot.

Eric! Vihasin tuota poikaa yli kaiken, mutta en vain voinut hänelle mitään. Tunsin tönäisyn takaapäin ja paiskauduin lattialle rähmälleni. Ympäriltä kuului ilkeää naurua ja supinaa, joka täytti pääni.

"Ekkö jaksa nousta? Tai no. Sehä on ihan selvä juttu. Et jaksa nousta, koska oot ruma ja läski!" Eric nauroi ja potkaisi minua kylkeen. "Määpä kerron sulle yhen jutun. Jos et häivy täältä huomiseen mennessä, me tapetaan sut." Ericin haiseva hengitys kuiskasi korvaani.

Yritin nousta ylös, mutta sain heti uuden potkaisun kylkeen. Ericin kaverit ympärillä nauroivat, kun voihkin kivusta lattialla.

"Kuulikko, häh?! Oot nii läski, että et jaksa nostaa ees höyhentä maasta!" Eric nauroi ja potkaisi minua naamaan.

Nenästäni kuului inhottava rusahdus ja siitä alkoi valua verta. Nostin käteni kasvoilleni ja nousin ripeästi ylös, juosten suoraa päätä ulos koulun ovista, kohti kotia.

×××

Ericin nauru kaikuivat korvissani, kun seisoin vihdoin kotini ovella, kättä nenällä pidellen. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin, sekoittuen vereen, jota valui yhä vuolaasti nenästäni. Riuhtaisin oven auki vapaalla kädelläni ja juoksin suoraan kylpyhuoneeseen. Katsoin itseäni peilistä oksennusta pidätellen. Naamani oli aivan veren peitossa, mutta ei se ollut yhtä kamalan näköinen kuin nenäni. Se oli vääntynyt aivan vinoon ja verta valui yhä, mutta vähemmän. Kuulin äidin tulevan keittiöstä eteiseen ja huomattuaan lattialla verta, joka johti kylpyhuoneeseen, hän ilmestyi ovelle huolissaan.

"Serafine rakas! Mitä sulle on tapahtunu?" Äiti kysyi hädissään ja syöksyi luokseni.

"Yks poika... Eric..." Enempää en saanut sanottua, kun pyörryin äitini käsivarsille.

Jatkoa tulee mahdollisimman pian, joten ole silloin valmiina!

-pohjoisentytto