You Save Me

Yhdeksäs luku

Pitkästä aikaa uutta lukua teille, joten nauttikaa!

-
pohojoisentytto

Parin tunnin kuluttua

Serafine

Seisoin Lontoon lentokentällä, odottamassa lentoa, joka lähtisi puolentunnin kuluttua, kohti New Yorkia. Se oli matkani ensimmäinen kohde ja olin käynyt nopeasti syömässä jotain, ennen lähtöä. Etsin oikean portin ja istuin odottamaan. Aika kului nopeaa ja kun lentokoneeseen pääsi sisään, lähdin oitis menemään sinne. Etsin paikkani ja istuin siihen huokaisten helpotuksesta. Tunsin itseni vihdoin vapaaksi ja silloin, kun olin rentoutunut. Lento ei tuntunut kovin pitkältä, sillä nukuin melkein koko matkan ja kun heräsin, olin perillä New Yorkin lentokentällä.

Tunnin päästä

Odotin taksia, jonka piti tulla hakemaan minua ja viedä lähelle keskustaa, sillä olin varannut itselleni hotellihuoneen yhteen New Yorkin kalleimmasta hotellista. Samassa taksi ajoi luokseni ja lähti ajamaan kohti keskustaa. Odotin innolla sitä, että pääsisin perille, koska rakastin ulkomaita. Vihdoin taksi pysähtyi hotellin eteen. Nousin kiittäen samalla kuljettajaa ja lähdin tavaroiden kanssa hotellin oville. Ovella minua oli vastassa nuori, komea hotellipoika, joka hymyili minulle ystävällisesti.

"Tervetuloa hotelli Margarethiin, neiti!" Hotellipojan ääni oli kuin hunajaa, saaden minut hymyilemään leveästi takaisin.

Hän oli todella söpö, paljon söpömpi kuin Thomas.

"Voi kiitos!" Vastasin ja ojensin hänelle laukut, jotka tämä vei sisälle perässäni ja jäi odottamaan hissille, kun kävelin vastaanottotiskille.

"Hyvää päivää, nuori neiti!" Nuori hotellivirkailija sanoi pirteästi minulle.

"Päivää. Mulla olis varattuna täältä kuukaueksi huone nimellä Serafine Nordberg." Sanoin kohteliaasti ja virkailija alkoi oitis tutkia tietokoneensa näyttöä.

"Löytyi. Kuudes kerros, numero 927." Nainen sanoi ja ojensi minulle kultaisen avaimen, jossa roikkui hopealäpyskä.

"Kiitos!" Hymyilin ja lähdin hotellipoikaa kohti.

Poika päästi minut edellä hissiin, joka oli mukavan tilava. Musiikki soi hiljaa taustalla ja se ei onneksi ollut sellaista hissimusiikkia kuin yleensä. Huomasin pojan hymyilevän minulle vieläkin ja kun vilkaisin häntä, hän punastui korviansa myöten. Naurahdin hiljaa tuolle. Samassa hissi pysähtyi ja lähdin kohti huonettani. Ovelle päästyäni odotin poikaa, joka tuli hymyillen paikalle ja kaivoin takin taskustani pienen paperin palan, kirjoittaen siihen numeroni ja nimeni, ojentaen sen sitten yllättyneelle pojalle.

"Soittele!" Virnistin ja nappasin laukkuni pojan käsistä aukaisten huoneeni oven. "Ja kiitos avusta!"

"O-ole hyvä...!" Poika mutisi punastellen ja tunki lapun povitaskuunsa ja lähti kohti hissiä hypellen hyväntuulisena.

Hymyilin hänen peräänsä ja astuin huoneeseeni, joka oli todella suuri. Kiljaisin riemusta ja hyppäsin huoneen keskellä olevaan parisänkyyn. Kaivoin puhelimeni esiin ja huomasin, että äitini oli yrittänyt soittaa minulle varmaan tuhat kertaa, samoin isäni ja Thomas. Laskin puhelimen pienelle pöydälle sängyn viereen ja aloin tyhjentämään matkatavaroitani. Sen tehtyäni lähdin hotellin ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevaan ravintolaan syömään iltapala, olihan kello jo kahdeksan illalla. Syötyäni hyvän ja täyttävän iltapalan, lähdin takaisin kuudenteen
kerrokseen huoneeseeni. Vaihdoin pyjaman ja pesin hampaat nopeasti, jonka jälkeen rojahdin sänkyyni väsyneenä, mutta juuri kun olin nukahtamassa, puhelimeni soi.

Jos pidit, niin painappa tuota tähteä tuolla alhaalta ja kommentoi mielipiteeni tästä luvusta! Mutta seuraava luku tulee taas pian todennäköisesti maanantaina, mutta voi tulla aikaisemminkin tai myöhemmin.

-
pohojoisentytto