You Save Me

Seitsemäs luku

Heipä hei, ihanaiset lukijani!Nauttikaa ihmeessä, sillä tässä on ehkä hieman draamaakin.

-pohojoisentytto

Kuukauden aikahyppy

Thomas

Serafine istui minua vastapäätä pienessä rantakahvilassa. Oli enää viikko koulua, ennen kuin alkaisi kesäloma. Olimme Serafinen kanssa suunnitelleet kaiken laista kesälomaksi ja aioimme toteuttaa ne.

"Mennäänkö uimaan?" Kysyin tytöltä, joka söi juuri viimeistä jäätelopalastaan.

"Mennään vaa. Mää käyn äkkiä vessassa ja tuun sitte!" Serafine vastasi hymyillen.

Katsoin hänen peräänsä, kun hän juoksi kohti kahvilan WC:tä. Kävelin ulos kirkkaaseen ja lämpimään auringon paisteeseen, laittaen aurinkolasit silmille. Näin rannalla vain pari ryhmää, joissa oli sekä tyttöjä että poikia, jotka nauroivat äänekkäästi. Leveä hymy levisi kasvoilleni, kun kuvittelin Serafinen reaktion yllätykseeni. Hän ei osaisi kuvitella mitään sellaista, ellei näkisi sitä, tiesin sen. Etsin sopivan paikan rannalta ja laskin pyyhkeeni hiekalle, kassini viereen.

"Moi!" Kuulin jonkun tytön sanovan takanani.

Käännyin puhujaa kohti ja kohtasin suklaan ruskeat silmät ja pitkät, mustat, kiharat hiukset.

"Moi?" Sanoin kysyvästi. "Tunnemmeko jostain?"

"Oon ettiny sua jo kauan ja täältä mää sut löyän, Lontoon aurinkoiselta rannalta ottamasta aurinkoa!" Tyttö sanoi hymyillen voitonriemuisena.

"Sori, taiat puhua väärälle henkilölle. En taia tuntea sua." Sanoin tytölle, jonka kasvot vääntyivät virneeseen.

"Hyvä yritys huijata mua, mutta tällä kertaa en mee lankaan!" Tyttö hirnui ja hyppäsi kaulaani roikkumaan.

Yritin päästä irti hänen otteestaan, mutta liian myöhään, Serafine oli juuri tulossa minua kohti, tuijottaen puhelimensa näyttöä tiiviisti.

"Tuukko mun kaa meille?" Tyttö kihersi ja halasi minua tiukasti.

"Sori, mutta en todellakaan tunne sua." Yritin sanoa vielä tytölle ja riuhtaisin hänen kätensä irti kaulaltani, saaden tytön putoamaan märkään hiekkaan rähmälleen.

"Sää senkin... senkin ääliö!" Tyttö kirkui, saaden Serafinen nostamaan katseensa minuun ihmeissään, mutta huomattuaan tytön, joka istuin edessäni maassa, hän juoksi luokseni nopeasti, nopeammin kuin koskaan ennen.

"Mitä täällä oikeen tapahtuu?" Hän kysyi hämmentyneenä.

"Serafine! Toi tollo yrittää valehella, että ei muka tunne mua!" Tyttö sanoi kiihtyneenä Serafinelle, joka vain virnisti minulle leveästi.

"Kuulehhan Emma. Et voi tuntea sitä, koska se muutti tänne vasta pari kuukautta sitte!" Serafine sanoi tytölle, joka katsoi minua vihaisena.

"Miten nii?! Yritäkkö nää viiä multa Mattin?!" Tyttö kirkui vihaisena.

"En oo Matt, sori vaa! Oon Thomas, Serafinen poikaystävä!" Virnistin ja tartuin Serafinea omistavasti kädestä.

"Nii. Se on Thomas, ei Matt!" Serafine sanoi ja puristi kättäni kevyesti.

Katsoin häntä silmiin, ja silloin se tapahtui, kauan odotettu suudelma. Ahmimme toistemme huulia ja tunsin, kuinka Serafine näykkäisi huultani kiusoitellen. Kuulin kiharatukkaisen tytön, - jota Serafine oli kutsunut juuri Emmaksi - voihkimisen, kun hän katsoi meitä surullisena.

"Mite mulle aina käy näin?" Emma mutisi ja nousi pudistellen vaatteensa ja lähti pois luotamme.

"Kuka toi oli?" Kysyin uteliaana, kun Emma oli riittävän kuuloetäisyyden ulkopuolella.

"Yks mun frendi Birminghamista." Serafine naurahti ja istuutui pyyhkeelleni.

"Aa joo. Vissiin  sydänsuruja?" Naurahdin ja istuin itsekkin pyyhkeeni päälle.

"Jep. Sen poikaystävä jätti sen kertomatta syytä." Serafine totesi surullisena ystävänsä puolesta.

"No toivottavasti me sentään pysytään yhessä ikusesti!" Sanoin ja halasin Serafinea hellästi.

"Nii... Toivotaan parasta!" Serafinen huokaisi onnellisena ja nojasi olkaani vasten päällään, katsellen rannalla juoksevia lapsia, joiden vanhemmat huutelivat hädissään.

"Rakastan sua ikuisesti." Kuiskasin tytön korvaan, saaden tämän hymisemään mielihyvästä, kun  kutittelin samalla hänen poskeaan  hänen poninhännältä karanneella hiuksellaan.

"Niin määki sua." Hän kuiskasi ja vetäisi t-paitani kauluksesta minut vasten itseään ja painoi hellän, mutta nopean suudelman huulilleni.

Uusi luku tulee taas pian, joten sitä odotellessa... Näkemiin!

-pohojoisentytto