You Save Me

Toinen luku

Thomas

Katsoin kuinka tummahiuksinen poika potki vaaleatukkaista, heikon näköistä tyttöä. Olin juuri menossa lopettamaan tuon, kun poika potkaisi tyttöä tuon kauniille kasvoille ja kuulin inhottavan rusahduksen. Tyttö nosti kätensä veriselle nenälleen ja nousi nopeasti ylös lähtien juoksemaan kohti ulko-ovia. Juoksin pojan luo ja tönäisin tämän kumoon. Ympäriltä kuului kauhistuneita henkäyksiä, kun potkaisin poikaa mahaan.

"Eikö sulla käyny mielesä, että sen tytön nenä murtu?! Se joutuu sun takia sairaalaan!" Huusin pojalle, joka piteli mahaansa.

"Ei Serafine oo ihminen! Se on pelkkä hyypiö, sekopää!" Poika vastasi virnuillen, mutta se hyytyi, kun potkaisin uudelleen häntä mahaan.

Serafine? Ompa kaunis nimi, ajattelin mielessäni, mutta työnsin ajatuksen syrjään.

"Miten nii?!" Kysyin ja nostin pojan rinnuksista seinälle.

"Serafine on ruma ja läski." Poika sanoi virnuillen vieläkin.

"Sano! Se! Uelleen!" Tiuskaisin ja puristin toisella kädellä hänen kaulaansa.

"Serafine on... ruma ja läski!" Poika haukkoi henkeään, kun puristin häntä kovempaa.

"Serafine ei ole ruma ja läski! Se on kaunis hoikka tyttö!" Huusin pojalle, joka katsoi minua pelon vallassa.

Samassa tajusin, että olin mennyt liian pitkälle. Pudotin pojan maahan, potkaisin häntä vielä kerran mahaan ja lähdin kiireesti kohti ulko-ovia. Lumessa näkyi vielä selvästi Serafinen kengän jäljet ja veripisarat, joten minun oli helppo jäljittää hänet.

×××

Seisoin suuren harmaan talon edessä. Jäin ihailemaan taloa, hätkähtäen muistettuani, mitä aioin tehdä. Juoksin ovelle ja koputin napakasti. Aluksi ei kuulunut mitään, mutta sitten sisältä kuului parkaisu. Tartuin oven kahvaan ja riuhtaisin sen auki, juosten parkaisua kohti. Äänet tulivat suuresta kylpyhuoneesta, jossa Serafine oli vaaleahiuksisen naisen käsivarsilla. Tyttö näytti kaukaisesti tutulta, mutta en jaksanut miettiä sitä enempää. Kuultuaan tuloni, nainen kääntyi minuun päin.

"Kuka sinä olet?" Nainen kysyi jäätävästi. "Etkai ole Eric?"

"E-en! Oon Thomas..." Aloitin, mutta nainen keskeytti minut töykeästi.

"Älä yritä valehdella! Näen sinusta läpi!" Hän huudahti ja lähti kantamaan Serafinaa pois kylpyhuoneesta.

"Mut..." Yritin turhaan.

Seurasin heidän perässään ja saavuin olohuoneeseen. Nainen laski Serafinan vaalealle sohvalle ja häipyi pois huoneesta, mulkaisten minua vihaisena. Kävelin varovasti tytön luo, joka voihki hiljaa. Huomasin hänen heränneen ja istuin sohvan reunalle. Serafinen silmät räpsähtivät auki ja hänen sumea katseensa kohdistui minuun.

"Thomas...?" Hän kähisi ja räpytteli silmiään kirkkaassa valossa.

Mistä Serafine tietää mut, ajattelin mielessäni.

"Mite tiiät mun nimen?" Kysyin hämilläni.

Serafinen kasvoille levisi hymy, joka pulpautti muistoja ajatuksiini.

***

Takauma alkaa

Kevyet askeleet kuuluivat takaani, kun katsoin alas myrskyävään mereen. Tunsin kuinka hoikat kädet kietoutuivat lantioni ympärille.

"Thomas." Maailman kaunein ääni kuiskasi korvaani.

"Serafina." Huokaisin onnellisena.

"Rakastan sua ikuisesti." Serafine kuiskasi.

Käännyin hämmentyneenä ympäri ja kohtasin kauniit, siniset silmät, jotka olivat täynnä kyyneleitä.

"Etkai sää...?" Kysyin surullisena.

"Kyllä, tai no me muutetaan äitin kans pois." Serafina vastasi ääni väristen. "Nää on nyt hyvästit..."

Takauma päättyy

***

'Nää on nyt hyvästit.' Nuo sanat olivat pyörineet viimeiset kaksi vuotta. Olin surrut sitä kauan, sillä rakastin Serafinaa koko sydämestäni. Tunsin yhä ne tunteet, jotka läpäisivät sydämeni, kuin terävät nuolet.

"Te muutitte tänne." Henkäisin kyyneleet silmissä ja katsoin Serafinen sinisiin silmiin.

Nyt toinen luku, joten jos pidit, niin painappa tuota tähteä tuolla alhaalla niin saisit minut onnelliseksi! Ja seuraava luku tulee pian! Se olisi... Heippa!

-pohojoisentytto