Pojat peilissä || BTS ff

4

Y o o r a

Auringonlaskun jälkeen palasimme taloon. Vietimme keskenämme aikaa ja tutustuimme toisiimme paremmin. Taehyung näytti kokoajan kovin ärsyyntyneeltä kun olin muiden lähellä. Nuo kyselivät kaikkea tuosta toisesta maailmasta:
-No siis mulla ainakin on mun äiti- ja isäpuoli. Mun omat vanhemmat menehty kun olin 3. Ne on aika mukavia ja kohtelee mua niinku omaa lastaan, katsoin maata. -Onkohan ne musta huolissaan? pojat hiljenivät myös:
-Taidan mennä nukkuun mua väsyttää, sanon ja nousen:
-Hyvää yötä, nuo kaikki sanovat samaan aikaan ja vastaan noille samalla tavalla. Raivasin tieni sotkun keskeltä huoneeseen jossa sängyt on. Hyppäsin omaani. Sukelsin peitonalle ja painoin pääni tyynyyn. Mietin hetken vanhempiani. Onkohan heillä kaikki hyvin tuolla ylhäällä?

T a e h y u n g

Minuakin alkoi väsyttää joten menin nukkumaan. Hiljaa hiivin makuuhuoneeseen. Sänkyni on Yooran sängyn vieressä joten näen tuon kasvot. Tytöllä on muutama kyynel kuivunut poskelleen. Pyyhkäisen ne hellästi pois. Sydämmeni hakkaa nopeasti ja tunnen perhosia vatsassani ainakun katson tätä tyttöä. Katson tuon nukkuvia kasvonpiirteitä. Tuon suu on raollaan ja tuon silmät ovat tiukasti kiinni. Hymyilen itsekseni. Menen hiljaa sängylleni jotten herätä tuota. Sänkyjemme välillä ei ole pitkä matka. Varmaan noin puolimetriä. Tuon käsi on ihan sänkyni reunalla. Enempää sitä mietittyä, otin tuon kädestä hellästi kiinni. Aish Taehyung miks sä punastut? Suljen silmäni ja itsekkin nukahdan pian.

Heräsin aamulla siihen kun kädessäni ollut ote irtosi. En jaksanut siitä niinkään välittää vaan jatkoin nukkumista rauhassa.

Y o o r a

Haukotellen ja hieroen silmiäni kävelin keittiöön ja nappasin omenan hedelmäkulhosta. Virutin sen äkkiä ja haukkasin siitä. Jin ja Namjoon olivat olohuoneessa katsomassa jotain sarjaa:
-Mä meen ulos, sanon. Nuo nyökkäävät.

Istahdan saman järven eteen jonka kuivatin eilen. Mietin, että pystyisinköhän jotenkin täyttämään sen uudelleen. Osoitin sormellani järven päälle ja sinne ilmestyi pilvi. Hymyilin iloisena ja ylpeänä itsestäni. Sitten vielä ajattelin sadetta ja se alkoi pudottamaan vettä. Hihkaisin hymyillen. Jänis loikki viereeni ja istuutui siihen. Se vikisi jotain:
-Anteeksi..en osaa puhua jänistä, sanon hiljaa. Naurahdan itselleni. Hoseok osaisi.

Leikin hetken voimillani. Onnistuin luomaan aaltoja järveen. Kyllä. Järveen. Hymyilin iloisena. Taivas alkoii tummentua. Lopulta se oli musta. Öh...Namjoon kertoi jotain, että jos taivas muuttuu mustaksi niin jotain pahaa tapahtuu. Kaukaa kuuluu kun joku huutaa nimeäni ja se kuulostaa juuri Jiminiltä. Ennenkuin ehdin kissaa sanoa, joku jo laittoi kätensä suunieteen. Se ei ollut kenekään poikien käsi. Aloin mutista ja rimpuilla:
-Saakelin ämmä pysy paikoillas! hetkinen..tiiän tän äänen..Jinhong? Tuo potkaisi minua polvitaipeeseen:
-Jos haluut pitää sun ystäväs hengissä, tuut mun mukaan, Jinhong sanoi. Nielaisin ja nyökkäsin. Harmillisesti se minne minua vietiin ei ollut kovin mukava paikka. Se oli tämä pahapaikka. Aivan rajalla seisoi pitkä tummiin pukeutunut mies ja hänen vierellään suht pitkä nainen:
-Hyvää työtä poika, tämä nainen sanoi:
-Nyt päästät mun vanhemmat meneen! Jinhong vaahtosi. Mies naurahti ja viittoi vartijoille merkin. Vartijat päästivät miehen ja naisen vapaaksi. Jinhong tyrkkäsi minut miehelle:
-Päästä mut! rimpuilen. Mies naurahtaa kuivasti:
-En usko. Saat auttaa mua, tuo sanoo. -Oon Han JoonKi, Joonki virnistää:
-Miks hitossa auttasin sua! huudan. Tuo naurahtaa:
-m-mun ystävät tulee pelastaan mut! tokaisen:
-Ystävät? Joonki naurahtaa -Ne ei ollu sun ystäviä. Ne olis jättäny sut kumminkin. Mun voima on tulevaisuuteen näkeminen, tuon sanat repivät sydäntäni:
-E-ei ne ois tehny niin! tiuskaisen. Tuo alkaa nauraa:
-Miks ne haluais olla sun ystäviä? Ne vaan on huputtanu sua kokoajan, tuo kuiskaa korvaani. -Mun valtakunnassa saat oikeita ystäviä, tuo lähtee kävelemään. Tyhmänä lähden seuraamaan tuota.