Pojat peilissä || BTS ff

5

Taehyung

Pyörin panikoiden olohuoneessa. Yooraa ei näy missään. En halua herättää muita vielä, koska he r a k a s t a v a t nukkumista. Kipitän ulos kyselemään ihmisiltä tietoa.

Huomaan Jinhongin istumassa suihkulähteen reunalla. Mieleeni pulpahtaa se asia, että tuohan on tehnyt jotain bisnestä pahan kylän kanssa. Rynnistän tuon luo:
-Missä hitossa Yoora on?! huudan, vaikka en tiedä tietääkö tuo poika. Jinhong jähmettyy:
-Ö-öh miks m-mä tietäisin? tuo mumisee. Hän tietää. Sen näkee läpi:
-En oo sokee! karjaisen keräten katseita. Yoongi kävelee vierelleni hieroen silmiään:
-Mitä täällä tapahtuu, Yoongi mutisee väsyneenä:
-Jinhong vei Yooran jonnekkin eikä kerro minne! liu'utan käteni hiuksieni läpi ärsyyntyneenä:
-Ei oo mun ongelma, Jinhong sanoo käppäilee nopeasti pois.
-No mitä perkelettä me odotamme? Jeesustako? Mennään jo!
Yoongi sanoo korkealla äänellä.
-mut minne?
Kysyn silmät pyöreinä.
-No etsimään Yooraa tottakai pöhkö!
Yoongi pyöräyttää silmiään ja vetää minut hakemaan muita apuun. Yoongin koottua lähdemme ryhmällä etsimään Yooraa ympäri maapallon reunoja.
-mitä jos hajaannutaan? Hoseok järkevänä ehdottaa.
-hyvä idea Hoseok, kerrankin, Namjoon tirskahtaa.
Jakaudumme pareittain: Seokjin ja Namjoon lähtevät kaksin, myös Jungkook ja Jimin lähtevät matkalle kahdestaan, minä, Yoongi sekä Hoseok lähdemme kolmistaan. Joka ei välttämättä ole hyvä idea sillä Hoseok on mukana. Mitähän positiivista se tästäkin keksii. No mutta niin erkanemme eri teille.
-Tästä tulee seikkailu! Tulkaa jo! Ajatelkaa kuinka näämme kaikkea kivaa!
Hoseok höpöttää ja pomppii edellä. Sieltähän se tuli.
-Lähestymmekö rajaa pian? Kysyn epäröiden.
-kyllä vain. Yoongi vastaa myös epäröiden. Mutta Hoseok, ei sitä nähnytkään.
kävellessämme ilma kylmentyy. Myös taivas tummentuu. Se sama metsä mistä lähdimme ei tunnu enää pirteältä ja iloiselta vaan sen siasta kuivalta, pimeältä, kylmältä, surulliselta, vihaiselta, harmaalta, masentuneelta, kuolleelta ja monelta muulta negatiiviselta adjektiivilta. Mutta keskeltä harmautta oikelta puoleltamme kuuluu pirteää laulua. Selvästi Jungkook tekemässä pilaa pahassa kylässä asuvista.
-Jungkook, Jimin?..!
Yoongi yrittää tavoitella näitä.
-Kuka siellä?
Kuuluu Jiminin ääni puiden välistä.
-Yoongi, Hoseok ja Tae!!
Yoongi vastaa takaisin.
-Tulkaamme ääntä kohti! ;D
Jungkook huutaa jo lähempää. Huutelutauon jälkeen törmäämme Jiminiin ja Jungkookiin, jatkamme yhdessä matkaa. Jiminin ääni värisee kun hän sanoo:
-tu- tuolla on r-ra-raja
-Mennään lähemmäs
Hoseok ehdottaa jälleen.
Kävelemme hiljaa puiden varjoissa lähemmäs ja lähemmäs rajaa, ehkä jopa liian lähelle. Mustiin pukeutuneita örkkejä, eli siis jonkin näköisiä miehiä on ympäri mustaa ja harmaata sekä isoa linnaa. Tarkkailemme puiden takaa hipi hiljaa. Kunnes Hoseok kompastuu oksakasaan ja kijaisee. Ensimmäiset ajatukset olivat tästä ei hyvää seuraa. Nään Jimin ilmeestä että nyt kaikkia pelottaa. Näimpä näemme harmaiden  miesten katseiden kääntyvän ja sieltä he tulevat jo lujaa vauhtia kohti meitä raukkoja. Yritämme juosta pakoon sekä piiloutua mutta se on jo myöhästä. Hemmetin Hoseok!! Vaikka ei se tahallista ollut. No mutta silti!! Pimeys valtaa silmäni ja tummanpunainen taivas sumenee silmissä. Seuraava näky on Seokjinin huolestuneet kasvot kasvojeni edessä.
-mitä sä törkit mua??
Sanon unisena Seokjin huokaistessa helpottuneena. Nousen istumaan ja näen kaikki ystäväni ympärilläni.  Mutta Yooraa ei näy.
-Lukkojen takana, ulospääsy ei tavoitettavissa, hyvä me