Pojat peilissä || BTS ff

2

Y o o r a

Matka oli aika pitkä. Sitä oli viellä jäljellä:
-miten muuten tiesit mun nimen? kysyn. Tae naurahtaa:
-Pystyn tietään kenestä mitä vaan kunhan se ei oo liian henkilökohtasta. Se on mun voima, tuo selittää. Tuo vielläkin pitää minua kädestä kiinni. Vihdoin saavuimme rakennukseen, joka oli oranssi ulkopuolelta.

Talo oli iso ja...sotkuinen. Sai katsoa jalkoihinsa ettei kompastunut johonkin:
-Tae joko sä...däymn miten sä aina löydät noi hyvän näkösii plikkoi? lyhyempi ja oranssihiuksinen poika tulee luoksemme. Onks kaikki täällä näi hyvän näkösii? Taehyung murahtaa:
-Jimin lopetakko jo ennenku alotat, okei eli Jimin. Tämä Jimin tarttuu käteeni hellästi ja suukottaa kämmenselkääni:
-Mikäs on neitosen nimi? Jimin kysyy hymyillen. Tae tuhahtaa ja katsoo pois. Punastun hieman:
-Y-yoora, Jimin hymyilee ja nyökkää:
-JIN MISSÄ MUN IRONMAN SUKAT ON?! joku huutaa varmaan yläkerrastA:
-LAITOIN NE PESUUN! toinen ääni huutaa:
-Joo toi eka joka huusi on Jungkook ja toi toinen oli Jin. Tai seokjin ihan sama, Taehyung selittää.

Istahdimme sohville. Jungkook tuli myös alas ja änkesi väkisin minun ja Jiminin väliin. Taehyung alkoi selittää jotain joistain pahasta kylästä jonne päinkään ei saa mennä. Jimin ja Jungkook lisäsivät välillä jotain asioita:
-Kauan te ootte ollu täällä? Tai mikä vuos sillon olikun te jouduitte tänne? kysyn. Jimin katsoo Jungkookia ja Jungkook Taehyungia:
-Öh...oisko ollu 1997? Jungkook sanoo:
-Nyt on vuosi 2017, sanon. Nuo katsovat maata. Huokaan hiljaa. Jimin alkaa yhtäkkiä selittämään näistä voimista ja sain selville, että Jungkook voi lukea muiden ajatuksia ja Jimin voi hallita maata:
-Niin ja sitten loput meistä..meitä on vielä neljä meidän lisäks. Yoongi voi hallita tulta, Hoseok voi puhua eläimille, Namjoon voi tuhota asioita ihan tuosta vain ja Jin voi luoda suojan itsensä ja muiden ympärille jolloin tuon ajatuksia ei voi lukea

Hetken päästä olen jo tutustunut kaikkiin. Muut kylästä tietävät minut Taehyungin tyttöystävänä. Mutta ainakun olen vähänkin lähellä muita Tae näyttää jotenkin..en ees tiiä. Ärsyyntyneeltä? Mustasukkaselta? Mut miks ihmeessä. Mut kuitenkin. Muut on jo mennyt nukkumaan. Sain siis pysyä heidän luona niin kauan kuin haluan. Hiivin hiljaa ulko-ovelle ja avaan sen. Astun viileään yöhön valkoinen t-paita ja oleiluhousut jalassa. En jaksanut laittaa kenkiäkään, koska päätin vain kävellä sille aukiolle johon ilmestyin ja se on nurmea:
-Iltäkävelylle menossa vai? Yoongi astelee ovesta ulos. Nyökkään:
-Haluun tyhjentää mun mielen hetkeks. Tää kaikki on aika uutta mulle, sanon kävellen. Tuo kävelee vierelleni:
-Tähän tottuu äkkiä. Täältä ei niin vaan lähetä. Määkään en oo ollu täällä kauaa, tuo selittää. -Jos nyt on 2017 nii oon ollu täällä..3 vuotta, Yoongi sanoo naurahtaen kuivasti:
-Haluuksäkin tulla mun kaa? kysyn hiljaa:
-Minne oot menossa? tuo kysyy katsoen minuun. Sanon paikan. -Mulla on parempi idea. Mä näytän sulle sen pahan kylän alueen rajat nii tiiät mihin ei saa mennä, Yoongi sanoo hymyillen vähän. Lähdemme kävelemään syvemmälle metsään. Ilma alkaa viilentyä hieman ja hieron käsiäni yhteen, yrittäen lämmittää niitä. Yoongi naurahti ja otti kätensä omaansa. Tuohan pystyy hallitsemaan tulta. Eli tuo lämmitti kättään hieman. Ei niin paljoa että se polttaisi mutta sillain, että se lämmitti. Hymyilin hiljaa. Aloitimme keskustelun jostain randomista asiasta.