Katsoin tätä henkilöä hetken kunnes hän avasi suunsa ja sanoi,
"Joo ei se mitään, tota, hei, mikä sun nimi on ja miks oot itkeny??" Hän sanoi ja vaikutti kun olisimme jotenkin tunteneet jostain, tai siltä hänen puhe vaikutti?
"Ömm..tunnetaanko me?" Kysyin
"Ei kai, kyl hän mä sun nimen muistaisin, hei mut tuutsä kuumalle vedelle?" hän sanoi
"En mä nyt kyl voi mut anteeksi vielä m-mun pitää tästä j-jatkaa hei-" en ehtinyt sanoa loppuun kun hän otti ranteistani kiinni ja kuiskasi.
"Mä päästän sut menee mut jos nään sut vielä se ei oo helppoo" hän kuiskasi.
Tunsin kylmienväreiden hiipivän selkäpiitäni pitkin, kun hän kuiski. Lähdin sitten juoksemaan ja katsoin taakseni pari kertaa. Olin niin ahdistunut etten tiennyt minne juoksin vaikka sama se kodissani ei tuntunut kuin olisin ollut edes kodissani pikemminkin yksinäisyydeltä se tuntui. Olin juossut pienelle leikki kentälle. Menin istumaan keinuun ja mietin asioita ' miksei vanhempani olleet ikinä kotona, olin sitä joskus muulloinkin miettinyt ja tullut tulokseen että, he eivät vain välitä ja että minun on parempi olla yksin...' Sitten kuulin takaani ääntä käännyin katsomaan ja kuulin kuin metsä tietä tulisi iso joukko ihmisiä jurrissa. Havahduin ja nousin keinusta ja odotin että näkisin heidät paremmin, näinkin heitä oli 4 ja he huusivat ja huitoivat kunnes näkivät minut
"Hei, jätkät kattokaa!" Yksi heistä huusi samalla kun osoitti minun suuntaan. Samassa kaikki kääntyi minua päin ja alkoi kävellä minun suuntaan. Lähdin juoksemaan he tulivat perässäni, huomasin että kännykkäni ei ollut taskussani...no nyt ei ole sitäkään..
(Kain näkökulma.)
Istuin sängylläni ja mietin asioita, katsoin huoneeni oven suuntaan ja huomasin puhelimen. Kävelin sen luokse ja otin sen käteeni, avasin sen ja huomasin että siinä ei ollut lukituskoodia joten avasin sen vetämällä sormeni vasemmalta oikealle. Tiesin heti kenen se oli kun tausta kuvana oli Chanyeol...ja Kyungsoo.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Sitten keksin mahtavan idean. Menin viestit osioon ja klikkasin nimeä 'Chanyeol'ja aloin kirjoittaa viestiä...
(Chanyeol näkökulma.)
Istuin auton takapenkillä koska matkasimme juuri kotia päin, sitten puhelimeni vibrasi, KYUNGSOOLTA! Vihdoin hän vastaa luen viestin.
"Chanyeol mä oon miettiny kauan et miten mä tän sulle selittäisin, mut mä en voi enää olla sun kaa yhes mul on toine aina ollukki...mä oon tosi pahoillani jos sul oli tunteit mua kohtaan mut sen vaan täytyi mennä näin...anteeks, oon tosi pahoilla-.."
En voinut lukea viestiä loppuun...kyyneleet rupesivat tulvimaan silmistäni. Itkin hiljaa takapenkillä kunnes olimme perillä, avasin oven ja lähdin kävelemään. En ollut varma kuinka kauas olin jo kävellyt, sitten näin kaukaa hahmon juoksevan minun suuntaan katsoin tarkemmin ja hänen takana juoksi 4? hahmoa.
(Kyungsoon näkökulma.)
Juoksin heitä pakoon niin lujaa kuin pääsin mutta sitten kompastuin ja he saivat minut käsiinsä. He hakkasivat ja kiduttivat minua. Sitten pääsin livahtamaan ja juoksin, en ollut ikinä juossut niin lujaa kun nyt juoksin sitten näin pitkän hahmon tulevan minua vastaan yritin katsoa kuka se on kunnes tunnistin "CHANYEOL!" Huusin minkä keuhkoistani sain ja juoksin hänen luo
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Mutta Chanyeol ei halannut takaisin vaan työnsi minut pois hänen luotaan.
"Chanyeol, miks sä noin teit?" Kysyin Chanyeolilta ihmeissäni.
"Kyungsoo ihan oikeesti älä esitä ku et ois tehny mitää.." Chanyeol sanoi, näin hänen silmistään että hän oli itkenyt? "Mä en haluu nähä sua hetkeen sen sun temppus jälkeen...katotaa vaik vuoden päästä ehkä et voiks mä enää olla ees sun frendi..ja tota poista mun numero sun kännykästä äläkä soita tai yritä ottaa minkää laist yhteyttä muhun enää en jaksa sun naamas nyt joten hyvästi.." Chanyeol jatkoi ja lähti samaa suuntaa takaisin kun oli tullutkin.
Lysähdin maahan polvilleni ja itkin, näin joudenkin tulevan en jäänyt ottamaan selvää keitä he olivat vaan lähdin juoksemaan pois, tällä kertaa lähdin kotiin päin en välittänyt ruhjeista mitä ne neljä miestä aiheutti vaan juoksin
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Tiesin että tästä yöstä tulee kauhea...kauhein iknä. Koska minulla ei ole henkilöä kenen vuoksi lopettaisin viiltelyn...
____________________________________
Nonni, sori jos on vähä lyhyt mut toivottavasti pidätte :) Joo nyt on tullu tosi harvoin mut mul on täs koulu just pahas paikas 9 luokan loppu yhteishaut ja kaikki "mukava":)) niin ei oo ollu vaa aikaa.
