(Chanyeolin NK.)
'Teinköhän nyt oikein?'mietin samalla kun kävelin takaisin kotiin. En pystynyt edes kunnolla katsomaan hänen naamaansa, miten hän voi tehdä näin minulle? se ei ole yhtään hänen tapaista. No tehty mikä tehty, vaikka se olisikin väärin sitä ei voi enään muuttaa.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
(Kyungsooo NK.)
Olin vain maannut sängylläni pari päivää putkeen ja miettinyt miten kaikki hyvä vain valuu pois elämästäni...en enään jaksa...
Kaikki ajatukset vain myrskysivät pääni sisällä eikä siitä tullut loppua...
Lopulta nousin sängystäni ja lähdin olohuoneeseen koska muistin siellä olleen pianon. Katsoin pianoa ja pyyhkäisin kädellä ja olisitte nähneet kuinka paljon pölyä siitä lähti. Istuin pianon tuolille ja avasin pianon. Kun olin pimputellut aikani jotain päätin alkamaan laulaa siitä mitä päässäni oli...
|| tässä musiikin vois laittaa ^,^||
Ohh....ohhh...uh..
Lately i've been thinkin', thinkin' bout what we had, i know it was hard, it was all that we knew, yeah
Have you been drinkin' to take all the pain away? I wish that i could give you what you deserve....
'Cause nothing can ever, ever replace you. Nothing can make me feel like you do, yeah. You know there's no one i can relate to. And know we won't find a love that's so true...
There's nothing like us, there's nothing like you and me, together through the storm. There's nothing like us, there's nothing like you and me, together, oh..
I give you everything, baby, everything i had to give. Boy, why would you push me away, yeah? Lost in confusion, like an illusion, you know i'm used to making your day...
But that is the past now, we didn't last now, i guess that this is meant to be, yeah.... Tell me, was it worth it? We were so perfect. But, baby, i just want you to see....
There's nothing like us, there's nothing like you and me, together through the storm. There's nothing like us, there's nothing like you and me, together, oh..
There's nothing like us, there's nothing like you and me, together through the storm. There's nothing like us, there's nothing like you and me, together, oh....
Kun olin lopettanut rysähdin pianon päälle ja itkin hiljaa..
(Chanyeolin NK.)
Olinkohan liian ankara tuskin Kyungsoo pahalla? sitä paitsi mitä enemmän mä mietin sitä, sitä enemmän tää alkaa kuulostaa siltä kuin joku ois tän takana, koska se viesti ei ollu ollenkaan D.On tapanen?
pitäiskö mun mennä tapaan sitä, en antanut sille ollenkaan puheenvuoroa että hän olisi voinut kertoa mistä oli kyse...tein itse typerän johtopäätöksen....
(Kyungsoon NK.)
Mun elämästä ei oikeesti tuu enää mitää mul ei oo enää ketää minkä takia mä jatkaisin...
''nyt mä keksin..'' totesin ääneen.
Otin rahat mun pienestä lipastosta, kaivoin jostain paperia ja kynän joilla töhersin jonkun lapun vanhemmillen
'Hei..en tule enää kotiin, olitte hyvät vanhemmat. En lähtenyt teidän takia, en vain enään jaksanut elää, en iknä kertonut kun teillä oli muutenkin paljon huolia että minua kiusattiin koulussa en oikeastaan puhunut siitä kenellekkään... yksi oppilas tiesi ja puolustikin minua mutta ei enään joten minulla ei ole enää ketään. Hyvästi eläkää hyvin ilman minua (: .'
Laitoin kengät jalkaan ja lähdin ovesta. Otin vähän rahaa mukaan jotta pääsen kaupunkiin.
Pääsin kaupunkiin ja kyselin ihmisiltä missä on tämän kaupungin korkein kohta jotta voisin kuvata, he kertoivat että aika keskellä tätä kaupunkia on melko iso pilvenpiirtäjä. Löysin tieni taloon sisään, kapusin talon viimeiseen kerrokseen ja yritin katseella etsiä kattoluukkua tai ikunaa jonka saa auki. Löysin kuin löysinkin kattoikkunan/luukun, kipusin sitä kautta katolle.
fiksummat osasikin varmaan päätellä että en minä mitään kuvia tullut ottamaan vaan tulin päättämään elämäni tänne.
(Chanyeolin NK.)
Lähdin kävelemään Kyungsoon luokse miettien samalla miten alottaisin. Pääsin Kyungsoon kämpille ja pimpotin oveen ja odotin jos joku tulisi avaamaan, ketään ei kuitenkaan tullut ja päätin pimpottaa usemman kerran, siltikään ketään ei kuulunut. Sain idean että yritän soittaa Kyungsoolle, mutta hänen puhelimensa menee vastaajaan. Yritän huutaa hänen nimeä mutta vastauksia ei kuuluu. Pikkuhiljaa alan huolestua. Pyörin taloa ympäri etsien jotain ikkunaa jostai voisin päästä taloon sisälle, tuloksetta...
istun kuistin portaille ja odotan ''jospa D.O onkin vain kaupassa :D'' yritän rauhotellen vakuuttaa itselleni että hän olisi kunnossa ei vain sattunut kotona olemaan.
(Kyungsoon NK.)
Kyyneleet vierivät poskillani kun otin askeleita yhälähemmäs reunaa.
''Anteeksi Chanyeol en vain voinut mitään mun on pakko tehä tää...en kestäis jos näkisin sut jonkun muun kanssa..''
Kaaduin hitaasti ja tunsin kun oikeasti tipun, hetki elämä vieri silmissäni ja en halunnut enää tippua, en kuolla, en halua päättää elämääni vielä! Tunsin pamahtaneeni maahan tässäkö elämäni oli? Hyvästi Chanyeol, äiti ja isä...
----------------------------------------------------------------------------
HELLOUUUUU!!
oon pahoillani ku ootte joutunu oottaa kaua mut ei oo ollu oikee inspiraatioo kirjotella, mut toivon et tykkäsitte taino täst on aika vaikee tykkää mut tajuutte varmaa kumminki pointin ^^
~Share
~Comment
~Vote
