Se On Vain Klisee 2

[6.]

Allison

Makasin oman sänkyni päällä ja kirjoitin Nathanille viestiä. Hän ei ollut vastannut edellisiinkään "Wya?" -teksteihini, joka oli selvä merkki hänen oli vihastumisestaan. Yritin jopa soittaa, mutta en saanut vastausta.

Naurahdin sarkastisesti ja laitoin puhelimen laturiin.

"Ei sitten nähdä tänään", puhuin itsekseni.

Jos hän kerran suuttui eilisestä noin paljon, että halusi kostaa – oli ehkä ihan hyvä vaihtoehto, että emme näe tänäänkään. Nathanin lapsellisuus kieltämättä raivostutti silloin tällöin.

Ainakin saisin vihdoin hieman omaa aikaa.

Nathan

Kello oli lähellä kuutta, kun Daniel johdatti minut ihmisiä täyden olevan hallin läpi. Siellä sun täällä oli punaisia valoja, joiden varma tarkoitus oli tehdä paikasta korkeampi tasoisen näköinen. Jos värivalot sammuttaisi ja antaisi päivänvalon loistaa hallin seiniin – huomaisi, että ne on betonia. Huomaisi, että koko iso rakennus muistutti vanhaa autotallia.

Vedin ilmaa nenäni kautta sisään ja tunnistin hajuaistillani ainakin viisi eri parfyymia. Onneksi en ollut astmaatikko.

Taustalla soi vanha kunnon Wu-Tang musiikki, jonka tahtiin sisällä olijat heiluttivat käsiään. Se kieltämättä oli mieleistä. Kerrankin näin paljon ihmisiä, jotka kuuntelivat oikeaa musiikkia. Ympäristö oli kuvottavan alhainen, mutta old school musiikki, ja ihmisten meno saivat minut jäämään.

Pysähdyin veljeni viereen. Edessämme seisoi iso tummaihoinen portsari. Hänellä oli stereotyyppinen musta puku, handsfree-laite korvassa ja tummat aurinkolasit.

"Sup", Daniel sanoi miehelle, joka nyt vasta huomasi meidät. Hän katsoi Danielin kasvoja ja siirtyi edestämme pois sanaakaan sanomatta. Hänen takaansa erottui kierreportaat, joiden reunoissa oli violetit valot. Kävelimme jokaisen askeleen rauhassa kuin ei olisi kiire mihinkään.

Nähdessäni tilan portaiden yläpäässä – ymmärsin välittömästi sen olleen VIP-puoli. Katsoin edessäni kävelevää veljeäni ja halusin todellakin tietää, millä ihmeen suhteilla hän oli tänne päässyt.

VIP-puoli koostui kymmenestä pöydästä, joista viisi oli asetettu riviin kaiteen vierelle. Loput viisi olivat sijoiteltu sinne sun tänne ilman minun silmiini näkyvää loogista järjestystä. Haistoin tupakan ja kukan hajun nenässäni. Täällä ei näköjään katseltu mitä kukakin poltti.

Edestäni käveli tarjoilija tarjottimen kanssa. Hänellä oli pitkät vaaleat hiukset, kauniit kasvot ja hyvin vähän vaatetta päällä. Nainen virnisti minulle seksikkäästi.

Kävelin Danielin perässä kaiteen vieressä olevaa pöytää kohti. Sen ympärille mahtui varmastikin kymmenen ihmistä, mutta nyt siinä istui vain viisi. Heistä yksi oli valkoihoinen. En tiennyt kuinka monta heistä veljeni tunsi, mutta vain yksi nousi seisomaan nähdessään hänet.

"Aye Subu!" hän hymyili leveästi. "Luultiin, että et tule ollenkaan."

Olin hieman yllättynyt siitä, että veljeni naurettavalta kuulostanut lempinimi tosiaan toimi näissä piireissä.

"No en kai mä nyt Freestyle-päivää jätä väliin", Daniel nauroi ja teki "bro"-halauksen puhuttelemalleen miehelle.

"Kuka tää on?" mies kysyi ja katsoi minua.

"Tämä tässä", Daniel laittoi kätensä selkääni ja työnsi minua hieman eteenpäin, "on veljeni."

Jokainen pöydässä istuva katsoi minua tarkasti. En tiennyt, mitä sanoa joten nostin vain hieman leukaani tervehdykseksi.