Se On Vain Klisee 2

[7.]

Tiivistys edellisestä luvusta:
Nathan oli koko päivän Red Lanternissa ja jätti huomiotta kaikki Allisonin yhteydenottoyritykset.

Allison

Avasin kotini oven Nathanille. Hän astui sisään. Katastrofin aineet olivat heitetty pataan.

"Missä sä olit eilen?" kysyin.

"Asioilla", oli Nathanin vastaus.

Tunsin rintakehässäni pöyristyksen pistoksen. Luuliko hän tosiaan, että olisin okei vain tuon yhden sanan kanssa?

Vaikka vastaus ärsyttikin suunnattomasti, yritin pitää tilanteen hallussa. Tämä johtui varmasti vain siitä, että Nathan ei ole seurustellut eikä ymmärrä, miten tällaisissa tilanteissa toimitaan.

"Eli millä asioilla?" kysyin ja katsoin häntä silmiin.

"Omilla asioilla", Nathan tarkensi ja istahti sohvalle aivan liian rennon näköisesti. Eikö hän nähnyt sitä pommiuhkaa, mikä asunnossani vallitsi tällä hetkellä?

"Mitkä asiat ovat niin kiireisiä, että et ehdi puhelinta katsoa?" tiuskaisin.

Totta kai jokaisella tällaisessa tilanteessa heräisivät epäilykset. Yritin vakuutella, että kyse ei ollut siitä. Nathanilla oli varmasti muutakin tekemistä kuin juoksennella lorttojen perässä. Hänellä oli minut nyt.

Yritin lyödä mahdollisimman kauaksi kaikki pallot, jotka lensivät kohti mieltäni mainiten Nathanin menneisyyden.

"Nämä asiat", hän sanoi ja sai minut suorastaan raivostuneeksi.

"Okei eli siis", pidin pienen tauon, jotta saisin vihani hallintaan, "sä et aio kertoa mulle, missä olit?"

"En", Nathan sanoi.

"Miksi?" kysyin äkäisenä. "Ottaen huomioon sun menneisyyden niin--"

"Nyt ei ole kuule kyse siitä", hän keskeytti minut. "Mä olin paikassa, josta en halua puhua, mutta se paikka oli sellainen, mistä sun ei tarvitse huolehtia."

Hänen äänensävynsä rauhoitti hieman, mutta samalla raivostutti suunnattomasti. Nathan käänsi tilanteen siihen, että nyt oli kyse minun luottamuksestani. Jos vaatisin lisätietoja, hän voisi lyödä pöytään "Etkö luota minuun?" -kortin. Sen vastaanottaja oli aina häviäjä.

Minä en sallinut Nathanille voittoa. Hän ei tunne kunnolla suhteen konseptia, mutta minä tunnen. Minulla on kokemusta, joten minun täytyi olla voittaja. Aloittelija ei amatööriä kilpailussa vie.

Muutenkin pystyisin käyttämään tätä tilannetta tulevissa riidoissamme. Pelkästään kuvitelma lauseesta: "Minä en vaatinut silloin sinulta yksityiskohtia missä sinä olit, joten minä saan nyt tehdä tämän asian." (Tietenkin argumentti tarvitsi vielä hieman hienosäätöä, mutta jotain tuohon suuntaan aikoisin varmasti sanoa.)

"No olikos hauska yö Henryllä?" hän kysyi äänensävyllä, joka suorastaan tulvi sarkastisuutta.

"Oli", vastasin päättäväisesti.

"Varmasti", hän huokaisi ja alkoi selata puhelintaan.

Istuin herran viereen sohvalle. Molemmat olivat edelleen hyvin vihaisen oloisia. Nathanilla ei ollut syytä äkkäilyyn, mutta minulla oli syitä neljäntoista kourallisen verran.

"Älä mene sinne enää", Nathan sanoi.

Olin tukehtua kahviini. Olisin varmasti tukehtunutkin, jos minulla olisi sellainen ollut. Tämä oli juuri sellainen tilanne, jossa sylkisin nesteet ulos suustani ja kysyisin, että anteeksi kuinka?