PROMISE - Isac Elliot fanfiction

Part fifteen

Words: 2121
Publihed: 19.9.2017

×Edenin nk×

Herään jonkun tarttuessa käteeni kiinni. "Sä heräsit!" Tyler huudahtaa hiljaa vierestäni, hän ei kuitenkaan pidä kädestäni kiinni. "Joo kauan mä oon ollu tääl?" kysyn nousten hitaasti istumaan ja tunnen jalassani ja olkapäässä valtavat vihlaisut. "Sä heräsit" Isac änkyttää ja hän on se joka pitää kädestäni kiinni. "Joo niin mä taisin" irvistän puristen hellästi Isacin kättä. "Sut tuotiin tänne eilen sillon iltapäivällä ja niin sun oikeessa nilkassa on kait hiusmurtuma ja vasen olkapäässä on pahat mustelmat ja se on kait menny vähän sijoiltaa" Tyler kertoo silittäen hellästi kättäni. "Tää on mun syytä ihan täysin" Isac sanoo surullisena. "Isac ei oo, mä ite tän aiheutin" väitän vastaan puristaen Iken kättä. "Mutta kun sä tipuit mun sylistä ja se oli iha kauheeta" Isac selittää kyynelen valuessa hänen poskea pitkin. "Aww oot ihana, mutt mä ihan ite nauratin sua ja sun ote lipes, ei oo sun syy" hymyilen. "Sitä paitsi mulla on kaikki nyt tooosi hyvin kun saan olla teijän kanssa" jatkan katsoen vuorostani Tyleriin. "Voi mun siskoni" poika hymyilee. "Mut haluuks te esim kahvii, mä voin hakee" Tyler ehdottaa. "Joo mä ainakin otan" tokaisen hymyillen. "Mä en tarvi mä juon sit Edeniltä sitä jos tuntuu siltä" Isac naurahtaa. "Isac vissiin kerto meistä?" kysyn katsoen Tyleriä. "Joo kerto ja oon nyt sit 50€ köyhempi ellette te esitä viä parii viikkoo että ette oo yhes" isoveljeni naurahtaa. "Kui ny niin?" Isac kysyys katsoen veljeäni. "Noky lyötiin vetoo Miklun kanssa et kauan menee et ootte yhessä ja siit on menny nyt vasta noin kuukausi ja Miklu veikkas kuukautta mä kahta" Tyler kertoo ja häviää sitten käytävään. "Ahaa että jokanen löi vissiin vetoo meijän suhteesta ja te molemmat köyhdyitte ja noniin tavallaa mäkin" Isac toteaa katsoen minua naurua pidätellen. "No naura pois vaan, en mä voinu sille mitään että oot noin vastustomattoman ihana" virnistän pojalle. Isac naurahtaa ja suutelee minua hellästi. "Oot ihana" hän kuiskaa kun irtaannumme suudelmasta. "You too" sanon hymyilen pojalle. "Mutta mietin täs että koska pääsen pois täältä laitoksesta?" kysyn Isacilta. "Sitten kun pystyt käveleen kepeillä, kerta sulla on toi olkapääkin" poikaystäväni kertoo vastaukseksi. "Hei oothan sä muuten ollu tänään koulussa?" kysyn katsoen kelloa kun tajuan sen olevan vasta puoli kaksi. "Loppu jo kaheltatoista ja tulin suoraan tänne" Isac vastaa naurahtaen huolehtivaisuudelleni. "Okkei, muuten mun pitäs ehkä hoitaa yks juttu. Tai siis mun pitäs löytää töitä" vaihdan aiheen yhtäkkisesti. "Miks?" Isac kysyy katsoen minua. "Koska mä tarviin rahaa, oikeesti mun kaikki säästöt on melkein loppu ja Tyler kustantaa musta niin paljon, ku enhän mä saa enää lapsilisiä toisaalta kyllä mä saan opintotukea, mutta silti en mä niillä rahoilla elä" vastaan sulkien silmäni. "Hoidetaan se työnhaku heti kun pääset pois, mä autan sua" Isac lupaa. "Kiitos oot ihana" mumisen painaen pääni takaisin tyynyyn. "Sä kans, onks okei jos kutsun tänne sen sairaanhoitajan?" Isac kysyy katsoen minua. "Joo on" vastaan katsoen poikaystävääni.

Olen maannut lähes kaksi päivää sairaalan epämukavalla sängyllä. Mutta nyt pääsen vihdoin eroon näistä inhottavista vaatteista. Jep olkapää on parantunut niin että pystyn kävelemään kepeillä. Nilkka tosin on edelleen paskana, joten taitaa jäädä juoksulenkit vielä vähäksi aikaa.
"Jos tulee jotakin tulkaa käymään" mukava nainen hymyilee minulle, kun olen saanut vihdoin vaihdettua ylleni Tylerin tuomat vaatteet. "Joo kiitos paljon teille" hymyilen naiselle ojentaen reppuni Tylerille joka heittää sen olalleen. "Jep kiitos myls mun puolesta" veljeni hymähtää. Vaihdamme vielä muutaman sanan lääkärin kanssa ja lähdemme sitten kotiin, jonne Isac on luvannut tulla heti kun pääsee koulusta.
"Isaaac mun nilkka" älähdän kun poikaystäväni kutittaa minua. "Ai sori en mä tajunnu" Isac sanoo huolestuneena. "Ei se mitään ei siihen mitään tullu vähän vihlas" vastaan nousten istumaan sängylleni. Isac nousee myös istumaan ittaen minut kainaloon. Itse avaan tietokoneen jonka nappasin yöpöydältä. "Eden, jos sä hankit töitä ni eihän sulle jää yhtään aikaa mulle" Isac tokaisee sulkien läppärin kannen. "Jäähän, tosin ei niin paljoo kun haluisin. Mutta ymmärräthän sä et mun on ihan pakko hankkia töitä" huokaisen avaten kannen uudestaan.