PROMISE - Isac Elliot fanfiction

Part seven

Oisin täs voinu kirjottaa teille jo ajat sit tän osan, mutta mun on ollu pakko tehä koulu juttuja ja sit lauantai iltana iski joku ihme masennusahistus niin en oo oikeen halunnu mitään sit sunnuntainakaan kirjottaa. Niin ja ny maanantai aamuna sain kuulla yhen kauheen asian, josta en voi nyt kellekkään vielä kertoa... Toivon kuitenkikn et täs osas ei pahasti näy mun paskat fiilikset...

×Edenin nk×

Saavumme Iscin kanssa vihdoin meille, koska oikeastaan emme ole kun nauranut koko koti matkan. Saatoin myös loppu matkasta vain roikkua Isacin selässä mutta syytän tästä kyllä sitä että join pari lisä kuppia silloin kun juttelimme ulkona Tamin ja Lindan kanssa.
"Onhan sulla avaimet?" Isac kysyy laskien minut selästään. "Joo" mutisen ja kaivan takin taskusta avaimet. Avaan alaoven ja astelemme peräkkäin sisälle. "Ooks sä ottanut enemmänkin kun sen yhen kupin? Ja ethän sä ole polttanut?" Isac kyseisee kun  kävelemme portaita ylös. "Join vaan kaks ja puol mukii, niinku yhteensä. Ja en mä polttanu, ku unohin röökit himaan" kerron ja kävelen ovellemme. "Mut oisithan sä ihan hyvin voinu saaha joltain" Isac tokaisee kun avaan oven. "No en mä kehannu, sitä paitsi oisin voinu saaha sulta" sanon ja saan Isacailta kulmien kohotuksen. "Mistä te oikein puhutte?" Mikael kysyy huvittuneena. "No ei ainakaan siitä mitä sä luulet" tokaisen ja potkaisen kengät jaloistani. "Tiääthän sä et ois saanu multa" Isac tokaisee virnistäen pienesti. "No sä oisit saanut joltain muulta ja sit antanu mulle, jos mä oisin halunnu" selitän ja huomaan Tylerin ja Mikaelin seuraamassa keskusteluamme. "Okei totta" Isac tokaisee ja kääntyy sitten vanhempien poikien puoleen. "Me ei todellakaan puhuttu siitä mistä te luulette" Isac sanoo tyynenä. "Ei niin, mut nyt jos sallitte meen nukkuun" sanon ja menen omaan huoneeseeni sulkien oven perässä.

Avaan huoneeni oven ylläni Niken urheilurintsikat ja löysät kangasshortsit. Kello on about kymmenen aamulla ja oloni on mitä kauhein, vaikka hyvän viinapään omistankin. Laahustan hitaasti keittiöön ja otan kaapista särkylääkkeen. Itan toisesta kaapista lasin jonka täytän kylmällä vedellä. Nielaisen tabletin ja keitän itselleni kupillisen teetä. Otan pöydältä jonkun vanhan Demin kainaloon. Demin ja teen kanssa menen parvekkeelle ja lasken tavarani yhdelle tasolle. Käyn hakemassa viltin olkkarista ja istun korituoliin kääriytyen samalla vilttiin.
Teetä hörppien luen Demiä, kun kuulen jonkun kävelevän parvekkeelle päin. Nostan katseeni Demistä tulijaan eli Ikkeen. "No?" kysyn pojalta, joka tuijottaa minua. "Mis teil on särkylääkkeitä?" tuo kysyy hieraisten niskaansa. "Niin paljon sä joit?" kysyn naurahtaen laskien mukin pöydälle ja nousen ylös jättäen viltin ja Demin korituoliin. "En mä oikeesti juonu montaa mukillista, sitä oltiin vaan vissiin vähän terästetty" Isac naurahtaa koskettaen otsaansa. "Joo yuomasin itekki" naurahdan ja suuntaaen keittiöön. Otan kaapista särkylääkkeen ja ojennan sen Ikelle. "Et sä ihan pahas kunnos oo" tuo virnistää anaten katseensa vaeltaa kehollani, kunnes kääntyy ottamaan kaapista lasin. "No en mä ny ihan turhaan juokse ja treenaa ylipäätää" naurahdan huvittuneena. "No joo, mut ku eks sä kuitenkin polta, ni eiks se häiritte?" Isac kysäisee. "Ei" hymähdän ja lähden takaisin parvekkeelle, mutta hyväksi, huomatkaa sarkasmi, onnekseni törmään Mikaeliin. "Poltatko sä?" hän kysyy hämmentyneenä, ehkä hiukan vihaisena. "En, enää" vastaan ja jatkan matkaani parvekkeelle. Kuulen Mikaelin menevän juttelemaan Ikelle eilisestä ja ilmeisesti minun tupakan poltosta. Eihän mun polttaminen oo noiden asia.
Olen käpertynyt vilttiin istuen korituolissa katsoen parvekkeelta pihalle. "Huomenta, mitä sä tääl värjötät?" rakas isoveljeni kysyy haukotellen. "Huomenta. Enkä oikeestaan tiiä, kunhan vaan mietin kaiken näköstä" huokaisen ja hymyilen sitten Tylerille. "Voit puhuu mulle jos tahot" hän hymyilee katsoen minua. "Ahistaa vaan vähän ne kaikki iskään liittyvät jutut. Ja en jaksais mennä ens viikol kouluun(jos oon sanonu jotain muuta siit koulun alusta, ni ny se on noi)" selitän lyhyesti. "Mä en ymmärrä, mutta mä yritän" Tyler sanoo ja tulee halaamaan minua. Vastaan haliin painaen kasvoni tuon olkapäälle. "Voitko sanoo Miklulle et oon lopettanu jo kokonaan röökin polton, siis jos se kysyy jotain siitä" kuiskaan hiljaa. "Voin, jos sä oikeesti lupaat lopettaa" veljeni vastaa hiljaa. "Mä lupaan yrittää, mut mä tarviin siihen sun apua" sanon halaten edelleen veljeäni. "Mä autan sua, ihan missä vaan" Tyler kuiskaa ja irtautuu minusta kun salamavälähtää. "Mikael" Tyler nauraa ja minäkin yhdyn nauruun. Isac ilmestyy Mikaelin taakse katsoen meitä huvittuneena. "Tästä tuli hyvä kuva" Mikael kehuu itseään. "No kiva, mut haluun esittää teille kysymyksen etenkin sulle Ikke" kerron ja katson tarkasti Miklua ja Ikkeä. "Joo" Miklu sanoo kysyen. "Koska te aattelitte lähtee koteihinne?" kysyn vakavasti. "No mä aattelin lähtee joskus yhen aikaan" Ikke kertoo vilkaisten kelloa ranteessaan, on muuten hieno kello, niin kun oikeesti. "Sä et kysyny tota just multa?" pääsee Mikaelin suusta huvittuneena. "Kysyin" naurahdan. "No siis en poistu täältä ennen ku saan sulta ne keikka kuvat" Mikael hymyilee minulle. "No siinä tapauksessa..." naurahdan ja saan muutkin nauramaan. Huomaan Mikaelin kuitenkin vakavoituvan nopeasti. "Poltatko sä oikeesti viä? Sä tiiät et suk on turha valehella mulle" miehen alku kysyy minulta. "Öö joo, mut mä yritän lopettaa, en polttanu eilen yhtäkään, tuntu muuten pahalle. Niin enkä oo tänäänkään viä polttanu yhtään" kerron totuuden mukaisesti, minun on niiiin turha valehdella Miklulle. "Tieskö Ikke jo et sä poltat?" Mikael kysyy hämmentyneenä. "Joo, oon tienny siitä asti ku tavattiin ekan kerran" Isac hymähtää. "Mistä sä ny hoksasit et Ikke tietää?" kysyn kulmia kohottaen. "No ku puhuitte siut eilwn illalla" Mikael vastaa ja nyökkään vain.
"Heippa nähään viimestään ens viikol" sanon Ikelle joka avaa ovea. "Joo nähää" poika tokaisee astuen pihalle. "Moikka" Tyler ja Mikael huutaa Ikelle ennen kun ovi pamahtaa kiinni. Hymyillen käännyn pois eteisestä ja hinaan itseni huoneeni ovelle. "Teil on vissiin super lämpimät välit Iken kans?" Mikael kysyy pysäyttäen aikeeni mennä huoneeseeni. Niin ja samalla tuolla helvetillisellä kysymyksellä pilaa hyvän fiiliksen. Käännyn Tyleriin ja Mikaeliin päin turhautuneen näköisenä. "Mitä sitten vaikka oiskin?" tuhahdan kysyvästi. "No vihasit sitä vielä kolme neljä viikkoo sitten" Mikael sanoo tyynesti. "No anteeks" tuhahdan ja menen huoneeseeni paikauutaen oven kiinni.
En oikeastaan tiedä miksi suutuin tuosta. En yleensä jaksa suuttua mistään turhasta. Toivon todella että et ole parhaillani ihastumassa Ikkeen, koska voi helvetti se olis järkytys. Okei Eden myönnä et sä olet ihastumassa siihen.
"Helvetti mä olen kovaa vauhtia ihastumassa Isaciin" kuiskaan hiljaa itselleni.

Heissan! Täs ois ny si tämmönen luku, jonka kirjotin melki kokonaan tosi huonoil fiiliksil... Pahottelen kun täs taas kesti, mut toivon et ymmärrätte sen et mul on tosi paljon muutakin elämää kun tää tarina. Kirjotan kuitenkin useemmin instaan, josta mut löytää käyttäjältä @lundenisacstoorit nimimerkillä 🐼. Jos et sitä kautta oo tänne tullu, ni käyppä tsekkaan sieltä lisää mun kirjottamia tarinoita😏

Words: 1053
Publihed: 11.3.2017