Eden Sohlman on kuin kuka tahansa 17-vuotias nuori. Tai siis jos häntä ei tunne kunnolla, hän on kuin kuka tahansa nuori. Todellisuudessa hän ei ole yhtään samanlainen kuin muut.
Eden on juuri lopettanut peruskoulunsa ja hän oottaa suunnakseen yhden...
Makoilen Isacin päällä sängylläni ja läprään pojan hiuksilla. Isac vain tuijottaa minua, aika perus me. "Mikä niis mun hiuksissa on noin mielenkiintosta?" Isac kysyy silittäen hellästi kylkeäni. "Emmä tiiä, nää on vaan kivat" naurahdan ja vien käteni pojan kaulalle. "Hyvä et joku tykkää" Ikke naurahtaa suukottaen nenääni. "Eiks vaa" hymähdän suukottaen pojan huulia. "Tehäänks jotakin?" Isac kysyy katsoen minua. "Joo, vaikka mä kyllä milelläni chillaan vaan täs" vastaan koskettaen hellästi Isacin nenänpäätä. "No eiköhän me keksitä jotakin mitä voijaa tehä täs sängyssä?" Isac virnistää, potkaisten vahingossa samalla kipeitä varpaitani. "Aih" vingahdan ja painan kasvoni Isacin olkapäätä vasten. "Rakas, mikä tuli?" tuo kysyy huolestuneena. "Sä potkasit mua noihin kipeisiin varpaisiin" vastaan nostaen päätäni hiukan. "Anteeks, se oli vahinko. Mä voin hakee kylmäpussin" Isac sepittää hädissään ja on jo laskemassa minua sängylle, mutta estän tuota. "Ei tarvi. Mul on kaikki hyvin, kunhan saan vaan olla tässä sun kans" sanon hymyillen hiukan. "Ooks sä ihan varma?" Ikke varmistaa katsoen minua hiukan epävarmasti. "Joojoo" hymähdän nyökkäillen suukottaen Isacia poskelle. "Oisko mahollista et me voitas tehä jotaki, silleen varovasti? Siis että sun varpaisiin ei sattuis uudestaan" Isac kysyy silittäen kylkiäni. "Katotaan huomenna, mä en nyt just jaksa" myönnän suoraan katsoen Ikkeä suoraan silmiin. Huomaan kuinka tuon ilme käy pettyneenä, mutta nopeasti hän kuitenkin vaihtaa ilmeensä ymmärtäväiseksi. "Joo, paitsi että mun pitää ainakin mennä huomenna kotio syömään porukoiden ja Avan kans" Isac tokaisee hiukan pettyneenä. "Anteeks Isac. Mut kai sä ymmärrät muakin tässä asiassa?" kysyn varovasti. "Joo totta kai. Enkä mä halua painostaa sua mihkään, en yhtään mihinkään" Isac vastaa hymyillen suukotten sitten huuliani pikaisesti. "Kiitos muru. Vaikka mä oon silti pahoillani, etten pysty nyt just tyydyttään sun haluja" mutisen katsoen Iken huulia. "Eden kai sä tiedät, että sä oot mulle miljoona kertaa tärkeempi kun mun halut ja niiden tyydyttyminen" Isac sanoo suloisella äänellä. "Sä oot rakas" mutisen yksinkertaisesti suudellen Ikkeä hitaasti. Isacin kädet vaeltavat hitaasti selälläni, meidän suudellessa siinä sängylläni. Irtaannun pojan huulista hitaasti laskien pääni sitten tuon rintakehälle. Isac suukottaa helästi hiuksiani silittäen samalla selkääni pienesti. Tunnen kuinka muutama lämmin kyynel saavuttaa silmäni ja tipahtaa sitten Isacin rintakehälle. "Rakas, onks kaikki hyvin?" Isac kysyy, kun ilmeisesti tuntee lämpöiset kyyneleet paitansa läpi. "Mm" mumisen sulkien silmäni. "Miks sä itket?" poika kysyy hiljaa rauhoittavalla äänellä. "En mä tiiä. Mä oon vaan niin onnellinen ja ilonen et saan olla sun kans. Niin ja siitä että sä et painosta mua mihkään. Petrus kerran painosti, mutta mä kyllä oon antanu sen sille anteeks" selitän pyörittelen sormeani hitaasti Isacin rintakehällä. "En tietenkään painosta sua. Sä oot mulle niin rakas, että mä en ikinä pystyis painostaa sua mihkään. En ees siihen että sä lähtisit meijän mukaan kiertueelle, vaikka mä sitä tottakai toivonkin" Isac sanoo suukottean sen jälkeen uudestaan hiuksiani. "Mä saan kyllä olla aivan helkkarin kiitollinen sulle et jaksoit mua sillon alussa, vaikka olinkin sulle ihan kusipää. Ja siitä että jaksat mua edelleen, vaikka oonkin välillä tosi rasittava" mutisen nostaen päätäni, jotta nään Isacin taivaalliset silmät. "Mä vaan halusin tutustua suhun, musta sä vaikutit aivan helvetin hyvältä tyypiltä, vaikka oltikin aikamoinen kusipää mulle" poikaystäväni nuarahtaa hyvän tuulisesti. "Sä olet aivan liian hyvä mulle" kuiskaan katsoen Isacin silmiä. "Älä viitti, mä en ole sulle liian hyvä. Sä kyllä ansaitset paremman kun mä. Mulla on välillä niin paljon kiirettä, että ei keretä näkeen ollenkaan" Isac selittää katsoen minua. "Mutta mä sentään tiesin sen mihin mä ryhdyn kun alan seurustelemaan sun kanssa. Tai siis niinkun tiesin et sulla on välillä tosi kiireistä. Ja sä olet mulle just täydellinen, mä en halua ketään muuta" kerron suudellen poikaa hellästi. Isac vastaa suudelmaan vieden toisen kätensä perseelleni silittäen sitä pienesti. "Mennäänkö syömään?" kysyn irtaantuen pojan huulista. "Joo, mennään vaan. Mä tuun kohta perässä" Isac vastaa siistien hiukan hiuksiaan. Nousen pojan päältä ja lähden jo keittiöön. Ehdin jo tehdä meille molemmille leivät ja laittaa kahteen lasiin colaa, kun Isac vasta saapuu keittiöön. Huomasin kyllä että poika kävi vessassa, tekemässä ties mitä. "Olit ihan kauheen nopee" naurahdan läpällä istahtaen tuolille. Isac vaan pyöräyttää silmiään haukaten leipäänsä. "Onko tässä voita?" tuo kysyy heti laskien leivän pöydälle. "En mä siihen kyl laittanut voita" tokaisen puraisten omaa leipääni. "Älä vaan sano että mulla on sun leivät" huokaisen kun saan nielaistua leivän palan. "Sä oot taitava" Isac naurahtaa ja nappaa kädestäni voittomana leivän. "No herrasta kun ei ollut mitään apua" hymähdän napaten itselleni toiselta puolelta pöytää leivän. "No ei sustakaan" Isac virnistää hörpäten päälle lasistaan colaa. "Älä vaan sano että sä runkkasit" naurahdan jatsien Isacia. "Entä sitten" poika sanoo kohauttaen olkiaan. "Ei mitään" hymähdän jättäen omaan tietooni että olisin voinut sen verran poikaa auttaa. Syömme lopun iltapalasta hiljaa, kunnes nousen pöydästä täyttämään tiskikonetta. "Haluuks sä apua?" Isac kysyy napaten minut takaapäin haliin, kun huuhdon lautasta. "En mä" hymähdän ja huokaisen hiljaa kun Isac suukottelee niskaa ja kaulaani. "Ooks iha varma?" poika kysyy kädet tiukasti ympärilläni pää olkapäälläni. "Joo, meinaan nää kerkee laittaa myöhemminkin" naurahdan ja lasken lautasen tiskialtaaseen. "Mitä sä sit haluisit tehä?" Isac kysyy minun kääntyessä ympäri tuon otteessa. "Attelin et katotaan joku leffa ja vaan chillaillaan tos sohval" vastaan kädet Isacin niskan takana. "Sounds like very good" poika hymähtää ja irtaantuu minusta. Menemme olkkariin ja Isac käy makaamaan sohvalle. Nappaan kaukosäätimen tasolta käyden Isacin syliin makaamaan. Isac kiertää heti kätensä ympärilleni ja odottaa että aukaisen Netflixin. "Käyks tää?" kysyn heti kun Netflix aukeaa ja etsin yhden leffan, jonka olen jo hetken halunnut katsoa. "Käy" Isac vastaa ja laitan leffan päälle. Lasken kaukosäätimen lattialle ja lasken käteni Isacin käsien päälle. Isac nojaa päätään olkapäähäni napaten käsistäni kiinni. Näin olemme koko elokuvan ajan, jonka jälkeen menemme nukkumaan ihanaan lämpöiseen sänkyyn vieretysten.
30.11.
"Lähe pliis meijän mukaan huomenna" Isac alkaa anomaan heti kun istun tuon mauton kyytiin. "Mä en oo tulossa, en ees vaikka sä väkisin mut raahaisit. Mulla on perjantaina koulua, enkä saa sitä vapaaks, toisin kun eräa popstara" tuhahdan laittaen vyön kiinni. "No Tyler voi vaikka kuitata Wilmaan et olit kipee, oikeesti" Isac mankuu. "Okei mä voin tulla Treen ja Hesan keikoille, en muille" myönnyn lopulta, sillä Isac ja Mikael on molemmat yli kuukauden minua kinunut mukaan. "Jess" Isac ilakoi ja vetää jonkin sortin ilontanssia samalla kun tuo koittaa ajaa mautoa. "Rauhotu lapsi" nauran ja tartun ratista kiinni, jotta emme ajaisi kolaria. "Joojoo" Isac naurahtaa hymyillen.
2.12.
Istun keikkapaikan bäkkärillä ja katson kun Isac pukee ylleen keikkavaatteita. Mikael istuu vieressäni sohvalla ja puhuu minulle jostakin, mutta en oikeastaan kuuntele, enkä näin ollen tiedä mistä hän puhuu. "Niin meetkö sä yleisöön?" havahdun Mikaelin kysymykseen. "En mä, mulla on vähän pää kipee ni aattelin ottaa päikkärit" vastaan pudistaen pienesti päätäni. "Oisit sanonu et sul on pää kipee. Ei sun ois tarvinu tulla" Isac huolehtii heti ja kävelee luoksemme. "Keikan alkuun kolme minuuttia" joku käy hoputtamassa ja serkkuni nousee virestäni. "Mun repussa on särkylääkkeitä, ota vapaasti" Mikael sanoo ja suukottaa otsaani. "Kiitos ja hyvää keikkaa" vastaan halaten poikaa nopeasti. "Isac tuu sit vauhilla" Mikael huikkaa poikaystävälleni ennenkuin katoaa käytävälle. "Sä oisit voinu sanoo" Ikke huokaisee istuen viereeni. "Mul on ollu ennenkin pääkipee" naurahdan ottaen Isacin toisesta kädestä kiinni, sillä toinen tuon käsi on lanteillani. "Lepää nyt vaan" tuo sanoo ja suukottaa huulieni vierustaa. "Heti kun oon saanu kunnon suudelman" naurahdan ja suutelen Ikkeä. Poika naurahtaa pienesti huuliani vasten kunnes irtaantuu käytävältä kuuluvan huudon takia. "Mun on pakko mennä nyt" Isac sanoo ja nousee. "Joo hyvää keikkaa rakas" tokaisen ja nousen ylös antaen tuolle poskipusun, päästäen pojan sitten keikalle.
اوووه! هذه الصورة لا تتبع إرشادات المحتوى الخاصة بنا. لمتابعة النشر، يرجى إزالتها أو تحميل صورة أخرى.
Sori sori sori!!! Mä oon super pahoillani että tässä luvussa on kestänyt näin kauan ja nyt tää vielä on tosi huono ja lyhyt.
Mulla on ollu täs tosi paljon kaikkee ja kaikkee sitä viä kuormittaa jonkunlainen lievä masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Sen takia en saa oikeen mitään aikaseks ja sekin on yks syy miks täs on lestäny näin kauan.
Lisäks mun motivaatio tähän tarinaan on hiukan jäissä tällä hetkellä, joten saattaa mennä kauankin ennenkun tulee seuraava osa.
