Eden Sohlman on kuin kuka tahansa 17-vuotias nuori. Tai siis jos häntä ei tunne kunnolla, hän on kuin kuka tahansa nuori. Todellisuudessa hän ei ole yhtään samanlainen kuin muut.
Eden on juuri lopettanut peruskoulunsa ja hän oottaa suunnakseen yhden...
Moi! Täällä mä taas oon kirjottamassa teille pitkästä aikaa lukua. Tämäkin luku sisältä kiroilu, mutta vähemmän kun viime osa. Nyt nauttikaa.
Hyppään ulos bussista märälle asfaltille, joka kastuu koko ajan vain lisää. Ihanaa, jos jotain rakastan niin tätä sadetta. Pysähdyn hetkeksi katokseen ja sytytän tupakan. Nostan kassin paremmin olallani ja vedän hupparin, jonka olin laittanyt yllen, hupun päähäni. Poltan tupakkaa kaikessa rauhassa kun pysäkikle pysähtyy toinen bussi ja sieltä tulee ulos nuori poika. Bussi kaahaa saman tien pois ja poikakin on jatkamassa matkaa, kunnes ilmeisesti huomaa minut. "Minkä ikänen sä oot?" jätkä kysyy parannellen huppua päässään. "Mitä se sulle kuuluu?" vastaan kysymykseen kysymyksellä. "Eiku aattelin vaan et poltat tupakkaa, et oisko sul mullekki" poika naurahtaa. "Tuu hakee" tuhahdan ja kaivan takitaskusta askin. Poika kävelee luokseni ja ojennan hänelle tupakan. "Mikä sun nimi on?" poika kysyy kun sytytän hänen tupakan. "Eden ja oon seittemäntoista" vastaan vastaten samalla hänen aikaisempaan kysymykseen. "Mun nimi on Elias ja oon nollanolla" poika eli Elias kertoo. "Joo nii mäki" naurahdan ja tumppaan loppu röökini. "Minne päi menos?" Elias kysyy nyökäten tavaroihini. "Serkun luo joksiki aikaa" vastaan. "Ahaa mä meen vaan himaan, tai en jaksais mennä, mut ei vahtoehtoi" Elias kertoo kohauttaen olkiaan. "Tonne päin menos?" sanon kysyvästi ja nyökkään suuntaan johon itse olen menossa. Poika nyökkää ja tumppaa tupakan. "Mennään si samaa matkaa jonku aikaa" hymähdän ja lähdemme vierekkäin kävelemään oikeaan suuntaan. "Joo mä oisin ny si peril" huokaisen ja nyökkään Miklun taloa. "Gabrielin serkku?" Elias kysyy kohottaen kulmiaan. "Jep, saanks sun snäpin?" kysyn ja ojennan puhelimeni pojalle. Pian olenkin saanut hänen snäpin. "No nähää joskus viä" Elias tokaisee ojentaen puhelimen minulle. "Joo moikka" tokaisen heilauttaen kättäni ja ottaen suunnakseni etu oven. Nopein askelin pääsen oven eteen ja koputan oveen ottaen hupun päästäni, luojan kiitos Mikaelilla on oven edessä terassi katoksineen. "Ei se oo kotona viä" joku tokaisee terassin nurkasta. "Ja kuka helvetti sä oot?" kysyn naurahtaen. "Isac Elliot. Kuka sä?" Isac kysyy nousten penkiltä ylös. "Mikaelin serkku" tuhahdan ja otan röökin taskusta. Sytytän sen ruveten polttamaan. "Niin minkä ikänen sä oot?" Isac kysyy hölmistyneenä. "Kakskytyks ja puol" tuhahdan läpällä. "Älä valehtele" poika tivaa heti. "Näin muuten ku tulit Eliaksen kans, tunneks sen jostain?" Isac jatkaa heti. "Niin tulin onks se ongelma sulle" tuhahdan. "Ei, terveiset sun bf:llä et se on varmaan kohta sinkku" Isac naurahtaa ja kääntyy katsomaan tielle jossa näkyy auton valot. "En mä seurustele" tuhahdan ja tumppaan tupakan, vaikka siitä oli vielä puolet jäljellä. Isac katsoo vuorotellen minua ja tupakkaa kulmia kohotellen. "Mikael ampuu mut jos saa tietää et poltan" hymähdän ja heitän purkan suuhun. "Ahaa" Isac hymähtää ja katsoo Miklua joka nousee autosta. Toiselta puolelta nousee huppu päässä miehen alku joka hakee takakontista matkalaukun ja putkilokassin. "Kuka helvetti toi on? Ja mistä helvetistä noi tulee?" kysyn Ikeltä, vaikka en usko tuon tietävän. "Joku Miken kaveri ja lentokentältä" Isac kertoo ja virnistää sen jälkeen. "Kato Isac" Miklu naurahtaa ja tekee Isacin kanssa jätkähalin kääntyen sen jälkeen minun puoleeni. "Miten sä täällä?" Mike kysyy ja halaa minua kaivaen sen jälkeen taskustaan kotiavaimen. "Lähin vähä lomailee" tokaisen astuen sisään Miken perässä.
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
👆Tyler👆
"Tyler ja Eden ny jo tuntee toisensa, mut Isac nää on mun serkkuja Tyler ja Eden" Mike kertoo kun olemme saaneet ulkovaatteet yltämme. Käännyn salamana katsomaan miestä, tai no Tyleriä. "Mitä helvettiä sä teet suomessa?" kysymys karkaa huliltani. "Mä muutan Espooseen, täytän kuitenkin tänä vuonna 19" veljeni kertoo minulle huvittuneena. "Mitä vittua?" älähdän ja katson Tyleriä suu auki. "Sisko kallis siit on ehkä vuos ku pidettiin viimeks yhteyttä, mä olen muuttunut" miehen alku selittää. "Joo huomaan" älähdän. "En tajuu miks äiti ei antanu meijän enää pitää yhteyttä" tokaisen. "Voisko johtuu siitä et mä jäin sillon kiinni huumeiden käytöstä" Tyler irvistää. "Typerä" naurahdan ja nostan putkilokassin olalleni. "Hei mun siskohan serustelee" Tyler innostuu, näki siis ilmeisesti fritsun kaulassani. "On seurustellu jo vähä vajaa vuoden" Miklu naurahtaa. "En seurustele enään, me erottiin just ennen kun lähin. Ennakoitiin jo se, että mun pitää muuttaa johki Espooseen opiskelujen takia" kerron lyhyesti. "Ai" Mikael tokaisee. "Muutat mun luokse" Tyler keksii. "Oikeesti? Ottaisitko sä mut sinne?" kysyn haastavasti. "Totta helvetissä ottaisin" Tyler naurahtaa. "No siinä tapauksessa, joo mä muutan sun kanssa" naurahdan. "Selvä sitten" Tyler tokaisee ja nostaa tavaransa kantoon. "Isac näytätkö niille ne molemmat vieras huoneet, ni voitas lähtee studiolle sen jälkeen" Mikael kysyy. "Näytän" Isac vastaa ja lähtee kipuamaan portaita ylös Tylerin lähtiessä hänen mukaansa. "Btw Mikael tiiän mis sun vierashuoneet on!" huudan serkulleni lähtien sitten poikien perään. "Mä tiedän" Mikael huutaa naurahtaen. "Ooks te hyviski väleis?" Tyler kysyy ja on jo melkein rappusteb yläpäässä. "Joo, Miklusta tuli sun muuton jälkeen viä läheisempi mulle, se on ku veli" naurahdan ja juoksen välimatkamme umpeen. "Ahaa" Tyler hymähtää. "Tuutteko te studiolle?" Isac kysyy yhtäkkiä saapuessamme samalla yläkertaan. "Mä voisin tulla" isoveljeni vastaa katsoen minua. "Mun pitää hoitaa yks juttu, mut jos saan studiol ruokaa, ni sit tuun sinne. En oo syöny tänää ku vaa säälitävä leivän ja juonu kahvii" vastaan seuraten Ikkeä ja Tyleriä. "Kyl me aina tilataa ruokaa" Isac vastaa pysähtyen oven eteen. "Tyler ottaa ton" tokaisen ja nyökkään kohti ovea. "Selvä" veljeni naurahtaa ja menee sisälle. Me jatkamme Iken kanssa matkaa ja pidän tuohon pientä välimatkaa koko ajan. "Mä suosittelen vaihtaan kuivat ja mukavat vaatteet" Isac tokaisee kun pysähtyy toiaen vierashuoneen oven eteen. "Niin mä aattelinkin tehä" tokaisen ja avaan vierashuoneen oven. "Saanks mä kysyy mihi lukioon oot menos?" Isac kysyy kun lasken tavatoitami huoneeseen. "Se oli joku Espoon lukio, en oo varma just nyt mikä" tokaisen tylysti. "Okei, koita olla nopee" Isac sanoo rauhallisesti sulkien oven. Huokaisen helpotuksesta ja avaan putkilokassini.
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Hetken tutkimisen jälkeen saan vaatteet ylleni ja päätän ottaa mukaan vielä perus tummanharmaan vetoketjullisen hupparin. Käyn nopeasti repun sisällön läpi harjaten samalla hiuksiani. Päädyn tulokseen että en tarvi mitään muuta mukaan kun vain repun sisällön, joten otan repun olleni. Otan vielä puhelimen pöydältä ja lähden alas. Kun saavun eteiseen pojat ovat jo valmiina. "Oot niiiiin hidas" Mikael naurahtaa ja tuhahtaen vedän bombberini niskaan. "Me mennään jo autolle" Tyler sanoo ja pojat häviävät ovesta ulos. Kiskon ne samat valkoist niket jalkoihin, jotka minulla oli tänne tullessa, ja nostan repun takaisin olalle. Astun katokseen lukiten oven perässäni. Kävelen reippaasti autoon ja istun etupenkille Mikaelin viereen. Kiitos Isacin ja Tylerin, jotka valtasi takapenkin.
