PROMISE - Isac Elliot fanfiction

Part nineteen

Words: 2788
Published: 27.11.2017

Toi kuva tos ylhäällä on ihan paras, enkä viäkään oo päässy yli siitä et se on ihan true mun elämän kanssa tällä hetkellä😂

Älkää muuten ikinä koskaan laittako conversejä, kun pitäs olla hyvät kengät!

Joo nauttikaa👇

11.11

×Edenin nk×

Herään herätykseeni joskus kahdeksalta. Sammutan sen, sillä en halua kohdata Tylerin vihaa siitä kuinka herätin tuon viikonloppuna. Lösähdän takaisin sängylle kääriytyen peittoon.
Olen nukahtamassa uudestaan kun herätys soi uudestaan. Mutisen ärtyneenä jotakin sammuttaen kellon ja nousten istumaan sängyn reunalle. Herääminen Isacin kainalosta eilen aamulla oli tuhat kertaa mukavampaa. Mutta toisaalta, pääsen taas tulevaksi yöksi pojan kainaloon nukkumaan.
Lasken jalkani hiukan kylmälle lattialle kävellen hitaasti keittiöön. Keitän itselleni ison kupin kahvia ja kävelen paravekkeelle juomaan sitä. Vaikka ulkona onkin kylmä, en jaksa välittää siitä ja no kuuma kahvi hidastaa jäätymistä hiukan.
Olen saanut kahvin juotua kun tuttu auto kaartaa pihaan. Eikä se ole Isacin isän auto, vaan Petruksen. Paniikki valtaa kehoni ja kiiruhdan äkkiä Tylerin huoneeseen. "Tyler kiltti herää mä tarviin sun apua" huudahdan hypäten pojan päälle. "Mm kohta" tuo mumisee väsyneenä. "Eiku heti, Petrus on tulossa tänne. Siis se mun exä, enkä mä halua nähä sitä tänään. Sano että mä en ole kotona" selostan saaden veljeni pompoaamaan pystyyn jo kolmannen sanan aikana. "Joo mä sanon. Mitä se tekee tääl näin aikasin, kellohan on lohta vasta puol yheksän?" Tyler kysyy nousten sängystään, kun oveen koputetaan. "En mä tiiä kysy siltä ja sulje ovi" pyydän kaatuen makaamaan veljeni pehemälle sängylle.
Kuulen Tylerin avaavan oven ja sitten kuuluukin melko vaimeaa keskustelua. Niin kuluu ehkä viisi minuuttia kunnes ovi sulkeutuu.
"Lähti" Tyler naurahtaa avaten huoneensa oven. "Miks se oli täällä?" kysyn heti pompaten ylös. "Sil on kuulema ikävä sua ja se ei oo päässy susta yli. Se halus nähä sut ja se selitti myös jotain jostakin lupauksesta" Tyler sanoo katsoen minua. "Voi vittu" mutisen kaatuen takaisin makaamaan pojan sängylle. "Miks sä et muuten menny avaan?" veljeni kyseenalaistaa istuen viereeni. "Koska mä en halua nähdä sitä. Mä lupasin sille, että mä en unohda sitä, mutta se ei tarkota ettenkö jatkas eteenpäin. En mä halua sitä enään, en mä pidä Petruksesta enää kun kaverina, jos ees sinä" selitän hieroen käsilläni kasvojani. "Noniin hei, ota ittees niskasta kiinni ja laita sille viesti, mis kerrot ton. Sano et mä soitin heti kun se oli lähtenyt ja kertonu sen käynnistä. Muista myös sanoa ettö sä olet onnellisesti parisuhteessa" Tyler neuvoo repien minut ylös sängystään ja vain että pääsisi itse makoilemaan siihen. "Okei okei" huokaisen ja lähden huoneeseeni.
Nappaan sängyltäni puhelimen istatahtaen sitten sängyn reunalle. Etsin Petruksen numeron yhteystiedoista, jonka jälkeen soitan hänelle. Menee hetki ennenkuin poika vastaa.
"Moi" Petrus sanoi hiukan kysyvästi.
"Moi! Tyler soitti mulle heti kun olit lähteny ja kehotti soittamaan sulle" sanon hiukan hermostuneena.
"Ai kiva, mis sä oot? Tyler ei kertonu" Petrus kysyy.
"Mun kaverin luona" vastaan vain.
"Ahaa, koska oot tulos sieltä? Mä haluaisin nähä sut ja ehkä tehä jotain muutakin. Mul on ollu sua ikävä" Petrus höpöttää.
"Mullakin oli sua ikävä" mutisen kaatuen makaamaan sängylleni.
"Oli? Miten niin oli?" poika kysyy heti.
"Oli, ei ole enään. Musta ei oo kovin hyvä idea et me nähään. Varsinkaan kun sä näköjään haluat vaan panna. Petrus, mä seurustelen" vastaan huokaisten loppuun.
"Kenen kanssa? Miks sä et kertonut?" Petrus kyselee heti.
"Yhen mun lukiolaisen kanssa ja mä en olettanu et mun pitää kertoo mun exälle jos alan seurusteleen" selitän ärtyneenä.
"Niin, mutta sä lupasit että et unoha mua" Petrus tokaisee.
"Mä en ole unohtanut sua" sanon yksinkertaisesti.
"Okei, no moikka kai sut" Petrus mutisee.
"Oota hetki, mitä sulle kuuluu?" kysyn ihan vain koska en halua rakentaa hirveän huonoja välejä exääni.
"No ihan hyvää. Entä sulle?" Petrus kysyy takaisin.