Eden Sohlman on kuin kuka tahansa 17-vuotias nuori. Tai siis jos häntä ei tunne kunnolla, hän on kuin kuka tahansa nuori. Todellisuudessa hän ei ole yhtään samanlainen kuin muut.
Eden on juuri lopettanut peruskoulunsa ja hän oottaa suunnakseen yhden...
Mulla ei nyt tähän alkuun oo mitään erityistä inffoa, joten en pidättele teitä tän kauempaa, vaan päästän lukemaan tätä osaa... Okei ennen kun päästän teijät lukeen ni fun fact, opin kirjottaan sydämen oikein tämän fiksun lauseen ansiosta: "sydämeen mahtuu vain yksi ämmä". Okei okei annan teijän nyt vaan lukee tän osan, eli hyviä lukuhetkiä vaan kaikille...
•Iken nk•
Herään aamulla ääneen, jota rakastan sydämeni pohjasta. Herätyskellon. Okei huomatkaa sarkasmi. Torkutan puhelimen herätystä ja suljen silmäni. Viiden minuutin päästä sama ärsyttävä ääni kantautuu korviini. Torkutan uudestaan... Ja taas torkutan... Ja taas... Ja vielä kerran. "Isac ootko sä hereillä?" joku kysyy huoneen ovelta. "Mmm" mumisen ja käännän kylkeäni. "Isac ylös, meil on tänään koulua" Ava huutaa ja kiskoo peiton yltäni. Älähdän heti ja nousen istumaan. "Okei mene jo, vaihan vaatteet" tuhahdan ja nousen ylös sängyltä. Ava poistuu huoneestani ja laahaudun vaatehuoneeseen. Vilkaisen matkalla kelloa ja tajuan että minulla on kiire. Otan nopeasti hyllyltä vaatteet ja kiskon ne ylleni.
Ups! Ten obraz nie jest zgodny z naszymi wytycznymi. Aby kontynuować, spróbuj go usunąć lub użyć innego.
Otan nopeasti pöydältä kellon ranteeseen ja nappaan repun olalleni. Tungen puhelimen takataskuun ja juoksen hiuksia haroen alas. Juoksen suoraan eteiseen ja vedän vanssit jalkoihin sekö bombberin niskaan. Avaan oven ja juoksen autoon hypäten etupenkille. "Aina sua saa oottaa" isä tuhahtaa ja lähtee heti kun saan oven kiinni ajamaan. "Sori" hemkäisen sulkien turvavyön. "No kiitis kyyistä" tokaisen sulkien auton oven. Lähden reippaasti kävelemään sisälle ja etsin suoraan luokkani. Koputan luokan oveen ja oven avaa tiukka luokanvalvojamme, Heikki Juvonen, jota kyllä kutsutaan Junkiksi . Hän katsoo minua pahasti päästäen minut sitten sisälle. "Lunden lukuvuotta ei ole paras tapa alottaa myöhästymällä" Junk tuhahtaa kun istun vapaalle pulpetille. "Joo sori" tuhahdan. "Kerrataanpa nyt, eli tarvitsen kolme vapaaehtoista, jotka saavat ohjata yhtä ykkös luokkaa. No onko vapaaehtoisia?" Junk kysyy katsoen tarkasti meitä. "Mä voin" tokaisen. "Joo mäki" Rasse sanoo takaani. "No kait mäki si" Tami naurahtaa. "No selvä menkää auditorioon, nyt" Junk tokaisee. Nousemme nopeasti lähtien pila kävelyllä auditorioon. "Onko nyt ymmärretty mitä teette?" yksi koulumme opettaja kysyy meiltä ja noin viideltätoista muulta kakkos tai kolmos luokkalaiselta. Nyökkäilemme kaikki ja saamme luvan mennä jo lavalle. Audiotorioon on ilmetynyt paljon ykkös luokkalaisia, mutta kello kyllä on jo viittä vaille yhdeksän. Noin kymmenen minuutin päästä rehtori alkaa selittää jotain ykkösille. Jonka jälkeen me kakkos ja kolmos luokkalaiset alettiin kerrää luokkia kasaan, vaikka oikeasti se olisi opettajien tehtävä. Toisaalta opettajat ovat kuulema luokissa, joihin oma ykkös luokka tulee johdattaa. "Sit viä Eden Sohlman, Henri Uusimaa ja Rebeca Vuorinen" Rasse lukee paperista. "Onks Edenin sukunimi Sohlman?" Tami kysyy minulta hiljaa kun lähdemme pois lavalta ja nyökkään vastaukseksi. "Noni onks täs nyt kaikki?" kysyn Rasselta kun olemme auditorion ulkopuolella. "Yks puuttuu" poika vastaa. Huokaisen ja olen ottamassa Rassekta nimilistaa, kun Eden astuu auditoriosta. "Sori mä moikkasin yhtä kaverii" Eden tokaisee. "Ei se mitään" Rasse sanoo Edenille. "Okei mun nimi ok Rasmus, mut kaikki sanoo Rasse" Rasse esittelee nopeasti itsensä. "Mä oon Tami ja joo, me kaikki ollaan kakkosel, joten jos teil missään välis tulee kysyttävää, niin saatte nykästä hihasta" Tami kertoo. "Mä oon Isac, vaikka aika moni saatto sen jo huomata. Alotettasko vaikka kirjastosta?" kysyn ja saan nyökkäyksiä. "Ja täs on teijän kotiluokka" Rasse kertoo avaten raotettua ovea. Kaikki kävelee sisälle, mutta Eden pysähtyu kohdalleni. "En tienny et oot täa lukios" Eden naurahtaa. "Mä en tiennu et sä tuut tähän lukioon" vastaan hymyillen. "Nähään varmaan myöhemmin?" Eden sanoo kysyvästi. "Joo, ainaki ruokatunnil" vastaan vilauttaen valkoiset hampaani. "Vaikka sä nyt kuinka haluisit Isacin huomion, niin voisitko tulla?" joku Edenin luokan tyttö, joka näyttää lissulta tuhahtaa tytölle edessäni. "A, mä olen jo saanut Iken huomion ja B, pidä huoli omista asioistas. Ja ainiin C, mä tulen heti kun sä väistät vai pitääkö tunkeutuu läpi?" Eden naurahtaa kuivasti. Tyttö väistyy ovelta katsoen minua himoiten. "Moikka Eden, nähään vaik pääovil si ruokatunnil" tokaisen hymyillen katsoen Edeniä. "Joo, tuutteko te meidän kans?" tyttö kysyy katsoen Rassea ja Tamia. "Joo tullaan, Linda, Danu ja Cappuki tulee" Rasse vastaa. "Juu mut meen nyt, nähään" Eden naurahtaa ja sulkee oven perässäni. "Uu jätkä vähän kuses Eedenii" Tami naurahtaa kun lähdemme kävelemään luokallemme. "Enhän" tuhahdan katsoen kaveriani epäuskoisena. "Hei jätkä kyllä me huomataan miten sä katot sitä. Vaikka se ei ite sitä huomaiskaan" Rasse naurahtaa lyöden minua veljellisesti selkään.
×Edenin nk×
Suljen luokan oven ja menen istumaan jollekkin tyhjälle paikalle, yhden tytön viereen. "Mistä sä tunnet Iken?" hän kysyy heti. "Se on yhen mun kaverin kaveri" vastaan hiukan valehdellen. "Ooks te hyviiki kavereita?" tyttö jatkaa kyselyä. "Ei" vastaan kylmän viileästi. "Älä valehtele, sä olet menossa Isacin kanssa syömään ruokatunnilla" se ovelle roikkunut lissu huutaa. "Sä olet huijari" joku tyttö takaani huutaa. "Noniin nyt kaikki hiljaa, käydäön nimi kierros ja samalla kaikki kertoo kaksi asiaa itsestään" opettaja huutaa edestä. "Mä olen teidän luokanvalvoja Juuso ja mulla on vaimo sekä kaksi lasta" lv:eemme, ilmeisesti Juuso, aloittaa. Olen oppinut tähän mennessä tasan yhden nimen ja seuraavaksi on minun vuoroni esittöytyä, niiiin turhaa. "Mä olen Eden, 17 ja harrastan nyrkkeilyä" kerron turhautuneena. "Miten sä olet jo seittemäntoista?" se lissu kysyu, jonka nimi taisi olla Daniela. "Mieti sitä" tuhahdan silmiä pyöräyttäen. "Se on varmaan vaan jääny luokalle" vieressäni oleva tyttö naurahtaa. "Tai oisko se sittenkin vaan vähän tyhmempi ki alottanut ala-asteen vuoden liian myöhään" tyttö Danielan vierestä naurahtaa. "Hiljaa, antakaa Edenin itse kertoa" Juuso huudahtaa. "Ei se ole teijän asia, mutta mä oon köyny startti luokan, eli eskarin kahesti" tuhahdan ärtyneenä. "Jollain vähän vihanhallinta ongelmia" joku poika huutaa takaata. "Vähemmän kun sulla" naurahdan. Yksi poika alkaa nauramaan, hänen nimensä taisi olla Joonas, harrastaa myös nyrkkeilyä. "Noniin olkaapa nyt hiljaa. Saatte kaikki täältä lukkarit ja kaappinne avaimet" Juuso huudahtaa ja kaikki hiljenee. "Yks helvetti toi meidän luokka" tuhahdan Lindalle, Danulle ja Capulle jotka ilmestyi jo luokseni pääoville. "Kui?" Danu kysyy katsoen minua. "Taisin saada heti aika montakin vihamiestä" naurahdan kuivasti nyökten ruokalan oven viereen, josta minua mulkoilee melkein kaikki luokkamme tytöt, sekä pari poikaa. "No ei kai kaikki sua vihaa" Linda toteaa ennemmin ku kysyy. "No siis tos ny sattuu oleen yli puolet meijän luokkalaisista. Ja ne kaikki muut oli vähän semmosii njääh. Paitsi se yks poika, oisko ollu Joonas, vaikutti ihan mukavalta" kerron Lindalle. "Uu joku Joonas" Rassen ääni kuuluu takaani. "Älä viitti" tuhahdan pyöräyttäen silmiä. "Se just avautu kuin kaikki sen luokkalaiset on kusipäitä, paitsi se Joonas vaikutti mukavalta" Cappu tiivistää lyhyesti. "Voi sua" Tami huokaisee. "No jos mentäs vaik syömään nyt, en kerenny syyä mitään aamupalaa" Isac hymähtää. "Sun pitää nyt kyl vähän huolehtia ettei sun tuleva gf jää sit ihan yksin" Tami naurahtaa pukaten Ikkeä olkapäähän. "En ikinä ottas ketään mun serkun kaveria" tuhahdan kädet puuskassa. "Enkö mä muka ole sun kaveri" Isac kysyy muka järkyttyneenä. "Älä viitti" nauran ja avaan ulko-oven. "Btw, siä sataa" Linda huikkaa. "Mä huomasin" ärähdän sulkien oven. "Eiks sul oo takkia tai huppua?" Danu kysyy huokaisten. "Nej, vai näyttääkö siltä?" tuhahdan. "Nej" Danu hymähtää. "Hei mutta te voitte kyl silti mennä" tokaisen hymyillen. "Hei me ei mennä jos sä et tuu" Isac sanoo ja riisuu takkinsa. "Ota tää" hän jatkaa ja ojentaa takkinsa minulle. "No en mä voi sun takkia ottaa, kun sitten sun huppari kastuu" huomautan. "No ei ku mul on kyl tääl alla t-paita ja toi subi ok tos ihan lähel. Ja mul on kuitenkin enää tunti ruokailun jälkeen" Isac sanoo laskien takkinsa hartioilleni. "Aww" Rasse hymähtää Danun ja Capun kanssa. "Älkää viittikö, Isac on kerrankin kohtelias" Linda nauraa pojille. Nauraen puen takin päälleni. "Aivan kiitos" muistan ja saan Isacilta vain nyökköyksen takaisin. "Mentäskö?" Danu kysyy. "Joo" Isac hihkaisee ja niinpä me lähdemme juoksemaan sateessa subiin, ilmeisesti aivan perus asia. Vai kuinka?
Noni olkaa ylpeitä kun sain tän teille julkatuu näin nopee sen edellisen osa perään😝
