Heräsin aamulla hyytävään tuulenviriin parantajan pesässä. Tomukarva nukkui pedillään. Hän kampesi itsensä ylös ja alkoi sukia turkkiaan vaikka sitä kuumotti. Kiviturkki nosti päänsä, hän nousi seisomaan ja meni istumaan parantajan pesän edustalle. Kiviturkki huokaisi ja heilutteli häntäänsä.
Kiviturkki yski ja katsoi käpäliään. Hän puristi kyntensä maahan 'ei tämä näin onnistu ikinä!' Hän mietti. Hän käveli ulos ja törmäsi johonkin tyhmään oppilaaseen.
Kiviturkki vain käveli pois ärsyyntyneenä. Kolli lähti juoksemaan metsään ja joelle katselemaan itseään. Kiviturkki murisi hiljaa ja kääntyi leiriä kohti palatakseen. Kolli palasi leiriin ja meni tällä kertaa sotureiden pesään omalle pedilleen.
(Jonkun ajan kuluttua)
Kiviturkki kuuli unensa läpi oppilaiden nimitysmenot. 'Ai se Puoliaivo nimitettiin?'. Kiviturkki kierähti toiseen asentoon ja jatkoi untaan.
Mustia varjoja syöksähteli toisiaan päin ja hiljaisuus oli kuolettava. Punaisen hohtoinen sumu leijaili maan pinnalla. Kuun sätret valaisivat puiden siimeksestä kissan ruumiin päälle.
(Ei oo tullu pitkään aikaan :( teen pian pidemmän luvun)
ESTÁS LEYENDO
Kiviturkkin kauna
FanficKiviturkki on Kuhuklaanin soturi joka juonii pahoja asioita. Kun Keskiyö tulee klaaniin Kiviturkki alkaa epäillä häntä peturuudesta ja että Keskiyö sotkisi hänen suunitelmansa. (Sisältyy Keskiyön tarinaan)
