Prinsessa?

~16~ Vaihtelua päiviin

"Niin pian?", kysyin hämmästyneenä. Adler nyökkäsi. Ehdimme hetken vain olla, kun näimmekin jo Groverin tulevan. "Gia.., sä et tainnut kertoa meille ihan kaikkea..", Laverna sanoi pitkittäen lausettaan. Hän oli siis huomannut Groverin jäljet... "Grover mitä ihmettä sulle on tapahtunut?!", Adler kysyi järkyttyneenä, kun Grover oli saavuttanut meidät.

"Ai nämä jäljet..?" Adler ei vastannut mitään, katsoi vain odottavasti. "Algernon ei ollut kovin iloinen kun kerroin opettajalle hänen Carneyn päälle käymisestä", Grover selitti. "Kuka Carney?" "Carney Boyle", Grover sanoi, mutta Adler ei näyttänyt vieläkään ymmärtävän yhtään mitään. "Ai.. sä et ole tainnut kuulla koko kohtauksesta." "En ole en. Missä se tapahtui?" "Ihan käytävällä. Kai sä kuitenkin tiedät Logan Gravesin, Hunter Crapseyn ja Dorian Cloughin?" "Mm.. siis Loganin tunnen ja Hunterin tiedän, en muuta", Adler vastasi hämmentyneenä. "Ne olivat myös paikalla", Grover selvensi. "Vai niin."

"Missä tämä Carney nyt on?", Adler kysyi. "Jossain täällä. Jäljet taitavat olla jossain käsissä kun opettajatkaan eivät olleet kuulleet yhtään mitään", Grover selitti ja sai Adlerin nyökkäämään.

Aika kului nopeasti. Ilta oli ihan mukava. Gwen ainakin tykkäsi ehkä vähän liikaakin.. Kun kello oli lähellä puolta yötä, Melody ilmoitti juhlan loppuneen. Hän myös tiedotti karsinnasta joka olisi kolmen päivän kuluttua. Siellä lähtisi kaksikymmentä opiskelijaa molemmilta puolilta eli yhteensä neljäkymmentä. Määrä oli paljon, hyvin paljon ja minä toivoin etten olisi yksi heistä, tai Laverna, Gwen, Ceci, Grover tai Adler.

Laverna häipyi jonnekin ja sain kävellä Gwenin ja Cecin kanssa pois salista. Heti kun olimme päässeet huoneeseemme, Gwen sanoi iloisesti: "Siis en kestä kuinka ihana ilta!". Hän oli ihan onnesta sekaisin. Ceci hymyili ja purskahti sitten nauruun. Minä vain katsoin huvittuneena vierestä. Gwen katsoi meitä kysyvästi, mutta hymyili sitten itsekin. "Onnesta sekaisin", selvensin virnistäen.

"Moneen ehdit tutustua Gwen?", utelin. "Kahteen", Gwen vastasi hymyillen. "Taisi olla kivoja tyyppejä kun saa sut noin hyvälle tuulelle", Ceci sanoi. Ai, minä luulin että he olivat olleet koko illan samassa porukassa.

Aloimme nukkumaan ehkä kahdelta yöllä, koska Gwenillä vain riitti asiaa.

Aamulla heräsin herätyskellooni, joka soi yhdeksältä. Nousin ylös ja kävin tekemässä aamutoimet. Gwen ja Ceci vain nukkuivat sikeästi herätyksistä välittämättä, joten päätin herättää heidät.

Menin ensiksi Gwenin luokse ja aloin ravistelemaan häntä. "Gwen, Gwen herää!" Gwen päästi unisen äänen ja hieraisi sitten silmiään. "Mitäh?", hän kysyi. "Nyt on aamu. Nouse ylös ja lähdetään syömään. Gwen nyökkäsi vaivalloisesti ja sai nostettua itsensä istuma-asentoon. Gwen oli nyt hereillä, joten seuraavaksi olisi Cecin vuoro. Kävelin hänen luokseen. "Ceciiiii!", huusin ensin ja aloin sitten kutittamaan häntä. Ceci kiemurteli pois käsistäni. Hän oli hyvin herkkä kutiamaan. "Lo-lopeta Gia!", hän sai huudettua, jolloin annoin hänen herätä ihan rauhassa.

Itse olin jo valmis ja jouduin odottamaan huonekavereitani hieman yli viisitoista minuuttia. Aamupala-aika loppuisi viidentoista minuutin kuluttua joten juoksimme ripeästi ruokasaliin.

Nappasin hedelmäsalaattia, leipää ja vettä ja menimme ikkunapaikalle syömään. Söimme nopeasti sillä ylimääräistä aikaa ei ollut.

Aamupalan jälkeen minulla oli poikkeuksellisesti tunnin tauko. Olin huoneessamme. Luin kirjaa ja kirjoitin ensimmäistä kertaa täällä ollessani päiväkirjaan menneestä, tästä hetkestä ja tulevasta. Tauon jälkeen minulla oli kuvista ja sitten ruokailu.

Ruokailu oli vain täyttä sekasortoa. Ilmeisesti joillain muilla ei ollut välit ihan kohdallaan. Siellä huudettiin, kinasteltiin ja sitten tapeltiin vähän liiankin kovakouraisesti. Toinen heistä oli Cornelia ja toinen joku minulle tuntematon. En vain jaksanut tutustua kaikkiin.

Kävin hakemassa Claricen paikalle ja hän joutui puuttumaan tappeluun, mutta kutsuin hänet ihan liian myöhään. Tämä toinen tyttö oli nimittäin jo ihan hakatun näköinen. Kukaan ei uskaltanut mennä väliin ja kun Clarice tuli apuun, alkoi Cornelia lyödä häntäkin, jolloin Eva yhtyi apuun ja he saivat vietyä Cornelian jonnekin, en vain tiedä minne. Corneliahan voisi tuhota jonkun huoneen jos hänet sellaiseen jätettäisiin 'rauhoittumaan'. Mikä ihme Corneliaa vaivaa? Onneksi minä en ollut hänen kohteensa..

Välikohtaus tapahtui aivan lounas-ajan loppupuolilla, ja vain muutama opiskelija pystyi seuraamaan tätä tappelua, joka ei todellakaan ollut miellyttävää katseltavaa, mutta yksi asia ainakin varmistui; Cornelia tulee lähtemään täältä pikimmiten. Hyvä niin, ei voi muuta sanoa.

Palautin astiat ja kävelin yksin pois ruoka-salista suoraan seuraavalle tunnille, joka oli matikkaa.

Edessäni istuva tyttö selitti kiivasti ruokalan tapahtumia vieressään istuvalle kaverilleen. Jos sana leviää näin nopeasti, ei kestä kauaakaan kun kaikki opiskelijat ja opettajat jo tietävätkin tästä. Opettajaa häiritsi suunnattomasti kun joku koko ajan pölpötti hänen päälleen ja minä en pystynyt keskittymään yhtään tuntiin.

Tunnin jälkeen joku opettaja etsi minut käsiinsä. "Hei Gianna. Olitko näkemässä mitä tänään tapahtui lounaalla?", opettaja kysyi korkealla äänellään. Mistäköhän hänkin oli saanut kuulla siitä? "Olin..." "Tule sitten mukaani", hän pyysi ja lähdin seuraamaan häntä. Olisi ollut ihan kohteliasta edes esitellä itsensä ensin opettaja hyvä, mietin kun kävelimme ilmeisesti hänen huoneeseensa joka oli myös neljännessä kerroksessa niin kuin Evankin.

Istuuduimme pöydän ääreen. "Olen siis Elvira Walker, opettaja ja haluisin nyt kuulla sinun versiosi Cornelian ja Dianen tappelusta", Elvira selitti selkeästi. Ai se toinen oli Diane.

"Ne tulivat ruokasaliin ja keskustelivat kiivaasti jostain, en vain oikein saanut selvää mistä", aloitin ja Elvira kirjoitti samalla tapahtumia ylös.

"Ne jäivät keskelle ruokasalia ja Cornelia löi ensin Dianea todella kovaa. Tilanne kiihtyi kuitenkin nopeasti tappeluksi, jossa Diane jäi selvästi alakynteen. En uskaltanut puuttua siihen, eikä kukaan mukaan, kävin kuitenkin hakemassa Claricen paikalle, mutta hän tuli liian myöhään."

"Hyvä että kuitenkin kävit hakemassa, kiitos", Elvira sanoi väliin.

"Clarice puuttui tilanteeseen, mutta Cornelia oli väkivaltainen hällekin. Eva tuli apuun ja he saivat vietyä Cornelian pois. Joku muu opettaja tuli auttamaan pikaisesti haavoittunutta Dianea ja silloin lähdin pois ruokasalista.

"Kiitos paljon. Lausuntosi auttoi meitä paljon tämän tilanteen selvittämisessä." "Missä kunnossa Diane on nyt?", kysyin. "Saat tietää varmasti myöhemmin. Nyt voit poistua", Elvira sanoi ystävällisesti. "Kiitos ja hei", sanoin vielä ja lähdin pois hänen huoneestaan joka oli Evan huoneen viereinen. Kävelin suoraan huoneeseemme, jossa oli Gwen.

"Kuulitko siitä tappelusta joka oli tänään lounaan aikaan?", Gwen kysyi ja luultavasti toivoi että saisi selittää minulle tilanteen, jonka olin kylläkin jo nähnyt omin silmin. "Joo, mä olin sillon paikalla. Onko Dianesta tai Corneliasta kuulunut jotain?" "Huhujen mukaan Diane joutui hoidettavaksi ja Cornelia tuonne alas", Gwen selitti ja minä ymmärsin varsin hyvin mitä hän tarkoitti tuolla 'alas'- ilmaisulla. Hän oli joutunut selliin. En tiennyt mitä tuohon olisi pitänyt vastata, joten olin vain hiljaa.

Ehti kulua vain kaksi seuraavaa tuntia kun Elvira sai jo kiiruhdettua minun luokseni. "Hei", tervehdin häntä. "Hei, pyysitte saada tietoja seuraamuksista." Nyökkäsin. "Diane on nyt hoidettavana tuossa neljännessä kerroksessa, jos haluat tietää tarkemmin voin kysyä Dianelta jos hän haluaisi nähdä sinut. Cornelian kohdalta päädyimme että paras ratkaisu on viedä hänet rauhoittumaan selliin", Elvira kertoi. "Aivan. Jääkö hän tänne linnaan?" "Hetkeksi aikaa. Ensimmäisessä karsinnassa hän saa lähdön", Elvira paljasti ja lähti sitten pois. Hyvä, ei tarvitse kestää sitä blondia enää sen kauempaa.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~