Prinsessa?

~33~ Tunteiden ilta

Pyörin hermostuneena minun ja Lucindan huonetta ympäri. Kävelin sängylle, sitten vaatekaapilleni ja sitten taas parvekkeelle.

Kello alkoi olemaan kymmenen illalla tai jonkun verran yli ja minun pitäisi olla Loganin huoneessa puoli yhdeltätoista.

Olin jo pukenut suunnilleen puoli tuntia sitten päälleni vaatteet mitä halusin pitää kun menisin tapaamaan Logania. Minulla oli ylläni mustat farkut ja valkoinen villapaita. Lisäksi kaulassani roikkui hopeinen ristikoru ja kädessäni oli hopeinen rannekello.

Tämä kerta tuntui niin erityiseltä vierailulta. Logan oli ollut omituisen hermostunut kutsuessaan minua hänen luokseen, vaikka olin ollut hänen kanssaan jo todella kauan, olin nukkunutkin hänen huoneessaan jo monta kertaa.

Tiesin että hänellä olisi tällä kertaa jotain kahden keskeistä asiaa, sillä hän halusi pyytää minua näin myöhään luokseen. Hän oli vieläpä hermostunut vaikka minä olin yleensä meistä se hermostuneempi ja jännittyneempi.

"Gianna? Mikä sulla on?" Lucinda kysyi sängyltään kun olin viimein pysähtynyt ja jäänyt ikkunan taakse katsomaan kaupungin yön tunnelmavaloja.

"Mm ei mikään.. mä vaan... mua vaan jännittää nyt ihan kaikki. Kai ymmärrät?" vastasin katse edelleen ulkona.

"Joo kyllä mä ymmärän. Niin muakin, mutta pitäiskö meidän kuitenkin alkaa nyt nukkumaan?" Lucinda kysyi haukotellen.

"Sä oot ihan väsynyt. Ala nukkumaan niin mäkin alan kohta", sanoin ja vilkaisin Lucindaa joka oli jo käpertynyt peiton alle.

"Haluatko että laitan verhot kiinni?" kysyin, mutta vedin ne kuitenkin kiinni ennen kuin olin edes saanut vastausta.

"Joo.. laita vaan", Lucinda mumisi. Hän oli jo ihan unissaan kun ei edes tajunnut että verhot olivat jo kiinni. Naurahdin mielessäni ajatukselle ja kävelin istumaan sänkyni päälle.

Katsoin rannekelloani ja huomasin sen näyttävän 22.17. Vielä muutama minuutti, ajattelin.

Kävelin vessaan ja tarkistin että hiukseni olivat kunnossa. Olin kihartanut ne ja jättänyt muuten auki, mutta etummaiset hiukseni olin laittanut ylös kiinni valkoisella silkkirusettikoristeella. Näytin mielestäni ihan kauniilta.

Kävelin takaisin sängylleni istumaan ja nappasin kännykän käteeni. Huoneessa oli pimeää ja kännykän kirkas valo satutti silmiäni. Laitoin näytönkirkkautta pienemmälle ja viestittelin hetken Elenalle, parhaalle ystävälleni. Siitä oli jo kohta vuosi kun olimme viimeksi tavanneet ja minulla oli kauhea ikävä häntä.

Tarkkailin kelloa ja kun kello oli 22.27, sanoin Elenalle että minun olisi mentävä nukkumaan. En tykännyt valehdella hänelle mutten voinut tietää miksi Logan halusi nähdä minua näin myöhään joten päätin olla kertomatta Elenalle koko asiasta.

Jätin kännykän huoneeseeni sillä en uskonut tarvitsevani sitä. Lähdin hiljaa huoneesta ulos. Suljin oven varovasti ja kävelin Loganin ja Zacin huoneen ovelle.

Epäröin hetken kunnes koputin varovasti oveen. Ei mennyt kauaakaan kun ovi aukesi ja näin Loganin. Hänen tummat hiuksensa olivat söpösti sekaisin ja peittivät osan hänen naamastaan. Kasvoillaan hänellä oli pieni hymy.

"Tule sisään", hän kutsui ja väistyi tieltäni.

Kävelin sisälle ja Logan sulki oven, jolloin tuli taas pimeää, sillä käytävän valo oli aina päällä mutta Loganin huoneessa ei ollut valoa.

"Onko Zac täällä?" kysyin varovasti.

"Ei hän ole. Zac on alakerrassa Groverin ja Carneyn huoneessa, mutta voidaan silti olla parvekkeella kun ehdin jo luvata niin", Logan sanoi ja tiesin hänen äänestään että hänellä oli söpö hymy kasvoillaan mutta pimeyden takia en nähnyt sitä.