Prinsessa?

~7~ Jotenkin kiltti

"Hei?", nuori nainen sanoi kysyvästi. Hänen äänensä oli hyvin pehmeä ja kaunis. "Hei. Onko Charlene Brown täällä?", kysyin jännittyneenä. En yhtään tiennyt, millainen tämä tyttö olisi. Vaikka hän vaikutti ystävälliseltä, totuus saattoi olla jotain ihan muuta. "Ei ole. Hän on syömässä, mutta voit odottaa täällä." "Kiitos.", sanoin ja astuin peremmälle. "Mä olen Laverna Wesley", nuori nainen esitteli itsensä silmät siniharmaina tuikkien. "Gianna Gibson", sanoin arasti. Laverna oli niin itsevarman oloinen, että hän sai minut tuntemaan epävarmuutta.

"Asuuko tässä huoneessa muita?", kysyin katsellen ympärilleni. "Minun ja Charlenen lisäksi kyllä yksi tyttö, häntä ei vain täällä paljoa näe. Minullakin on kaverit tuolla toisessa kerroksessa." "Saanko kysyä ketä?" "Livia, Didyme ja Veronica." "Didyme Swift?", kysyin kummastuneena. "Juuri hän. Mistä tiedät hänet?" "Nooh. Sekava juttu. Ei me mitään kavereita olla", selitin hermostuneena. En tiennyt miten voisin kertoa, että minulla ja Eleazarilla on mennyt välit poikki ja Didymeen en ehtinyt edes tutustua?

Ovi kävi ja Charlene astui huoneeseen. "Ai sä olet jo täällä?", hän ihmetteli. "Joo mä päästin Giannan sisälle", Laverna sanoi hymyillen.

"Moi", sanoin hieman sekavana Charlenelle. "Mä lähen tohon yläkertaan. Olkaa te täällä rauhassa", Laverna sanoi, otti laukkunsa mukaan ja lähti pois. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus, joka kesti vähän liiankin kauan.

"Kiva kun pääsit tulemaan", Charlene sanoi rikkoen syvän hiljaisuuden. "Kiva että kutsuit. Sä et varmaan tunne täältä oikein ketään." "En niin."

"Saanko kysyä, että onko noi Lavernan kaverit käynyt täällä?" "Joo on ne kerran, kun olin täällä samaan aikaan." "Olikone... outoja? Tai siis, ehkä ilkeitä?", kysyin ja pelkäsin että hän tuomitsisi minut. Eihän kukaan kysele tuollaisia kysymyksiä. "Mmm... no villejä ainakin. Ne oli hyviä kavereita keskenään, eikä huomioinu mua ollenkaan." "Okei." "Miksi sä kysyit tollasta?" "No mä olen tavannut sen Didymen pari kaveria, jotka ovat aika ärsyttäviä. Siis Eleazar ja Cornelia", kerroin ihan suoraan. "Mutta älä levitä kenellekään, että sanoin noin. En haluaisi saada kaikkien kanssa vain huonoja välejä." "En tietenkään kerro", Charlene sanoi ihan hyvällä mielellä, ehkä hän arvosti sitä, että kerroin hänelle hieman salaisen asian.

"Kuka tämä teidän kolmas huonekaveri on?", kysyin mielenkiintoisena. "Angelica Venn. Sillä on tummanruskeat hiukset ja vaalea iho. Ei käy täällä lähes ollenkaan." Olikohan hän se, joka oli Didymen ja Cornelian kanssa siellä juhlassa? Hänellä oli nimittäin tummat hiukset ja vaalea iho.

Olisin halunnut kysellä hänestä vielä lisää, mutta ei Charlene olisi tiennyt. Tämä Angelicahan oli vain harvoin täällä huoneessa.

"Mä voisin lähteä nyt nukkumaan. Näkyillään", sanoin. "Nähdään." Lähdin huoneesta pois ja suunnistin pari kerrosta ylöspäin ja tietenkin omaan huoneeseen.

Ceci oli jo odottamassa ja Gwen tuli hieman myöhemmin. Olin ehkä onnekas että sain huonekavereita, joiden kanssa ystävystyin niinkin nopeasti.

Minua väsytti niin paljon, etten jaksanut tehdä muuta kuin pakolliset iltatoimet ja alkaa sitten nukkumaan.

Ensimmäinen viikko kului nopeasti ja taas oli aamu. Heräsin sateen ropinaan. Koko viikon oli ollut vain auringonpaistetta, mutta vihdoin satoi. Oli virkistävää huomata se.

Viimeiset kolme päivää meille oli kerrottu tämän päivän konsertista, joka olisi tämän linnan salissa 1, eli ensimmäisen kerroksen isossa salissa.

Saimme vihot, johon pitää kerätä eri leimoja, siinä listassa oli musiikkikohta, leimat kertoo aktiivisuudesta ja niiden hankkiminen on täysin vapaaehtoista. Prinsessan pitää olla kärsivällinen ja huomioida muut valtakunnan jäsenet, hänen pitää jaksaa eri tapahtumia. Minulle se ei ole koskaan ollut ongelma, olenhan aina tykännyt käydä erilaisissa tapahtumissa, suorastaan nautin niistä.

Olen ollut Charlenen kanssa vain kahdesti, muuten olen viettänyt aikaani pääosin Gwenin kanssa. Ceci on nimittäin löytänyt ihan hyvän kaverin. Lavernaa en ole nähnyt lähes missään.

Päivällä minulla oli historiaa, kuvaamataitoa, jotain yleistiedettä ja tyylisuunnittelua vaatteille. Kuvaamataidossa meidän pitää opetella kaikkia tyylisuuntautumisia, taidetekniikoita, kuuluisia taiteilijoita ja taiteiden tulkitsemista. Se on osittain ihan kivaa. Mitä enemmän osaa ja mitä enemmän tietää, sen kivemmaksi tunnit muuttuvat.

Illalla oli se paljon puhuttu konsertti. Käytävillä olin kuullut, että kaikki opiskelijat eivät todellakaan olisi menossa sinne. Onneksi Charlene suostui lähtemään mukaani.

Salin edessä oli paljon väkeä. Minusta tuntui että tästä linnasta ei irtoaisi niin paljon väkeä, joten luulisin, että myös muualta oli tullut väkeä kuuntelemaan tätä klassista konserttia.

Olin hyvin iloinen, että sain Charlenen mukaani, sillä Gwen ja Ceci ei suostunut lähtemään mukaani.

Pitkän odottelun jälkeen ovet avautuivat ja pääsimme sisälle etsimään istumapaikkoja. Minulta oli tippua silmät päästäni. Lattiaa oli  nostettu, niin kuin konserttisaleissa yleensäkin. Eteen lavalle oli tuotu soittimet jo valmiiksi, ja muutamat soittajat istuivat jo valmiina paikoillaan.

Tulimme sen verran ajoissa, että pääsimme hyville paikoille, eteen, muttei liian eteen ja ihan keskelle.

Sali täyttyi nopeasti kuuntelijoista ja pian kaikki olivatkin jo paikalla. Ovet sulkeutuivat. Kapellimestari tuli ja sai meiltä suuret aplodit ja sitten valot sammuivat yleisöstä ja konsertti sai luvan alkaa.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tässä luvussa tuli uusi hahmo tarinaan.