Prinsessa?

~12~ Tunnelmallista

Jatkuu suoraan edellisestä luvusta.
.............................................................
"Mitäh..?! Täällähän näkee leidejä", jätkä ihmetteli. "Niimpä taitaa nähdä. Osaatko sä siis auttaa meitä?", Laverna kysyi. "Joo kyllä mä tiedän Adlerin ja Groverin." "Hyvä. Voitko sä viedä meidät niiden luokse?", kysyin vähän levottomana, en tiennyt alkuunkaan oliko tämä hyvä idea. Mitä jos hän veisi meidät vain opettajien eteen. Ei, ei hän ole sellainen. "Mm.. siis tietty voin, jos ne on huoneessaan." "Kiitti."

Käännähdimme ympäri ja jätkä lähti johdattamaan meitä toiseen suuntaan. Kävelimme Lavernan kanssa hänen takanaan mahdollisimman huomaamattomasti, mutta ei tarpeeksi. Joku miesopettaja lähestyi meitä ja pysäytti jätkän.

"Mitä ihmettä täällä tapahtuu?!", hän kysyi. "Joo siis mä sain tehtävän johdattaa nämä leidit parin jätkän luokse", jätkä sanoi ihan normaalisti, kuin asia olisi ollut täysin tavallinen. "Keneltä sait tuollaisen tehtävän?" Opettaja ei aikonut päästää meitä helpolla. Sydämeni laukkasi epämiellyttävän nopeasti. Itse olisin vain jäätynyt tälläisessä tilanteessa. "Ihan vaarattomalla asialla me täällä olemme. Ei tarvitse huolehtia. Suosittelisin toki käydä ruokasalissa, siellä on ilmeisesti joku tappelu", jätkä jatkoi. Opettaja katsoi meitä epäluuloisesti, mutta jatkoi kuitenkin matkaansa. Huokaisin pienesti. Olikohan tuo tappelu joku vale?

Pian pysähdyimme yhden kolmannen kerroksen ovelle. Jätkä koputti siihen kovaa ja sanoi sitten meille: "Tässä se on. Haluatteko että lähden?". "Joo. Tai siis odota hetki. Saanko kysyä nimeäsi?", Laverna kysyi kohteliaasti. "Adrien. Te?" "Laverna." "Gianna." "Oli kiva tutustua. Nähdään joskus", Adrien sanoi ja lähti pois.

Juuri silloin edessämme oleva ovi avautui. Avaaja oli Adler. "Te?", hän kysyi hämmästyneenä huomatessaan meidät. "Me", Laverna vastasi. "Saako tulle peremmälle?", kysyin kohottaen kulmiani kysyvästi. "Tietenkin", Adler sanoi ja väistyi tieltämme. Astelimme sisälle ja Adler sulki oven.

"Gianna ja Laverna tulivat!", Adler huuteli Groverille, joka makasi sängyssään. Hän nosti katseensa puhelimestaan yllättyneenä ja katseemme kohtasivat. "Ai hei. Kiva nähdä", hän sanoi ja nousi istumaan siirtäen tuuheat hiuksensa pois kasvoiltaan. Hymyilin vastaukseksi.

"Miten löysitte tänne?", Grover kysyi. "Adrien näytti tietä", Laverna kertoi. "Mistä te hänet tunnette?" "Tutustuttiin juuri äsken." "Hyvä että juuri häneen. Täällä nimittäin monet olisivat ilomielin menneet kertomaan teistä opettajille", Adler sanoi. "Mitä luulet, kertoiko joku? Meitä vastaan tuli nimittäin opettaja joka pysäytti meidät", kerroin. "Aivan varmasti. Mutta silti olette täällä?" "Mm.. Adrien keroi opettajalle jostain tappelusta ruokasalissa ja hän päästi meidät menemään", kerroin. "Ai se tappelu", Grover huokaisi. "Se ei siis ollut vale?", Laverna kysyi. "Ei ollut ei. Tulin sieltä juuri. Voisin lyödä vaikka vetoa, että heidät tullaan pian erottamaan tästä akatemiasta. Tuo tappelu ei todellakaan ollut ensimmäinen", Grover selitti. "Vai sellaista menoa täällä."

"Mutta se asia miksi me tänne tulimme...", Laverna aloitti. "Niin?" "Me sovittiin viimeksi kun näimme, että näkisimme siitä viikon päästä-." "Eikö se sovikkaan?", Adrien keskeytti. "Siis silloin on se juhla", Laverna selitti. "Mikä juhla?" "Mm.. se mikä on meille kaikille yhteinen, se on juuri silloin, päivällisen jälkeen." "Niimpä on. Nähdäänkö sittenkin teidän puolella?", Grover kysyi. "Missä siellä?" "Teidän huoneessa?", Grover ehdotti. "Kumman? Meillä on eri huoneet", Laverna kertoi. "Päättäkää te", Adrien sanoi. "Teidän", Laverna sanoi heti, "Sun huonekaverit suostuisivat paljon helpommin". "Sopii", myönnyin. "Hyvä", Grover sanoi hymyillen. "Missä se on?", Adrien kysyi. "Kolmas kerros. Huoneen numero on viisikymmentä", kerroin.

"Mä luulen että meidän täytyy lähteä nyt-", Laverna sanoi ja heitin kysyvän katseen häneen. "Meillä oli se joku yhteinen ilta", hän jatkoi. "Mikä?", ihmettelin. "Etkö sä ole kuullut? Tänään kerrottiin siitä, illalla toisen kerroksen saliin ja se alkaa ihan kohta", Laverna kertoi. "Nooh.. ehkä me sitten lähdemme. Nähdään siellä juhlassa", sanoin. "Nähdään. Me tullaan silloin koputtelemaan", Grover sanoi hymyillen.

Lähdimme huoneesta pois ja kävelimme mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti takaisin käytävään ja sieltä meidän tyttöjen puolelle.

"Siis mikä se juttu siellä salissa on?", kysyin kävellessämme pitkin vilkkaita käytäviä. "Ota viltti mukaan ja kirja jos seura ei kiinnosta. Meille kerrottiin että siellä olisi joku hämärä valaistus, hiljaista klassista musiikkia, jotain ruokaa ja samalla iltapala. Siellä jutellaan, maataan ja otetaan rennosti herkkujen äärellä", Laverna selvensi. "Kuulostaa kivalta. Onko sulla jo seuraa?", kysyin vihjaillen. "Ei, ellet sä suostu olemaan mun kanssa?" "Tottakai." "Nähdään pian toisen kerroksen salin ovilla", Laverna sanoi ja jatkoi matkaa, kun minä avasin oven ja astuin huoneeseemme.

Kuulin puhetta ja kikattamista. Kävelin peremmälle ja näin Gwenin, Cecilin ja kaksi jotain muuta tyttöä. "Ai hei. Älkää antako minun häiritä", sanoin kun kaikki olivat kääntäneet katseensa minuun. "Ei tietenkään. Meidän pitää muutenkin alkaa jo lähteä saliin päin", Gwen sanoi nousten ylös, "Onko sulla sinne seuraa?" "On. Menen Lavernan kanssa", kerroin hymyillen.

Nappasin parit vaatteet kaapista ja menin vessaan vaihtamaan ne. Laitoin rennot mustat housut ja vaaleanpunaisen sekavasti kuviollisen paidan. Hiuksiani kiharsin hieman, mutta jätin ne kuitenkin auki. Katsoin itseäni peilistä ja olin tyytyväinen ulkonäkööni. Avasin oven ja kävelin takaisin huoneeseen.

Kaikki olivat jo valmiita lähtemään. Nappasin mukaani vielä mustan vilttini, joka oli toiselta puolelta pehmeämpi ja karvaisempi. Lähdimme kulkemaan yhdessä kohti toisen kerroksen salia.

Ovilla minua odotti Laverna niin kuin sovimmekin jo hieman aiemmin. Tervehdimme toisiamme ja jatkoimme matkaa kahdestaan. Sali oli juuri sellainen kun minulle oltiin kerrottukin; oli hämärää, taustalla soi hiljaa klassista musiikkia, herkkuja oli aseteltu salin taakse. Tuolit oli viety pois ja keskelle salia oli tuotu vilttejä, tyynyjä ja säkkituoleja. Muutamat opiskelijat olivat jo tulleet ja saaneet valita paikat, joissa olisi helppo maata ja ottaa rennosti.

Astelimme Lavernan kanssa tyynyjen seassa etsien sopivaa paikkaa. Päädyimme jäämään mustan flyygelin luokse. Se oli kaunis. Olin aina halunnut oman flyygelin. Pianoa soitin, mutta vain tavallisella pianolla.

"Nyt me otetaan rennosti. Huomenna tulee olemaan rankka päivä", Laverna sanoi kääriytyen pörröisen vilttinsä sisälle. "Kuinka niin?" "Pitkä päivä. Tunteja piti korvata sen juhlan takia", hän kertoi.

"Mä käyn hakemassa vähän syötävää. Tuletko mukaan?", kysyin nousten ylös. Laverna nyökkäsi ja lähdimme hakemaan syötävää.

Tarjolla oli vaikka ja mitä. Keräsin lautaselleni suklaamuffinin, punaisen macaronssin ja viinirypäleitä. Juomaksi otin sitruunalimsaa, sitä ainoaa oikeaa limsaa.

Pujottelimme takaisin vilttiemme luokse ja kävimme takaisin istumaan. Juuri kun aloitin syömisen, kuulin takaani iloisen huudahduksen joka säikäytti minut: "Laverna täällähän sä olet! Me ollaan etsitty sua". Käännyin ympäri ja näin blondin, hoikan tytön.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~