(KESKEYTETTY)FLOWER CROWN | CHANGLIX | FIN

4. Binnie

Changbin POV

  "Mä kuulin, et Felixillä ja Rosella olis jotain juttua"

Changbinin korviin kantautuva lausahdus sai korpin melkein tukehtumaan ruokaansa. Köhien tuo nosti katseensa vastapäätä istuvaan Jisungiin, joka vain söi kouluruokaansa tyynen rauhallisesti, vilkaisten lopulta Biniä kulmiensa alta. 

"Mitä? Ei sen pitäis olla mikään yllätys"

No, eipä se ollutkaan. Changbin oli osannut aavistaa tämän, toivoen silti pienesti ettei se tapahtuisi, vaikka itsekästähän se oli. Korppi pystyi jo näkemään Rosella ja Felixillä onnellisen tulevaisuuden koulun tunnetuimpana parina; kaikki katselisivat heitä kateellisina, kun he kävelisivät pitkin koulun pääkäytävää käsi kädessä, hymyillen onnellisina. Ja lopulta kevätlukukauden päättävissä tanssiaisissa heidät julistettaisiin tanssiaisten kuninkaaksi ja kuningattareksi. He olisivat se täydellinen pari, joita näkyy kaikissa high school-draamoissa. Kaksi kaunista.

Se sattui. Yllättävän paljon. 

Mutta Seungminia sattui vielä enemmän. Changbin ja Jisung molemmat huomasivat sen, kun heidän paras ystävänsä vain tuijotti lautastaan syömättä mitään. Näky sai Changbinista tuntumaan vieläkin pahemmalta. Jisung kurottautui heittämään käsivartensa Seungminin ympärille, painaen tuon kylkeään vasten lohduttavasti. Lopulta Changbin nojautui tuolillaan eteenpäin, kohdatakseen Seungminin katseen. 

"Seungmin?"

"Mm"

"Kyl se siitä"

Ruokavälituntia oli jäljellä vielä vajaat viisitoista minuuttia, kun kolmikko poistui ruokalan ihmistungoksesta; yhä nälkäisinä, kuuluihan se asiaan.

"Oonko ainoo ketä ei kiinnosta iltapäivätunnit?" Seungmin kysyi, yrittäen peittää haikeuden äänessään. Changbin ei voinut kuin ihailla nuorempaa, joka ei halunnut vaivata ystäviään sydänsuruillaan.

"Voitas mennä syömään muualle, tai jotain", Jisung ehdotti, ja Seungmin oli heti mukana ideassa.

"Han, sä jäät viel luokalles, jos lintsaat tätä menoa", Changbin huomautti, tavaksi muodostuneella tavalla käyttäen kaveristaan tuon sukunimeä, 'Han'. Jostain syystä vanhin oli ottanut roolikseen olla se 'järjen ääni' heidän muodostamassaan triossa, joka tuntui olevan täynnä huonoja ideoita ja sekoiluja. Harmillisen usein Bin itsekin lähti nuorempien mukana mitä järjettömimpiin juttuihin, kuten tutkimaan hylättyjä rakennuksia, maalaamaan graffiteja(jälkimmäinen kylläkin saattoi enemmän tai vähemmän olla Changbinin oma ajatus) ja sen sellaista.

Jisung, tapansa mukaisesti, kuittasi huomautuksen vain kädenheilautuksella, saaden vanhimman tuhahtamaan ja pudistamaan päätään huvittuneesti. Nuoremman rento ja spontaani elämäntyyli oli jotain, mitä Bin ei koskaan ollut itse oppinut. Sen sijaan hän vain ajatteli asioita liikaa, vajoten yhä syvemmälle pimeisiin ajatuksiinsa. Pojan melankolisesta olemuksesta oli ajan myötä tullut kolmikon sisäpiirivitsi, poikkesihan se aika paljon Changbinin söpöstä ja hellyttävästä sisimmästä, jonka tuo kylläkin pyrki peittämään. Hitto, eihän tuo edes pystynyt nukkumaan ilman pehmoleluaan, "Guy":ta, vaikka korppia hävettikin myöntää se edes itselleen.

"Pft, okei sit, lintsataan loppupäivä, ihan ku se musta kiinni ois muutenkaan"

Mitä Bin ei odottanut, oli, että Felix liittyisi heidän seuraansa. Jos se olisi käynyt hänen mielessään aiemmin, olisi Changbin sisäisesti lyönyt itseään ja nauranut päälle. Toivo vaan.

No mutta niin siinä lopulta kävi. Jisung äkkäsi Felixin kävelemästä -jälleen puhelin sievässä kädessään- poispäin ruokalasta(yksin, yllättävää kyllä), ja pysäytti tuon olantaputuksella. Hetken keskusteltuaan Felix jotenkin päätyi kolmikon matkaan, ja Changbinin oli vaikea, hyvin  vaikea, peitellä innostustaan, joka kyti tuon sisällä. Hän päätyi kuitenkin vain hymyilemään kiusallisesti ja koettamaan luomaan keskustelua Seungminin kanssa, Jisungin ja Felixin keskustellessa keskenään. Minkä Changbinin onnistui huomata, oli se, ettei Rosea mainittu kertaakaan heidän keskustelunsa aikana. Ehkä Jisung halusi säästää Seungminin tunteita, -hyväsydäminen ja huomaavainen jätkä hän sisimmässään olikin-, tai jotain, ken tietää.

Nelikoksi laajentunut kaveriporukka poistui vähin äänin koulualueelta, kohteenaan keskustan pikaruokaravintola, jonka he halusivat näyttää ja suositella Felixille. Blondi suostui hymyillen ehdotukseen, eikä Changbin jälleen ollut saada silmiään irti hänestä. Felixin harmaanblondit hiukset olivat pienellä kiharalla, ja niissä lepäsi jälleen kukkaseppele. Päästessään katsomaan näinkin läheltä, Changbin huomasi kukkien olevan aitoja, toisin kuin hän oli olettanut. Tällä kertaa seppeleessä oli pieniä valkoisia ja sinisiä kukkia, sekä vaaleanpunaisia, päivänkakkaraa muistuttavia, eikä Binnie tietenkään tunnistanut niistä yhtäkään. Eilinen kukkaseppele oli kokonaan ruusuista tehty, ja korppi epäili, että silloin kyseessä ei ollut ollut aito sellainen.

Jisung siirtyi jossain vaiheessa matkaa puhumaan Seungminille, jättäen Felixin ja Changbinin kävelemään vieretysten, mukavassa hiljaisuudessa. Bin huomasi toisen vilkuilevan häntä vähän väliä, pieni hymy korostaen blondin suunpieliä. Korppi puolestaan pyrki parhaansa mukaan pitämään tumman katseensa asfaltissa, vaikkakin se harhaili vähän väliä blondiin, joka käveli hänen vierellään. Hetken päästä Bin huomasi Felixin sovittavan askeleitaan hänen omiinsa, yhä sanomatta sanaakaan. Ilmassa leijuva hiljaisuus oli kevyttä eikä mitenkään epämukavaa, joskin, sitä väritti Jisungin ja Seungminin kovaääninen höpötys taustalla. 

Pian sekin loppui. Hetken oli hiljaista, mutta sitten sekä Felixin että Changbinin korviin kantautui tukahdutettua tirskuntaa takana kävelevän kaksikon suunnalta. Sekä blondi että korppi pysähtyivät, katsoen nyt kikattavaa Seungminia ja Jisungia kysyvästi.

"Mitäs?", Changbin lopulta kysyi, saaden Jisungin katseen vaeltamaan  Felixistä Changbiniin ja takaisin.

"Nokun Felix on Binniee pidempi!!!!1!1"

Turhautunut huokaus karkasi korpin huulilta, kun tuo painoi päänsä käsiinsä. Sekä Seungmin että Jisung repesivät huutonauruun, joka kaikui keskipäivän autioilla kaduilla piristäen muuten harmaata ja väritöntä päivää. Felix puolestaan oli täysin hiljaa, ja katseli Changbinia kallistaen päätään. Jälkimmäinen tuijotti lopulta takaisin jälleen kerran kysyvästi. Miks kaikki on niin outoja tänään???

"Binnie", Felix sanoi kerran, kallistaen päätään toiselle puolelle. Changbin katseli yhä takaisin, häntä alkoi vähitellen hermostuttaa blondin hämmentävä käytös.

"Binnie Binnie Changbinnie~!" Felixin hihkaisu sai myös Seungminin ja Jisungin hiljenemään, ja katselemaan sivusta, kun blondi otti lyhyemmän Changbinin yllättäen halaukseen. Jälkimmäinen päästi suustaan yllättyneen älähdyksen, mutta pisti merkille, miten turvalliselta ja lämpimältä nuoremman halaus tuntui, ja halasi lopulta takaisin. Hetken päästä Felix irtautui, ja otti puolestaan Changbinin käden omaansa, lähtien kävelemään suuntaan, minne he olivat alun alkaen olleet menossa.

"Jos sun lempinimi on Binnie, sä et voi olla niin pelottava, miltä näytät!" blondi totesi hymyillen aurinkoista hymyään, saaden korpinkin huulille jonkun hymyntapaisen.

Siinä samassa Rosekin unohtui.

~~~~~

A/N 

Heippa kamut~! Tän päivityksen kanssa taas kesti, anteeksi siitä : < En nyt ala selittelemään mitään tekosyitä et olisi ollut koulujuttuja tai jotain muuta, viimeset kokeet ja läksyt oli useita viikkoja sitten, lähinnä oli nyt kyse vaan motivaation puutteesta :'D Anyway toivottavasti tykkäsit ja muistathan painaa votee <3 (Kommentitkin piristää aina päivää (; ) Also, yli 300 lukukertaa??? ylittää mun ymmärryksen täysin, kiitti ihan sikana <3<3<3