(KESKEYTETTY)FLOWER CROWN | CHANGLIX | FIN

10. Kissoja

Aamun sarastaessa Changbinin vanhemmat havahtuivat ullakolta kuuluvaan tömähdykseen, kun Felix kompuroi itsensä sängyltä lattialle. Tuo herännyt kotoisassa lämmössä, ja haudannut itseään lähemmäs toista, joka nukkui yhä rauhallisesti.

Niin Felixkin oli yrittänyt, kunnes tajusi jotain.

Hän nukkui Changbinin sängyllä. Changbinin kanssa. Erittäin lähekkäin.

Blondi rukoili kaikkia jumalia, ettei kukaan nukkumassa ollut ollut herännyt sen kompurointiin.

Felixin sydän hakkasi kuin viimeistä päivää, ja vaikkei hän sitä ikinä myöntäisi, ajatus takaisin Changbinin viereen menemisestä tuntui erittäin houkuttelevalta. Mutta sen sijaan hän istahti sängylle, ja kun ei muuta keksinyt, kääntyi katselemaan nukkuvaa Binnietä.

Valitettavasti hänen rukouksiinsa ei oltu vastattu, sillä Binnie oli kuin olikin jo hereillä; ja vastasi blondin tuijotukseen.

Changbinin vanhemmat olivat astumassa ulko-ovesta ulos, kun havahtuivat jo toiseen tömähdykseen viiden minuutin sisällä. 

"Uhm,, kiitos, kun siis eilen... niin", Felix mumisi yllättäen. Changbin kääntyi selin keittiön pöytätasoa vasten, katsoen yllättyneenä aussia. Kaksikon aamu oli edennyt jopa hieman kiusallisessa hiljaisuudessa, ainoan keskustelun ollessa Binnien lyhyt kysymys aamupalasta ja kaakaosta ja Lixin lyhyet myöntävät vastaukset.

"Ei mitään, mä ymmärrän et sua pelotti", korppi vastasi tavanomaista pehmeämmin ja hymyillen pienesti, kääntyen takaisin puuhaamaan aamupalan parissa. Felix laski katseensa takaisin levottomiin sormiinsa. Blondin pisamaiset posket punertuivat hieman, mutta sitä korppi ei ehtinyt Felixin onneksi enää huomata.

Ei Felix yleensä ollut näin ujo ihmisten seurassa. Päinvastoin oikeastaan, blondi oli hyvä keskustelemaan rennosti ja tuon avoin meemiluonne sai juuri samankaltaiset ihmiset rentoutumaan hänen seurassaan, mistä hän erityisesti piti itsessään. Mutta ehkä se oli Changbinin synkkyys, mystisyys tai selkeä kiinnostus Felixiä kohtaan- tarkoittaen tietysti vain platoonista sellaista- joka sai aussin niin ujoksi. Tai sitten syynä on yksinkertaisuudessaan pieni nolostus eilisillan tapahtumista.

Aamupäivä kului verkkaisesti aamupalaa syödessä ja jutellessa- oli lauantai, eikä kumpikaan halunnut vaivata päätään läksyillä tai muilla. Lopulta he sopivat katsovansa jonkin leffan- lyhyt keskustelu selvitti molempien tykkäävän toimintaelokuvista ja komediasta, joten valinta ei ollut vaikea. 

"Sä voit päättää leffan", Changbin sanoi istuessaan kodikkaan olohuoneen mustalle sohvalle. Felix katseli uteliaana seinillä olevia valokuvia ja kirjahyllyn laajaa valikoimaa kaikkea tieteestä runokirjallisuuteen. Felix hymyili ja suostui, istahtaen sohvalle toisen viereen.

"Tykkääksä kissoista?", Changbin kysyi yllättäen. 

Felixin ilme kirkastui. "Mä rakastan kissoja! Mulla oli oma Australiassa", se vastasi pompaten pystyyn sohvalla.

"Oikeesti? Mäkin rakastan niitä, mut mun vanhemmat on allergisii  nii ei voitu hankkii omaa", Binnie vastasi, säteillen itsekin.

"En arvannut et tykkäisit kissoista", Felix myönsi, lösähtäen takaisin sohvan selkänojaa vasten, pieni virne hiipien sen kasvoille. 

"Miten niin?", korppi uteli.

"Nokun oot niin pelottavan näkönen, mut oot oikeest niin softis"

"Älä pliis säkin", Changbin huokaisi.

"Se on vaan totuus", Felix sanoi, eikä voinut estää itseään nauramasta vähän.

Koko elokuva meni Felixiltä lähes kokonaan ohi, olihan Changbin blondin mielenterveyden kannalta aivan liian lähellä. Hänen silmänsä eivät millään halunneet liimautua televisioruutuun, vaeltaen jatkuvasti tarkkailemaan korpin kasvonpiirteitä: terävä leukaluu, sileä iho, hennon vaaleanpunaiset huulet. Se kaikki kiljui Felixin mielessä täydellisyyttä, ja se pelotti  häntä.

"Pitäiskö mennä tänään johonkin", Changbin lopulta kysyi, tai totesi, tai jotain.

"Well, why not", Felix vastasi, "ei mulla ainakaan oo muuta."

"No mennään sit", korppi sanoi, hymyillen. Hän käänsi katseensa Felixiin.

"Kahestaan. Haluun näyttää sulle yhen paikan."

"Sopii", Felix hymyili säteilevästi. Hän ei voinut olla pohtimatta, millaisissa kahviloissa Changbinin kaltainen ihminen mahtoi käydä. He päättivät lähteä heti, ja pian olivatkin jo kävelemässä kohti bussipysäkkiä.

"Onks 'se paikka' kaukana?", Felix kysyi. Changbin hymyili hänelle katseiden kohdatessa taas. Toisin kuin Felixin, Changbinin silmät olivat tummat, melkein mustat, ja nuoremman oli pakotettava itsensä katsomaan muualle, ettei vain hukkuisi niiden syvyyksiin.

"Pitää mennä bussilla lähemmäs keskustaa", Changbin vastasi, eikä Felix keksinyt muuta reagoitavaa kuin 'okei', potkaisten kiveä tennarinkärjellään saaden sen vierimään kauemmas.

Bussimatka oli rauhallinen.
Seoulin keskustan lähistö ei ollut yhtä kiireinen kuin sydänkeskusta, mutta väkeä oli silti paljon. Changlix ei kuitenkaan antanut- tai huomannut antaa- väenpaljouden häiritä. Eikä Felixkään havahtunut vasta kun kaksikko pysähtyi kahvilan eteen, muttei aivan minkä tahansa kahvilan:

KISSAKAHVILA KURNAUSKIS

Changbin oli jo astumassa sisään, mutta Felix pysähtyi niille sijoilleen.

"Eivoiollatotta oh my god oh my god oh my god oh my god-" Felix säkenöi. Hän ei ollut koskaan käynyt kissakahvilassa, mutta oli aina unelmoinut niistä.

"Arvasin et tykkäisit" korppi virnisti. Katsoen blondin iloa hänen sydämensä oli sulaa näystä.

Felix kääntyi pompahtaen vanhempaan päin ja tajuamatta itsekään veti tuon rutistukseensa.
"Kiitos Binnie!!"

Changbin jäätyi hetkeksi, mutta lopulta suli halaamaan takaisin hymyillen lämpimästi.
"Anytime, Felix."

~~~

It's been a long ass time mut kello on 1.57 aamuyöllä ja sain  itteni pakotettua kirjottaan tän luvun loppuun :")

Toivottavasti tykkäsit vaik tää oli vaan tönkkö filleri :d

Miks nää halailee nii paljo mäki haluun :--(

-Iida♡