(KESKEYTETTY)FLOWER CROWN | CHANGLIX | FIN

5. Softis

CHANGBIN POV

"Changbin ei oo yhtään pelottava"

"Jep, se on oikeest tosi softis"

"Ihan pehmo koko jätkä, vaik välil vähän angstinen"

"Ai vähän? Pfft"

"No joo, aika tosi angstinen, mut silti ihan söppänä"

"Jep, sillähän on se sen hassu pehmolelukin, mut ei siit sen enempää tai se tappaa meidät"

"Joo, sen lisäks et Binnie on pehmo, se on myös aika herkkis"

Naurunremakka.

Changbin ei enää edes keskittynyt kavereidensa keskusteluun, kun nojasi päätään pikaruokaravintolan kiiltävää, puista pöytäpintaa vasten. Tuon naama välkkyi punaisen eri sävyissä, kun Jisung ja Seungmin tekivät parhaansa selostaessaan mitä nolompia juttuja vanhemmastaan vieressään tarkasti kuuntelevalle Felixille. 

Nelikko oli jotenkin löytänyt tiensä lempiruokapaikkaansa, vaikka aluksi Jisung ja Seungmin olivat jääneet hölmistyneinä taakse tuijottamaan, kun Felix johdatti Binia kädestä pitäen pitkin keskustan katuja. Lopulta taakse jääneen kaksikon oli pakko jatkaa matkaansa Felixin huomauttaessa, ettei itse tietenkään osannut reittiä pikaruokalaan.

Felix piti Changbinia kädestä koko matkan. Changbin ei valittanut.

Changbinin mielestä Felix oli suloinen. Hellyttävä. Sievä. 

Oh, ja blondin pisamat olivat ehkä kaunein asia, minkä Changbin oli koskaan nähnyt.

"--Ai niin, ja sen lisäks, että Binnie on tosi softis, se on myös homoin äijä jonka tuut koskaan tapaamaan."

"Ei hitto teidän kanssa", Changbin murahti, nostaessaan katseensa pöydästä tiedostaen naamansa hehkuvan punaisempana kuin koskaan. Tuo tuijotti vierestä, kun Seungmin ja Jisung nauroivat keuhkojaan pihalle, ja silmäili vaivihkaa myös Felixiä nähdäkseen tuon reaktion. Korpin helpotukseksi poika ei näyttänyt iljettyneeltä tai järkyttyneeltä tai mitenkään ilmaissut negatiivisia tunteita, nojasi vain päätään molempiin käsiinsä ja tuijotti takaisin. Tuon silmissä näkyi pieni yllättyneisyys, mutta ennen kaikkea Changbin erotti yhden asian; hyväksynnän. Ja se itsessään riitti saamaan korpin naurettavan iloiseksi.

"Hei Bin, älä näytä noin nyrpeetä naamaa", Jisung sanoi napaten yhden korpin ranskanperunoista oravanhampaidensa väliin, seurauksena Changbin läpsäisemässä häntä käsille. Seungmin nauroi, ja nappasi puolestaan muutaman Jisungin ranskalaisista. Tämä sai nököhampaisen bruneten heittämään suolaisen tikun kohti Seungminia. Tähtäys ei kuitenkaan osunut täysin kohdalleen, ja ranskalainen lensi suoraan Changbinin hiusten peittämään otsaan. Korppi ärähti, ja heitti Jisungia takaisin.

Mitä tästä seurasi, sen pitäisi olla aika selvää: Ruokasota.

"tÄMÄ ON SOTAA", Jisung huusi, vähän liian kovaa sen ollakseen soveliasta julkisessa ruokapaikassa. Hän heitti jälleen ranskanperunan, tällä kertaa kohti Felixiä. Tämä sai blondin virnistämään ja liittymään mukaan "sotaan".

Lopulta ruokasota päättyi siihen, että pikaruokalan työntekijä tuli ystävällisesti kehottamaan poikia olemaan rauhallisemmin. Onneksi Jisung, Seungmin sekä Changbin olivat paikan kanta-asiakkaita ja tunsivat henkilökunnan hyvin, eikä tämä ollut todellakaan ensimmäinen kerta, kun heitä pyydettiin rauhoittumaan. Se oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Sama päti muihinkin paikkoihin: poikien vakio-ostoskeskuksessa heidät oltiin usein jouduttu vartijoiden puolesta heittämään ulos, varsinkin jos koko kahdeksanhenkinen jengi oli mukana; tällöin oli hyvin vaikea välttyä huonoilta päähänpistoilta tai pahimmassa tapauksessa tappeluilta, joiden aloittaja oli aina Minho, joka suuttui joskus turhankin helposti. Myös Jisungin ehdottamat piiloleikit vaatekauppojen henkarien välissä päättyivät usein hyllyn kaatumiseen ja ulosheittoihin.

Jep, kaverusten meno oli usein aika villiä, mutta mikään heidän kohtaamistaan vastoinkäymisistä ei murtanut lujaa sidettä, joka heidän välilleen oli vuosien aikana muodostunut. Chan, Jeongin, Jisung, Woojin, Seungmin, Minho, Hyunjin ja Changbin olivat aina olleet erottamattomat, ja pojat olivat varmoja, ettei mikään koskaan tulisi muuttamaan sitä.

Vaikka pojat olivat ajautuneet eri luokille, ja toisensa ihan pikkukersoista asti tunteneet Jisung, Seungmin ja Changbin muodostuneet erityisen läheiseksi trioksi, heidän ystävyytensä toimi siitä huolimatta.

Niin. Jengi oli toiminut kahdeksanpäisenä jo iät ja ajat. Mutta entä Felix? Jisung selkeästi yritti saada häntä mukaan porukkaan, mikä ei itsessään ole huono asia. Mutta rikkoisiko se mahdollisesti vanhojen kaverusten sidettä? Vai vahvistaisiko uusi kasvo sitä entisestään, olisiko heidän jenginsä sitten kokonainen?

Uhka vai mahdollisuus?

Changbin ei tiennyt. 

~~~

A/N

Toivottavasti tykkäsit : > Ja hei muuten, tykkäisittekö ennemmin pidemmistä luvuista(kestää pidempään päivittää) vai lyhyemmistä, jolloin päivittäisin useammin? Kertokaa kommenteissa ja älkäähän unohtako votettaa ;)