naama umpeen, mä rakastan sua

2 ~Rannalla~

• Ivy •

"Mä olen aina näiden poikienkin jälkeen toivonut vielä yhtä lasta, tytärtä oikeestaan, ja nyt me vihdoin saatiin semmoinen" Sandra hymyilee ilosesti, luoden auton katossa roikkuvan peilin kautta mulle sen legenraadisen kauniin hymyn.

Kyllä mä oon varmasti aika kaukana siitä mistä Sandra unelmoi...

"Me mennään vielä puoli seitsemältä syömään muutaman tuttavaperheen kanssa, ne haluaa tavata uuden perheenjäsenen mahdollisman pian" nainen jatkaa, mun kiemurrellessa paikallani kahden hikisen pojan välissä.

Mun iho liimautuneena kahen tuntemattoman pojan käsiin ja jalkoihin... Yök!

"Me ollaa ihan pian Miamissa, ei sun kauaa enää tartte siinä kärsiä" se vanhempi poika, Blake kuiskaa mun kuuden korvakorun täyttämään korvaan, saaden kylmät väreet kulkemaan pitkin poikin mun kroppaa.

Miamissa? Mulla ei ole sieltä yhden yhtä hyvää kokemusta.
Ei hitto...

"Tuskin mun kärsimykseni tähän jää" mä puuskahdan ärtyneenä, näpräten sitä mun klassista puhelimenkuoren rikki nypittyä reunaa.

"Blake, otat Idellen sitten mukaan illalla jos lähdet johonkin" Sandra toteaa, ilo pisaraakaan sen äänestä laantuneena, vedoten pojan aikaisemmin toteamaan lauseeseen, ikäänkun se vasta nyt olisi sisäistänyt sen.

"Ivy" tokaisen nimeni, ties monettako kertaa ilmoille.

Vajaa tämä perhe ainaki on jos edes mun nimeni ei pian jo ala jämähtämään pään sisälle.

"Ei Blake lähde tänään mihinkään" Eric murahtaa, luoden vaimoonsa vihaisen katseen.

Se ei oikein taida mielialoistaan päätellen ihan tykätä musta.

"Eric kulta, se on vain Idel... Ivylle hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin, eikö?"

Vastaukseksi mies vaan murahtaa ja kiristää otettaan ratista, saaden punaisen päänsä näyttämään siltä, että se voisi hetkellä millä hyvänsä räjähtää tuhansiksi pieniksi sirpaleiksi.

Ennen kun Eric on ees saanu koko tätä kyseistä valkosta Audiaan parkkeerattua niiden harmaan omakotitalon eteen, on Sandra kai jo pompannu ulos huutaen esittelevänsä mulle mun uutta kotia.

Jos ei muuta, niin hullu toi nainen ainaki on...

Mä kurtistan hämmentyneenä mun tummia kulmia, mutta tungen kuitenki Leon perässä kroppani tunkkasesta autosta ulos, ja seuraan sitä etuovelle.

Miamissa ei taida ihan köyhää porukkaa asuakkaan...

"Mä ostin sulle muutama päivä sitten valmiiksi mekon, tule mä näytän sen sulle" Sandra toteaa, ohjaten mua kohti mun uutta huonetta.

"Mä en viihdy mekoissa"

Toteamuksellani saan naisen  pepsodent hymyn hitaasti laskemaan, ja muuttumaan lapsenomaiseksi suun mutristukseksi.

"Tää mekko..." Sandra huokaisee, vetäen ilmeisesti mun vaatekaapista valkoisen, ihonmyötäisen ja pitkähihaisen mekon.

"Tää mekko maksoi 400 dollaria, joten mä todella toivoisin että sä voisit käyttää sitä edes tänä iltana Ivy"

Oho, tää perhe ei tosiaan taida olla köyhimmästä päästä...

**Blaken näkökulma**

Mä vilkuilen vuorotellen mun puhelimen kelloa ja jotakin vihreän värin omaavaa kanapastaa tökkivää Ivyä.

"Me voidaan mennä jo" Ivy tokasee kyllästynyneellä äänellä, työntäen lähes kokonaisen annoksensa sivuun. Ollaampas sitä nyt tympeinä.

Isä mulkaisee mua vielä viimeisen kerran ennenku äiti alkaa nyökkäillä turhanki innokkaasti, ikäänkun antaen meille luvan lähteä.

"Meillä on vähä kiire, ei kai sun tartte käydä vaihtamassa vaatteita?" mä katsahdan Ivyä, tönäisten samalla ravintolan ulko-oven kehoni painolla auki.

"Ihan sama" tyttö tokaisee, vetäen sitä aivan helvetin hyvännäköstä mekkoaan alaspäin.

Harmillista vain, että perheenjäsenten kanssa seurustelu ei taida olla aivan laillista...

Ei Ivy tuossa mekossa ilmeisesti ainakaan hyvin viihdy, aikaisemmasta tuhahtelusta ja ärähtelystä päätellen, mutta kai se olisi sanonut jos sen vaihtaminen ihan välttämätöntä olisi.

"No sitten kai me voidaa mennä jo" mä hymyilen, ja lähden osottamaan reittiä ihan ravintolan viereiselle rannalle kokoontuneita, vajaata pariakymmentä  poikaa kohden.

Toivottavasti se viihtyy edes muutaman tunnin ajan vain poikien seurassa..

"Onko viinaa?" Ivy nurisee, vääntäen loppuun enkelimäisesen hymyn, saaden mun kulmakarvat nousemaan vähintäänki taivaisiin.

"Uhm joo, kyllä siellä varmaan jollain on"

"Jopas, emmä olis susta ihan heti uskonu" tyttö virnistää, astuen paljailla varpaillaan lämpimään rantahiekkaan.

Valkoset korkokengät, joita äiti viimeviikolla jonkun merkkiliikkeen kenkäosastolla niin innolla valikoi, se repäisi jo puolessa välissä matkaa pois. Tyttö taidettiin vetäistä ihan liian kauas mukavuusalueeltaan...

"Wjuuhuu, kattokaa Blake Miller toi jonkun pikku pommin tänne" yksi teko blondi jätkä, Conner virnuilee, saaden melkeen jokasen katseet kääntymään kohti Ivyä.

Ivy sivuuttaa pojan sanomiset täysin, asetellessaan kenkiään illan mittaan viilentyneelle hiekalle. "Sitä viinaa?"

Mä voin nähdä Connerin silmien kiiluvan pelkkää himoa, kun se tarttuu mun siskon käsivarresta kiinni ja vilkasee mua tolla oksettavalla limasen kalan naamallaan.

"Mä voin kyllä.." mä yritän änkyttää jotakin, mutta Ivyn kiherrys keskeyttää mut taas.

"Hyvä, mennää vaa jo"

"Mistä sä oot noin kuuman mimmin napannut?" mä tunnen yhden mun parhaimpien kaverien, Aidenin käden läimäsevän leikkimielisesti mun selkää kun mä jään murjottava ilme naamallani tuijottamaan Connerin perään. "Hylkäsit kai uuden siskoski jo ton takia"

"Tuolla se menee"

"Häh, toiko?" Aiden ei jää edes odottamaan mun vastausta, se lähtee noiden liian alas jätettyjen shortsien roikkuessa hölkkäämään lähemmäs nuotiopaikkaa, missä Conner kavereineen kaataa Ivyn kannattelemaan kuppiin jotakin hyvin epämääräistä nestettä, jo ties kuinka monetta kierrosta.

En mä edes halua kuvitella mikä sota tosta tytöstä vielä syntyis.

Toivottavasti tykkäsitte luvustaaaaa!🥰

Oon tosiaan kirjotellu näihin ekoihin lukuihin pohjaa jo vajaan vuoden varmaanki, nii voi olla et senki takia saattaa vähä huomata sitte eroo näiden ja vähä myöhempien lukujen välillä. Oon kuitenki koittanut muokkaa näit nykyseen kirjotustyylii sopivammaks enne julkasua😅

(pluuus en meinannu keksii minkäänlaista otsikkoa sitte milläään joten se ei nyt oo ehkä mikää maailman paras mut halusin kuitenki julkasta tän nyt joten joooXDD)

iris❣️