• Ivy •
"Ivy, meiän pitää lähtee nyt" Blake ärähtää varmaan viidettä kertaa, mun vielä inistessä jotaki epämäärästä takasin.
"Just kun mulla alko olee hauskaa, eiks me voitais jäädä viel iiihan hetkeks"
Mun valkonen tiukka mekko on vaihtunut jonkun jätkän isoon hupparin keskiyön naku-uinnin jälkeen, merivedestä sykkyröille kihartuneet hiukset on liimaantunut pitkin mun tahmaisia poskia ja rasvattuja huulia, ja jotenkin mä taas löysin itteni jonkun mulle juomia tarjoilleen jätkän sylistä.
Conner se kai oli.
"Ei, faija tappaa mut jos me ei nyt lähetä"
"Eikai sen mun elämää pitäisi paljoa liikuttaa" mä tokaisen, kiehnäten mun pientä kroppaani vielä vähän enemmän Connerin paidatonta ylävartaloa vasten. "Eihän se haittaa jos kerran menee yli ajan"
Ei toi liikaa ruskeita hiuksiaan blondannut poika mua juuri oikeestaan kiinnosta, kunhan mä vaan haluun vähän härnätä Blakea.
"Nyt" se puuskahtaa, harppaa muutaman askeleen eteenpäin ja tarttuu mun kädestä kiinni, vetäen mut ekalla vedolla suoraan ylös, saaden mut horjahtamaan nyt puolestaan sen syliin.
"Rauhotu, olisi siitä sulle myöhemminki varmaan jotaki riittäny" Conner virnuilee, saaden koko muun porukan hekottamaan kun mitkäki hevoset.
"Sä oot sairas, se on mun sisko nyt"
**
"Käytä vaikka noit tikkaita, se meluaisit ihan liikaa alakerrassa" Blake ärähtää ja tuuppaa mua ruostuneita paloportaita päin. "Mä tuun perässä"
"Tapa se on toikin päästä näkemään mun alushousuihin" mä kohautan harteitani tarrautuen portaisiin kiinni, voimatta hämärässäkään olla huomaamatta miten Blaken poskiin kohoaa pieni heleä puna. "Eiku ainiin, mähän oon sun sisko nyt, höpsis, sehän olisi ihan sairasta" mä virnistän ilkirusisesti lainaten pojan aikaisempia sanoja.
"Nii just, alahan nyt kiipeämään" se mutisee kaivaen puhelinta taskustaan. "Kello on jo varttia vaille kolme, meiän piti olla jo kauan sitte kotona"
"Mihin suuntaan tää ikkuna aukee" mä älähdän ja pamautan viileän kämmeneni suoraan ikkunalasia vasten työnneltyäni ja vedeltyäni lasiruutua moneen eri suuntaan.
"Häh, eikö se oo auki"
"Idiootti, enkai mä kysyis jos olisi" mä puhisen räplätessäni yökosteudesta kostunutta ikkuna kahvaa.
"No neiti viisas voisi sitten oikeasti avatakin sen ikkunan, eikä vaan soittaa suutaan" Blaken ääni sihisee ärsyyntyneisyyttä kuiskauksen seassa. "Tule alas sieltä niin mä avaan sen"
"No en, osaan mä tän itsekkin avat...Ai, iltaa Eric" mun poskipäille nousee oikein mairea hymy kun mä näen väsyneen miehen ärtyneet kasvot ikkunalasin toisella puolella.
"Lopeta sen ikkunan paiskominen, sitä kahvaa pitää kääntää"
"Ai niin, niinhän mä olin tekemässä seuraavaksi" mä tokaisen kylmästi nielaisten nolostuksen ja tyhmyyden sekaiset tuntemukset nopeasti pois mun naamalta. "Blake neuvo huonosti"
"Niin näköjään" Eric murahtaa, tönäisee ikkunan auki ja kääntää jo punaruudullisen pyjaman peittämän selkänsä meitä kohti.
"Yrittäisit joskus ees kuunnella ohjeita" Blake sihisee hampaidensa välistä kun mä nostan jalkaani jo kapeasta ikkununasta sisään tukevalle alustalle. "Eiku kyl mä osaan ite" se jatkaa ininäänsä matkien tyttömäistä ääntä.
"Pää kiinni, ite et edes neuvonut" mä jatkan mulkoillen rappusia ylös kiipeävää poikaa.
"Tyhmäkin tajuu et sitä kahvaa pitää kääntää"
"No olisit sitten sanonu" mä tiuskaisen, tömistelen huoneeseeni ja pamautan oven suureleisesti kiinni.
Onpa hyvä etten mä kerennyt vielä purkaa laukkuani.
Hei taaas!:)
En oo kirjotellu taas pitkää aikaa eikä luku ole pisimmästä päästä mutta toivottavasti tykkäsitte luvusta😁
Kertokaa ihmeessä mielipiteenne ja mitä voisi parantaa tässä kirjassa kommentteihin!<3
-Iris
ŞİMDİ OKUDUĞUN
naama umpeen, mä rakastan sua
Romantizm"Sillon kun mä ekan kerran kuulin että Blake on saanu siskon, mä ajattelin et sä olisit vaa joku kuus vuotias kakara" Aiden naurahtaa kuivasti, vetäisten samalla kätensä sateessa kastuneiden hiusten lävitse, saaden mun jalat taas tolla seksikkäällä...
