naama umpeen, mä rakastan sua

7. ~ lucky you ~

• Ivy •
02:09 am

Asetan -yhden ylimääräisen kahvikupillisen ansiosta- täriseviä jalkojani vuoronperään toisiaan matalammille askelmille viileän metallin pinnalle, jotta mä viimein pääsisin saavuttamaan turvallisen ruohikkopinnan maantasalla.

"Noniin, pääsithän sä sieltä" tikapuiden viimeiset -noin puoli metriä- alas hypättyäni mä käännän mun katseeni valkean aidan päälle istumaan kavunneeseen blondiin.  Hän on tismalleen ajallaan, peräti 20 sekunttia etuajassakin.

"Mä en vaan ole vielä täysin tottunut näihin portaisiin, kamalan vinot" hymähdän kavutessani Aidenin vierelle, tömäytten sitä kautta kehoni lähes samalla sekunnilla aidan toiselle puolelle. "Mennään jo"

"Meillä on koko yö aikaa, rauhoitu" Aiden virnistää hölkäten mun vierelleni aution jalkakäytävän toiselle puolelle. Jossain kaukana mä voin nähdä pari ihmispäätä siellä täällä, mutta suurinosa heiluu vielä näillä kellon lukemilla luultavasti baareissa ja klubeissa, tuskin ulkona monikaan.

Keskikesän yötkin on lämpimiä, mulla ei ole mitään ongelmaa pärjätä farkkushortseilla ja kevyellä pitkähihaisella, mutta aurinko on laskenut jo aikoja sitten eikä valosta ole merkkiäkään. Vaan jalkakäytävää varjostavat korkeat katulamput valaisee meidän matkaa eteenpäin.
Onneksi, sillä mä en ole vielä aivan tismalleen sujut pimeyden kanssa.

"Minne sä haluat mennä" mä kysyn siirtäessäni katseeni edestakaisesti vierelläni maleksivaan jätkään. Hän on vetänyt päälleen jonkinlaiset shortsit ja vaaleansinisen hupparin, söpöä. Sen silmät hymyilee ja hymy puolestaan loistaa iloisuutta, kun se vie sormensa vaaleiden hiustensa läpi, asettaen ne sekaiseksi sotkuksi takaisin ruskettuneiden kasvojen varjoksi. Ei liian siisti ja huoliteltu, sellaisesta mä pidän.

"Mulla ei ole mitään väliä, ootko sä ajatellut jotain" Aiden kysyy ojentaen käsissään pitelemistä vihreistä juomatölkeistä toista mulle, jonka nappaan ilomielin.

Ei pieni määrä siideriä ikinä haitaksi ole.

**
• Aiden •
03:58 am

"Hihihihi, miten mä ikinä päädyin tähän" Ivyn kikatus kaikuu ympäri lähes tyhjää tatuointi- ja lävistysliikettä, sen painaessa vatsaansa jännityksestä yhä enemmän tuoliaan vasten. "Tule tänne, pidä mua kädestä"  hän käskyttää tuijottaessaan mua ankarasti silmiin.

Mä liikutaan mielelläni vatsallaan makaavan tytön eteen asetettua tuoliani tuon vierelle, jotta mä pääsisin henkiseksi tueksi tulevaan koitokseen. Hän tutkailee mua iloa kuplivilla silmillään, joiden tuike vaihtuu muutamien millisekunttien ajaksi silkaksi jännitykseksi ja ujoudeksi, kun tatuointien peittämä mies palaa takaisin meidän luokse.

"Ollaanko täällä valmiita" Jeff nimellä itsensä esitellyt mies hymähtää pieni neulakone kämmenensä sisään rutistettuna. Vilkaisen Ivyä, joka nyökyttelee päätään ahkerasti, laahaten vatsaansa tuolillaan hieman ylemmäs, parantaakseen asentoaan.

"Aihitto mä kusen kohta jännityksestä housuihin" Ivy mutisee piilottaessaan kasvonsa kämmeniinsä. "Jos mulla vaan olisi sellaiset"

Tyttö on heilunut viimeiset puoli tuntia typötyhjässä liikkeessä, vain paita sekä pikkuruiset valkeat alushousut yllään, sommitellessaan takapuolelleen tulevaa ikuista taideteosta peiliseinän edessä jokaisesta eri kulmasta. Väärennetyt henkkarit taisivat vihdoin tulla oikeasti tarpeeseen.

"Noniin neiti Ivy, nyt rentoudutaan, tää ei vie paljoa aikaa"

Mä huomaan miten Ivy puristaa silmänsä tiukasti kiinni, neulojen asetuttua tuon pehmeän näköiselle iholle, painamaan sinne pientä mustejälkeä, jota tyttö on omien sanojensa mukaan ainakin koko ikänsä odottanut. Pienet kuiskaukset radikaaleja voimasanoja, sekä ihmeellisiä mongeruksia ja väännelmiä kirosanoista, mitä en edes uskonut olevan olemassa, täyttävät hiljaisen vuokratilan suunnilleen kymmeneksi minuutiksi, ennenkuin laitteen surina viimein lakkaa, ja voipuneen näköisen Ivyn ilme alkaa jälleen kirkastumaan.

"Se on valmis!" hän kiljaisee pompatessaan penkistä ylös kuin mikäkin rypälepommi, kiitäen suoraan peilin eteen. "Ah upea, kiitos Jeff!"

Mun käteni on aivan turtunut ja punainen siihen kohdistuneen jatkuvan puristuksen seurauksena, mutta se on ihan okei. Ainakin hän sai mitä halusi.

"Aiden..Aiden hei! Kato, eikö oo nätti" mä siirryn Ivyn vierelle, jossa hän taiteilee selkäänsä täysin ihmeellisiin vinkuroihin nähdäkseen hieman punertavan vasemman pakaransa tekstin täydellisesti : lucky you

En mä yritä mitään sellaista, mutta hei...Mä olen vaan teini-ikäinen jätkä ja upea tyttö pelkissä teepussin kokoisissa alushousuissaan esittelee takapuoltaan erikoisissa -jokseenkin sitä korostavissa- asennoissa. Mä en voi mun mielelläni mitään, valitsin vaan hieman liian tiukat housut, okei?

"Se on nätti, mä tykkään siitä" naurahdan, ennenkuin mä ojennan tytön shortseja häntä kohden, kun tuo vihdoin päästää katseensa irtoamaan iholle painetusta koristeesta, valmiina maksamaan Jeffille tuotoksen hinnan, ennenkuin me päästäisiin jatkamaan matkaa. En mä voi vaan seisoa siinä tekemättä mitään, sen on pakko saada ne pöksyt jalkoihinsa ennenkuin mä pääsen pahentamaan ongelmaani. Ivyn näpytellessä pankkikorttinsa numerotunnusta muutamia vuosikymmeniä vanhan näköiseen automaattiin, mä vilkaisen puhelintani, johon on suorastaan sadellut viestejä Blakelta.

'Onko Ivy sun kanssa?'
'Jos sä tiedät etkä avaa suutasi nyt niin mä hirtän sit palleistasi kattoon'
'eivittu'
'jos isä saa tietää että se on poissa, mä olen mennyttä'

Hupsista

"Noniin Aiden, tule! Mä haluan käydä vielä jossakin"

Heipsu!
Oliko vähän sekava luku entiiä, toivottavasti tykkäsitte siitä kuitenkin! 😁 olisi ihanaa jos jakaisitte mielipiteenne mulle kommenteissa tai painaisitte tähteä haha

Iris