• Ivy •
"Onko kovakin darra" mä kuulen ivallisen tokaisun aikalailla alapuoleltani, kerta kun rappusten yläpäässä olen.
"Hah, ei" mä hymähdän. "Sulla on surkea viinapää" jatkan kun tömistelen paljain jaloin rappusia alas, samalla shortsejani alaspäin nykien, jotteivat nuo tyystin paljastaisi takapuoltani uudelle perheelleni.
Valhe. Mun pääni tykyttää, kuin mikäkin tikka olisi päättänyt terävällä nokallaan alkaa kaivaa pesäkoloa mun pääni sisälle."No varmaan on ees pieni, älä viitti olla tommonen" Blake murisee nieleksiessään luultavasti särkylääkkeen seuraksi lasiin valutettua vettä.
"Eipäs ole" hinaan kahvipannua kaapista otettua piirretyn kissan kuvalla varustettua mukiani lähemmäksi. Kaadan kuvottavaa nestettä mukiini vain pienen pohjan verran ja täytän tyhjän tilan maidolla.
Kahvi on oksettavaa, mutta eikö jo tämän ikäisenä mun pitäisi osata sitä juoda?
"Mitä sä teet? Ihme kummajainen" Blake tökkää mun kylkeä oudoksuva ilme sen kasvoilla oleskellen.
"Juon kahvia, mitä sä teet" mä pyöräytän dramaattisesti silmiäni asettuen aamupalatarvikkeilla varustettuun pöytään. "Puristelet jotain munia vai?" osoitan pojan käsissä olevia kananmunia, jotka ovat pyörineet tuon kädessä jo hyvän tovin.
"No kokkaan....tai jotain ?" tuo tuijottaa ja hiplailee käsissään olevaa raaka-ainetta kuin sillä ei olisi hajuakaan mitä sille pitäisi tehdä.
"Jep, siltä näyttää" mä hymähdän kaivertaessani auringonpaisteessa sulaneesta voirasiasta pienen voi keon leivälleni. Ulkoa kuuluvasta puheesta ja naurusta päätellen, loppu perhe on herännyt jo aikoja sitten ulkoilemaan.
"Yleensä äiti tekee tän.." Blaken posket punertuu kun sen huulet mutristuu vähän säälittävän suloiseen ilmeeseen.
"Hah no söpöä, mä takaan että mäkin osaisin paremmin kun sä, ja mä en ole kertaakaan elämässäni edes nähnyt mitä tolle tehdään"
Minua kun ei peräti ikinä päästetty orpokodin keittiöryhmään..
**
"Mitä ihmettä täällä tapahtuu?" Sandran pää tupsahtaa lasisen parvekkeelle vievän liukuoven raosta esille.
Jep..niin vain minä kuulemma osaisin paistaa kananmunia...
Nyt niitä löytyy vähän sieltä sun täältä. Ainakin muutamat löytyvät murskaantuneiden kuoriensa kanssa lattialta, jotkut on palanut kiinni vielä hellalla oleskelevaan paistinpannuun. Onko toi katosta valuva nestekkin keltuaista?
"Jep, kauhee sotku, emmä tajuu mitä tässä nyt taas tapahtui" mä katson Sandraa kummastuneella ilmeellä, ja luon sen huomaamatta ilkikurisen virneen Blakeen.
Poika pyöräyttää silmiään samalla tuijotellen mua arvostelevalla katseella. Kun mä oon kysymässä mikä nyt on vialla mä huomaan vaan viuhahduksen edessäni ja yhtäkkiä yksi kananmuna lentää suoraan mun kasvoja kohden.
"Blake!" mä parahdan, mutta en mä toimettomaksi ajatellut jäädä. Nappaan loput rasiassa olevat kananmunat kouriini ja paiskaan ne suoraan pojan päälaelle.
"Blake, pyydä anteeksi nyt. Ivy voi mennä suihkuun ja me siivotaan tää ennen kuin isänne tulee ja näkee tän" Sandra huokaa samalla päätään pudistellen, puristaen lavuaarissa kastelemaansa tiskirättiä kuivaksi.
On siinä jotakin plussiakin olla aina se perheen uusi tyttö.
Mä näytän lapsellisesti kieltä kananmunien tahmeita sisuksia päästään valuvalle pojalle ja dramaattisesti sipsuttelen tieni portaikkoon.
"Mitä hittoa täällä tapahtuu taas?" Mä kuulen jonkun pojan huvittuneen äänen, ja toisten naurua taustalta. Kuulostaa tutulta, varmaan niitä eilisiä.
"Olisit kertonut että sun kavereita tulee, olisin valmistautunut" Sandra puhahtaa pyyhkiessään valkoisia keittiön tasoja.
Mä olen just katoamassa yläkerran uumeniin kun mä tunnen jotain kovaa rasahtavaan naruolkaimisen toppini selkäpuolelle, ja leviävän märkänä länttinä inhottavan tuntuiseksi alueeksi.
"Blaaakeee, vitun idiootti" mä metelöin naurun remakan yli ja viskaan mun jalassa olleen pinkin flipflopin suoraan vasten pojan kasvoja. "Vitun apina"
"Sä tuut saamaan tolta muijalta vielä ihan kunnolla päähäs"
Piiiiiitkä aika viime luvusta🥴 mutta täälläpä mä taas olen, vähä tylsä luku tosin :-)
Toivottavasti kuitenki tykkäsitte luvusta ja mielipiteitä saa heittää aina kommentteihin!💓
~Iris
YOU ARE READING
naama umpeen, mä rakastan sua
Romance"Sillon kun mä ekan kerran kuulin että Blake on saanu siskon, mä ajattelin et sä olisit vaa joku kuus vuotias kakara" Aiden naurahtaa kuivasti, vetäisten samalla kätensä sateessa kastuneiden hiusten lävitse, saaden mun jalat taas tolla seksikkäällä...