naama umpeen, mä rakastan sua

8. ~hupsista~

entiiä mitä mieltä itse ootte, mutta tässä luvussa saattaa esiintyä aika vahvaa kielenkäyttöä🤭

• Ivy •

Alusta jolta mä herään, ei tunnu kotoisalta. Tyyny ei tursua pesuaineiden jälkeensä jättämiä mansikkakemikaaleja, eikä se tunnu olevan pään liikkeisiin muotoutuva bambutyyny. Oikeastaan, mä en usko että mulla on tyynyä.
Mä raotan silmiäni pieneen siristykseen, jolloin suuni loksahtaa mun vaaka-asennostani huolimatta vähintään puoli metriä hämmennyksestä alaspäin.

Se ajatus, minkä keho tiiviisti vasten omaani, ja miesten shamppoon vahva haju sieraimissani yleensä herättäisi, ei vastaa täysin sitä tilannetta, mihin mä olen nyt joutunut.  Luulisi kivisen tuntuman allani jo kertovan sen.

Mä ponnahdan istumaan jonkunlaisen meidän alle levitetyn viltin päälle, räpytellen hetken silmiäni maisemia tutkaillen. Mä en voi uskoa, että jo mun humalatilan laskeuduttua, raahauduin Aidenin kanssa jonkunlaisen vuoren ylle tuijottelemaan maisemia, nukkumaan ja no...päästämään sen tekemään sormi- ja kielitaikoja mun hartaasti varjeltuihin pöksyihini.

Jep, hupsis.

Ainakin jos jotain positiivista, me ei olla löydetty tietämme minkään suositun vaellusreitin varrelle joka kuhisisi ihmisiä aamusta saakka, ja no, se poika on taitava.
Hinaan paljasta -vain pitkähihaiseni hädintuskin verhoamaa- alakroppaani vähän parempaan asentoon epämieluisalla alustalla, jolloin mukulaisella maalla itseään pyörittäessä mun takapuolessa tuntuu vihlaiseva kipu.

"Oh, auts" hitto, kivunilmaisu tapani kuullosti lähinnä siltä kuin joku olisi tunkenut jättimäist...hei, miksi helvetissä takapuoleni on peitelty hiostavalla kelmulla?

"Aloitatko sä jo uuden erän? Ilman mua? Eikö kaksi kertaa riittänyt vai" Aidenin ääni kuuluu käheänä, aamuisena, saaden mun nyrpeän hämmentyneen katseen kääntymään sen aamuilmettä kohden.

"Hah hah, mä takaan että mä pystyisin tuplasti parempaan näillä" mä tuhahdan heilutellen yön aikana puutuneita sormiani pojan naaman edessä. Jos nyt rehellisiä ollaan, se saattoi olla pikkuruinen valhe, se kieli tekee pahoja, pahoja asioita mulle.

"Mmm..Oh..mit-...ah Aiden" se härnää virne kasvoillaan 'matkien' kimeällä äänellä voihkauksia, joita mä 'muka' olisin päästänyt. En varmasti, se liioittelee!

"Sä liioittelet, mä makasin varmaan paikallani kun kuollut kala" mä puuskahdan posket tulipunaisina, ristien käsivarteni ylävartaloni ympärille. "Mä takaan että sä et saanut mua edes tulemaan"

Valhe? Jep.
Se orgasmi oli m a h t a v a.

"Jep, kaksi kertaa peräkkäin" Aiden tökkää kielensä ulos kun viisivuotias kakara voitettuaan hiekkalaatikon halutuimman ämpärin itselleen, nostaessaan kaksi sormeaan ylös, vähänkuin visuaalisoidakseen luvun mulle. "Olisi voinut olla vaikka kuusi, mutta sä näytit ihan tyytyväiseltä niin"

"Okei, ihansama, ehkä mä tulin kerran, mutta ihankun sillä olisi mitään väliä" mä kivahdan kavutessani housuitta seisomaan. Turha mun olisi mitään enää peitellä, se on kumminkin nähnyt jo kaiken. "Mutta sen sijaan sä voisit kertoa mitä hittoa mun perseessä tapahtuu"

"Mä olin varmaan siinä vaiheessa ihan yhtä pois tästä maailmasta kun säkin, Ivy" Aiden hymähtää venyttäessään sen -luultavasti nukkumapaikkamme seurauksena jumittuneita- käsivarsia. "Jos sä viitsit kääntyä ympäri niin mä vilkaisen"

Mä lupaan, mun takapuoleni näyttää terävien kivien ja oksien päällä möyrityn ajan jälkeen siltä, kuin mä olisin ollut näyttelemässä jonkinsortin rajussa pornofilmissä, jossa sitä olisi hakattu tuntitolkulla, saaden sen täysille mustelmille.
Ja mitä luultavimmin, mä olen ikuistanut verenpurkaumien vierelle jonkun kauniin iholeiman.

Mikä se sitten mahtaa olla, mulla ei ole aavistustakaan. Michael Jacksonin selfie? Nalle puh kirjan hahmojen joukkopotretti? Nuoli, jonka vieressä teksti 'your d.... belongs here' ?

En mä tiedä, mutta jokainen noista ajatuksista istuisi täydellisesti mun vasempaan pakaraani.

"Ai..Aika kiva" Aiden henkäisee, tukahduttaen jonkunlaisen kiusallisen yskäisyn, jonka kevyesti veikaten mun housuttomuuteni aiheutti.

"No, mikä se on? Pitääkö mun hypätä häpeästä tosta kalliolta alas?" Mutisen näpräillessäni mun löysästi päälle istuvan pitkähihaisen helmaa, joka peittää hädintuskin paria senttiä enempää mun alushousuistani. "Miksi sä olet noin hiljanen? Sääli jos mä nyt hyppään, nätit maisemat sinäänsä"

"Eieieiei, mä tykkään siitä, siinä lukee lucky you, tälläisenä" poika naurahtaa puristaessaan sen peukalon ja etusormen lähes yhteen niin, että väliin jää vain pieni rako, jonka kuuluisi demostroida tatuoinnin kokoa. Okei, ei paha.

"Aaaaaaah, oikeastikko" mun suusta karkaa tyytyväinen mongerrus yrittäessäni taiteilla selkääni niin, että pääsisin kurkistamaan pakaraani. "Eihän se ole kai sitten paha"

Aiden pudistelee päätään kun mä pakarani toivottoman vilkuilun päätöksenä kiskon maassa pölyyntyneitä shortseja takaisin jalkoihini. "Ei, ei yhtään, kunhan Eric ei näe sitä"

"Silloin mä huolestuisin enemmän siitä, että mun 'isäni' tuijottaa mun takapuolta"

Me ollaan aika alussa tässä kirjassa vasta, joten yksityiskohtia Aidenin ja Ivyn yöstä tai tulevista saatte kyllä odotella vielä...jos niitä mahtaa vielä tulla🤪 -toivottavasti mulla ei oo kauheen nuoria lukijoita apua-

toivottavasti tykkäsit kuitenkin luvusta! Kommentoi ihmeessä mitä mieltä olit ja mitä sä veikkaat että tapahtuu seuraavaksi.. 😌 Alkaakohan Ivy lämmetä Aidenille vaaaaai mitä mahtaa tapahtua :o

Iris