Loved• Jonah Marais ff (finnish)

Helkkarin vauva

Jonah

"Jade mä oon homo"

Jade vain seisoi edessäni hiljaa. Sanomatta mitään. Näyttämättä mitään reaktiota.

"Mu- mun täytyy lähtä" Jade sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen kääntyen toiseen suuntaan.

Tunsin silmäni kostuvan. 

"Jade pliis älä mee" Sanoi ottamalla hänen kädestään kiinni.

"Mitä Jonah?! Jonah sä jätit mut! Mitä mun kuuluis tehä?! Sä tykkäät pojista!" Jade sanoi korottamalla ääntään saaden minut pidättelemään kyyneleitäni.

"Mä en ymmärrä tätä! Mä en ikinä rakastu oikeeseen mieheen! Mä oon joka kerta mä tyydyn huonoon! Joka kerta: Jade mä rakastan sua mutta, Jade mä pidän susta mutta, mutta, mutta, mutta ja- ja nyt tää.." Jade sanoi saamatta sanoja ulos suustaan sillä oli kyyneleten partaalla itsekkin.

"Ja mikä kamalinta, sä et voi ees tehä tälle asialle mitään! Tää ei ees oo sun syytä!" Jade sanoi nostellen käsiään ilmaan ja kävellen ympäriinsä.

"Jade mä rakastan sua"

"Mutta mitä?" Jade sanoi ja käveli pois, kohti metsää jättäen minut yksin romahduksen partaalle.

Istuin hetken päästä penkille josta näin Los Angelesin.

Annoin kyynelten valua poskiani pitkin ja mietin kuinka oli luultavasti tehnyt suuren virheen. Tiesin ettö tämän piti tulla jossain vaiheessa esille.

Istuin katsellen kaupunkia unohtaen ajan kulun. Hetken päästä kello oli jo 1:15.

Suuntasin autolle toivoen että Jade antaisi minulle vielä anteeksi. Istuin etupenkille ja istuin siinä väsyneenä hetken toivoen että kaikki olisi ohi.

Vedin taskustani avaimet ja käynnistin auton laittaen myös radion päälle.

Ajoin kotiin ja kaikki autot pihalta olivat lähteneet eli bileet olivat jo loppuneet.

Avasin oven ja astelin sisään laittaen oven perässäni lukkoon. Laahustin sohvalle jossa oli vodka ja viskipulloja ja paljon muovi mukeja. Koko talo haisi kamalalta.

"Rankka ilta?" Kuulin keittiöstä, vähän säikahtäen. Käännyin taakse ja näin Danielin nojaavan kaappiin.

"Mhhh.." Mumisin myöntävästi.

"Jade ei tullu kovin ilosena tänne" Daniel käveli luokseni sohvalle ja istui viereeni.

"Kertoko se mitä tapahtu?" Kysyi alkaen vähän panikoimaan.

"Ei, se sano ettei se halua puhu siitä ja meni teijän huoneeseen"  Daniel kertoi

"Okei.."

"Haluisiks sä kertoo mitä on tapahtunu?" Daniel kysyi ja tunsin hänen katseensa minussa.

"Mm... Enpä usko" Sanoin vähän hymyillen kun vilkaisin häntä.

"Kerro nyt" Daniel löi kättäni leikillä.

"No me.... erottiin" Huokaisin näyttäen taas aivan yhtä masentuneelta kuin Sillon kun tulin tänne.

Aloin taas muistella Jaden reaktiota ja kuinka kamalaa se oli. En kyllä tiedä mitä odotin. Onnitteluja? Olisin varmasti reagoinut samoin kuin Jade jos olisin saanut samallaiset uutisetn Ehkä jopa huonommin.

"Mi- mitä?" Olin melkein kokonaan unohtanut Danielin ajatukseni seassa.

"Mhh..." Mumisin myöntävästi ja nojasin sohvan selkänojaan laittaen silmäni kiinni ja yrittäen tyhjentää aivoni kaikista ajatuksista.