Loved• Jonah Marais ff (finnish)

Yölliset juoksentelut rannalla

Jade

Jonah veti mut pois sisältä ja me käveltii ulos. Jonah veti mut pimeelle kävelytielle joka oli sen talon vieressä. Me istuttiin penkeille ja me oltiin vaan hiljaa.

"Mitä tapahtu?" Se kysy hiljaa rikkomalla hiljaisuuden. "Jotain..." mä vastasin hiljaa samalla kun mä katoin mun jalkoja ja sormia.

"Jade luuleks sä mua idiootiks? Sä olit rimpuilemassa siitä irti samalla kun sä huusit että sen pitää päästää irti? Mitä se teki sulle?" Jonah sano hiljentamalla sen ääntä.

"Se ei päästäny musta irti samalla kun se tuli lähemmäs ja.." mä sanoin tuntemalla Jonahin katseen mussa. "Ja?" Jonah kysy. "Ja se käski mun tehä jotain typerää" mä vastasin.

"Mä oon pahoillani..." Jonah sano katsoen tielle. "Mä voin nyt ihan hyvin" mä valehtelin. Mä en todellakaan voinu hyvin. Mulla oli ällöttävä ja paha olo. "Hyvä" se sano samalla kun pieni hymy kasvo sen naamalle.

"Tahoks sä lähtä täältä?" Jonah kysy. Mä mietin hetken koska mä en halua olla ilon pilaaja ja lähtä vaikka se haluais jäädä. "Me voidaan jäähä jos sä haluut... mä en haluu pilata sun iloa" mä sanoin kattoen maata.

"Oikeestaa mä tiiän yhen paikan missä ei nyt varmasti oo ketään" se sano. "Minkä?" Mä kysyin. "En kerro saat tietää jos lähet mukkaa" se sano "No lähetää" mä sanoin hymyillen. Me noustiin ylös ja Jonah tilas meile uberin. Se myös lähetti pojille viestiä että me lähetiin aikasemmin.

Uber tuli, me hypättiin kyytiin ja se ajo meidät jonnekkin tielle. Me hypättiin ulos ja mä kattelin vähän ympärille ja mä näin pelkästään pimeen tien.

Pieni heikko valo tuli ainoastaan kaikista  katulampuista. "Mitä me täälä tehään?" Mä kysyin Jonahilta. "Ootas nyt mä vien sut jonnekki minne autolla ei pääse... varmaa en mä ees tiiä" Jonah sano.

Sen tien vasemmalla puolella oli mettä jonne tietenki Jonahin oli pakko mut vetää.

"Jonah onko meijän pakko mennä tänne? Kohta alkaa sataa ja täälä on pilkko pimeetä" mä valitin.

"Oota me ollaan kohta perillä" Jonah sano samalla kun se veti mua mun kädestä sen perässä. Yhtäkkiä mä tunsin pisaroita mun päässä ja mä tajusin että alko sataa.

"Jonah täälä alko sataa..." mä sanoin. "Sentää ei oo kylmä" se sano. "Me oltas ihan helposti voitu mennä kotii ja kattoo netfliksii ja nukkua ja olla lämpimässä ja-" mä valitin kunnes yhtäkkiä Jonah pysähty ja mä katoin missä me ollaan.

Mä näin tän kauniin rannan mun eessä jossa ei ollu ketään muita. "Mitäs pidät?" Jonah kysy. "Ooks sä varma että tänne ei ois päässy mistään muualta paitsi tuota sun mettä reittiä pitkin?" Mä kysyin vähän naurahtaen.

"En mut ei huolehita siitä nyt" se sano ja juoksi rannalle päin. Mä kävelin sen perässä samalla kun mä tunsin vesipisaroitten iskevän mun päähän.

Mä pääsin hiekalle ja otin mun kengät pois. "Sä oot yks iso idiootti tässä maailmassa" mä sanoin naurahtaen. "Älä huoli mä en oo yksin" se sano ja otti mun kädestä kiinni ja veti mua sen perässä samalla kun se juoksi. Se juoksenteli kaikkialle ja mä en meinannu pysyä perässä. Mä meinasin koko ajan kaatua ja se melkein raahas mua sen perässä.

"Haukuks sä mua idiootiks?" Mä kysyin naurahtaen. "Joo o" se sano ja me kaaduttiin hiekalle vierekkäin.

"Oot säki kyllä hauska tyyppi" mä sanoun kattoen pimeetä taivaa jossa leijäili valkosia pilviä. "Nii kai säki sit" Jonah sano ja mä naurahin sille.

"Mistä sä tiiät tän paikan?" Mä kysyin vetäen mun märät hiukset mun kasvoilta. "Tiiänpähä vaa" Jonah sano.

"Paljonkoha kello on?" Mä kysyin. "Sillä ei oo väliä" Jonah sano ja käänty kyljelleen kattomaan mua silmiin.