» 𝐹𝓁𝑜𝓌𝑒𝓇 𝒸𝓁𝑜𝓊𝒹 « FIN~HYUNIN

².

현진

hyunjin. nk

" Hyvää koulu päivää isin pikku kulta" Woojin vittuili minulle leveä huvittunut virne huulillaan kun puin kenkiäni jalkaan.

" Kiitos kovasti isi mutta eiköhän sun pikku kullan nuppu pärjää" sanoin hänelle vastaan ainakin yhtä vittuilevalla sävyllä kuin hän. Käänsin kahvaa ja vilkaisin Woojiniin joka näytti omalta vittuilevalta itseltään.

En muistanutkaan että olin näin hyvä myöhästymään. Juoksin portaita ylös metro asemalta täyttä vauhtia. Olin jäänyt suustani kiinni erään tytön kanssa kotona. Ja nyt olin jälleen myöhässä. Onneksi metro asemalta ei ollut muuta kuin pari kymmentä metriä koululle. Elämän koulua minun enemmänkin pitäisi käydä kuin lukiota että oppisin joskus mitä on kun on ajoissa jossain.

Juoksin niin nopeasti koulun käytävää kuin sillä hetkellä jaloistani lähti. Vaikka tarkka silmäinen haukka olinkin niin yks kaks kulman takaa ilmestyy kaksi poikaa joista toiseen tietenkin menin törmäämään ja kaatamaan meidät molemmat maahan.

" Ai helvetti mikä sua vaivaa" ärähdin pidellen otsaani samalla kun yritin kivuta maasta ylös.

" No ite juoksit suoraan mun syliin" tuo kivahti samalla kun hänen kaverinsa nosti poikaa ylös.

" Älä jaksa valittaa mul on iha helvetin kova kiire" melkein huusin hänelle ja lähdin jatkamaan maratooniani jälleen. Tunsin vain heidän kummaksuvan murhaavan katseen selässäni. No mitä itse menivät kävelemään juuri siinä.

Pääsin luokkaan juuri ennen kuin opettajan kurtistuneet kasvot astelivat luokan ovesta sisään. Istahdin Jisungin viereen joka nätisti hyvänä oppilaana piti kirjojaan nätisti pöydällä ja istui kuin kirkon penkillä. ja sitten olen minä joka tulee hiki pinnassa ja nuhjuisissa vaatteissa.

" Suakin näkee täällä" Jisung sanoi kiusoitellen. Virnistin hänelle vain ja avasin kirjani.

" Mitä meille tuli läksyksi" kysyin kuiskaten Jisungilta joka osoitti turhautuneen kirjansa sivua.

" Aa thanks" kiitin ja aloin raapustamaan samoja vastauksia omaan kirjaani.

Koko tunti kului Jisungille valittaessa ja opettajan tylsille opetuksille vittuiluun. Mutta viimein kun kellot soivat ryntäsimme Jisungin kanssa pois luokan ankeasta ilma piiristä.

Istuskelimme jonkun luokan edessä pitkällä penkillä seinän vieressä. Jisung taisi tekstailla Minholle jostain parisuhde asioista. He olivat siis seurustelleet muistaakseni ehkä yli puolivuotta ja vaikka minä ja Jisung olimme vasta lukion kolmannella nii hän ja Minho olivat aivan luodut toisilleen. Suoraan sanottuna he olivat niin rakastuneet toisiinsa että heillä oli varmaan hääpuvut ja lasten nimet päätetty.

Katseeni herpaantui puhelimeni mielenkiintoisesta näytöstä ja näin taas ne kaksi poikaa johon törmäsin ennen tuntia. He seisoskelivat lyhyen käytävän päässä ja selailivat puhelimiaan ja juttelivat mistä lie.

" Jisung mitä sä tiiät noista tyypeistä tuol" kysyin pojalta joka hämmentyneenä katsoi osoittamaani suuntaan.

" Toi vaaleempi tukkanen on meit vuotta nuorempi ja sen nimi oli muistaakseni Jeongin. Ja toi toinen on Seungmin joka on meijän ikänen mut se on toisella luokalla. Miks kysyit"

" Eiku mul kävi yks juttu ton Jeonginin kans. Kun juoksin sinne tunnille ja sitten tietysti menin törmäämään sen kanssa" vastasin ehkä hiukan häpeissäni.

" Heh ihmettelen vaan että miksi sillä ei oo mustaa silmää viellä" Jisung nauroi vieressäni ja taputti minua selkään.

" Siihen mennään tekemään muutos" Sanoin päättäväisesti ja lähdin kulkemaan itse varmasti Seungmina ja Jeonginia kohti.

Poika oli juuri sopivasti selkä seinää vasten että sain käteni seinää vasten jotta kasvojemme välillä oli vain muutama pari kymmentä senttiä. Jeongin nosti hämmentynen katseensa silmiini ja nosti toista kulmakarvaansa.

" Tulitko pyytelee anteeksi" poika kysyi.

" En. Tulin vaan muistuttaa et sulla kävi huono tuuri kun menit törmäämään muhun. Mä pidän sua silmällä" sanoin mahdollisimman itsevarmasti.

" Ai musta se oli kyllä sinä joka tässä törmäsi" Hän vastasi ihan yllättäen. En odottanut sitä joten takerruin hetkeksi sanoihini. Mutta juuri nyt haluni haka tuo ihminen maan rakoon kasvoi mutta joku vain veti minua pois. No jos totta puhutaan hänellä oli ehkä viattomin katse maailmassa.

" Öö...tai siis. Sillä ei oo mitään väliä kuka törmäsi ja kehen mutta susta asken kerta heitolla mun uus silmä tikku"

Lähdin takaisin Jisungin luo joka näytti ehkä hiukan hämmentyneeltä.

" Mikä sulle tuli kun luikit häntä koipien välissä sieltä" hän sanoi naurahtaen.

" Hehe. Emmä tiiä mikä muhun meni mut joku siinä pojassa on" sanoin hämmentyneenä.

" Joo joo. Sähän oot ihan punanen. Taitaa mun ja Minhon seura saanu tehtyy suhun jotain" hän sanoi virnuillen. Löin häntä vain hiukan kylkeen.

joo uutta lukuu ja joo.

Toisella kirjalla on kohta 1k lukijaa ja ai että en malta oottaa.

päivän random fakta UHSN on parempi kuin zboys ja zgirls.

kiitos paljon kun jaksat lukee mun tunteitten purkailuu ja viellä suurempi kiitos jos tykkäät näistä.

👋👋