» 𝐹𝓁𝑜𝓌𝑒𝓇 𝒸𝓁𝑜𝓊𝒹 « FIN~HYUNIN

⁷.

정인

Jeongin. nk

Okei mitä....helvettiä....juuri tapahtui.

Kosketin huuliani varovasti samalla kun Hyunjin katsoi minua tyytyväisesti maiskuttaen suklaan makuista tikkua suussaan. Hyunjin oli todella suudellut minua ja vielä ihan tahalteen. Muut mylvivät vieressämme ihan kuin olisivat nähneet vuosi sadan rakkaus tarinan. Ei.. ei se ollut rakkautta eikä edes ihastusta. En edes pitänyt siitä tai ehkä vähän.

Peruutin hiukan kauemmas punaiset posket punottaen. Hyunjin pyöräytti pulloa joka pysähtyi lie kenen kohdalle. En pystynyt keskittymään mitenkään koko loppu kierrokseen. Koko Hyunjin juttu pyöri päässäni. Mietin jotain muuta vasta sitten kun Seungmin painoi kätensä olalleni ja kehoitti minua.

" Joko ois meidän aika lähtee kotiin. Sun vanhemmat varmaa nirhaa sut kun et ole tullu kotiin"

" Mitä....tai siis joo." änkytin hänelle vastaukseksi. Seungmin veti minut ylös ja lähti sitten itse laittamaan kenkiä jalkaan. Vilkaisin vielä kaikkia muita. Jisung, Minho ja Chan näyttivät totta kai hiukan pettyneiltä ja surullisilta. En edes tahtonut vilkaista Hyunjiniin. Se tuntuisi väärältä.

" Noniin kiitos kivasta illasta ja mutta me lähetään nyt" Seungmin tokaisi juuri ennen kuin laittoi ulko-oven kiinni.

" Mitä hittoa se oli sen Hyunjinin kaa" kivahti poika kun olimme päässeet tarpeeksi kauas. Aurinko oli juuri laskeutumassa horisontin taakse. Vähäinenkin auringon valo silti siivilöityi lähes olemattomaksi korkeiden kerrostalojen ja tiheään rakennettujen talojen takia.

" E...emmä tiiä. Enhän mä edes halunnut sitä" puheeni takelteli paljon.

" Mitä ! siis tekikö Hyunjin sen tahalteen" Seungminin äänessä oli selvä säikähdys. Hän käänsi minut itseensä päin pitäen kämmeniään olkapäilläni. Hänen katseensa oli huolta täynnä.

" Ei eih. Anna olla. Kaikki on ihan ok " vastasin ja irrotin Seungminin kädet.

~~~~~~

Avasin varovasti kotini oven ettei äitini ja isäni kuulisi tuloani. Se tuntui mahdottomalta kun pienikin narahdus kuulosti ydinaseen räjähdykseltä. Irrotin kenkäni ja laskin ne varovasti kenkätelineeseen. Kädessäni oli yhä se Hyunjinin ostama sateenkaari lippu. Hipsin hiiren hiljaa eteisestä pitkin huoneeni ovelle.

" Missä ihmeessä sä olet ollut" Äitini tokaisee vihaisesti ja tulee lähemmäs katsomana olenko kunnossa. Piilotin sateenkaarilipun nopeasti selkäni taakse. Jos vanhempani näkisivät sen, minua kohtaisi armoton kuulustelu. Tai jos he jotenkin saisivat tietää että pussasin poikaa niin minua kohtaisi armoton teloitus.

" Me ei tajuttu ajan kulua yhtään ja myöhästyttiin metrosta. Anteeksi jos huolestutin" Vastasin lohduttavasti, mutta en yhtään epäilisi jos äitini kuulisi äänensävystäni valehtelua. Äitini katsoi minua tarkasti päästä varpaisiin.

" me puhutaan tästä vielä aamulla" äitini tokaisi vielä loppuun.

Pääsin viimein nukkumaan. Lysähdin sängylle selälleni syvän huokauksen saattelemana. Vaikka kello oli jotain puoli yhdeksän niin minusta tuntui että voisin nukahtaa milloin vain. Mutta ennen nukahtamistani katsoin puhelimestani kuvia mitä olimme ottaneet prideillä ja Woojinillä.

Minulla oli kyllä elämäni ihanin päivä. En voinut käsittää miten kaikki nämä vuodet olen elänyt vanhempieni haluamalla tavalla. Ne kaikki värit ja iloiset ihmiset. Miten niin jokainen ihminen jonka tapaa voi tulla ystävä, miten niin sorretut ihmiset voivat olla noin voimakkaita. Vanhempani olivat julmia. Nyt vasta tajuan sen kunnolla.

Kyynel vieri poskelleni kun löysin galleriastani kuvan jonka olin ottanut epähuomiossani. Vaikka kuva ei ollut tahallinen se oli sitäkin hauskempi. Itse kuvassa näkyi minusta vain jalka, hyunjin ja chan kumoavat terästettyä sojua, Seungmin ja Jisung nauravat tyhmälle vitsille ja Minho yrittää kinuta kyllästyneeltä Woojiniltä lisää sojua. Minulle muistot olivat tärkeitä. Kun harvoin pääsin minnekkään pitämään hauskaa ja luomaan mukavia muistoja. Ja silloin kun minulle tapahtui jotain kivaa muisto siitä oli kultaakin arvokkaampi.

Otin paremman asennon ja laskin puhelimen pöydälle. Annoin nihkeitten kyynelien valua poskilleni. minulle oli tyypillistä itkeä juuri ennen nukkumaan menoa jopa välillä ilman syytä.

Aamulla heräsin puhelimen värähdykseen. Joku oli alkanut seuraamaan minua instagramissa. Sovelluksessa jota käytin yllättävän paljon vaikka siitä ei ollut mitään hyötyä. Avasin profiilin joka kantoi nimeä @_HWang.Jin_ . Heti sen avattuani ei ollut epäilystäkään että se ei olisi Hyunjin. Hän tykkäsi selvästi tanssia tai ainakin mitä pojan lukuisat tanssivideot profiilissa antoivat ymmärtää.

Katsoin varovasti yhtä videota ja sitten yhtä kuvaa. Kahta. Kolmatta. Pian olin käynyt jokaisen kuvan ja videon läpi. Ja nyt minunkin oli pakko myöntää että minua ei pussannut mikään ruma poika.

Juu musta tuntuu että oon ollu super epäaktiivinen ja sori siitä. Mutta kun hyvinvointi valtiossa eletään niin meidän täytyy valittaa kaikesta turhastakin. Eli 7lk on vieny mun vapaa aikaa paljon ja mulla on ollu myö inspiraatio pulaa sekä ihan henkilökohtaisia ongelmia. Joten siksi uusia lukuja ei oo tullu muihinkaan kirjoihin.

Päivän random fakta: silloin kun txt:een jäseniä julkaistiin ja kun mä näin Taehyunin ensimmäistä kertaa niin mä ajattelin että Taehyun ja SHIneen Jonghyun näyttää samalta xd

Bye bye 👋👋