» 𝐹𝓁𝑜𝓌𝑒𝓇 𝒸𝓁𝑜𝓊𝒹 « FIN~HYUNIN

⁸.

정인 jeongin. nk

Aamulla olin herännyt aika myöhään ja olin saanut kuulla siitä kunniani äidiltäni, kun en ollut noussut sunnuntai aamupalapöytään ajallani. Olin myös saanut puhuttelun eilisestä kotiintulo ajastani. Kun äiti oli kysynyt miksi olin tullut niin myöhään, en tietenkään ollut kertonut että olin suudellut poikaa tai maistanut alkoholia, tai varsikaan että olin ollut prideilla.

Nostin puhelimeni kasvojeni yläpuolelle. Makasin sängylläni ja selailin puhelintani. Yhtäkkiä puhelimeni ruudun ylä osaan tupsahti ilmoitus palkki uudesta viestistä ig drirektissä jossa Seungmin kyseli vain vointiani.

Katsoin ulos ikkunastani huokaillen dramaattisesti. Ulkona paistoi aurinko. Tuuli heilutti puita jotka oli kasvatettu tien ja talojen väliin varjostamaan kävely tietä. Ikkunani oli tielle päin ja hiukan sen yläpuolella, mutta tarpeeksi matalalla että pääsisin hyppäämään ikkunastani tielle. Sen todellakin halusin tehdä.

Sunnuntai päivä meni madellen eteenpäin. En tehnyt mitään kun en saanut. Äiti oli kieltänyt ulos lähdön ja isä oli pistänyt minut siivoamaan kodin. Loppu ajan makasin sängyllä tai luin kirjaa. Puhelinta vilkaisin välillä, mutta mitään uutta ei ollut tapahtunut.

Kun olin lakaisemassa työpöytääni märällä rätillä. Puhelimen näyttö kirkastui ja värähti heiluttaen puhelinta hiukan. Nostin sen kasvojeni eteen. Miksi Hyunjin laittoi minulle viestiä, mietin kun avasin tuon viestin.

'Hei jos sulla ei ole tänään mitään tekemistä enään niin lähdetkö mun, Changbinin, Chanin ja Minhon kanssa uimaan.

Jäin jähmettyneenä miettimään että mitä vittua minun pitäisi tehdä. Ensinnäkin en saisi lähteä minnekään ja toiseksi pystynkö luottamaan heihin.

'Ööm mä en kyllä saisi lähteä minnekään sen eilisen takia.

'No jos mieli muuttuu niin odotetaan sua vielä vartti Mangwon-dongin daison edessä.

Mitä minun pitäisi oikeasti tehdä. Jos menen saatan jäädä kiinni ja siitä vielä suuremman kotiarestin. Mutta jos jätän menemättä he saattavat olla surullisia kun en tullutkaan. Toisaalta miksi miettisin mitä he ajattelivat siitä että en tulekaan. He saisivat mennä ilman minua.

'Ei emmä tule menkää vain nelisteen.

Suljin puhelimen heti kun olin lähettänyt viestin. Minua ei vain tehnyt mieli nähdä mitä hän vastaisi. Silmäni painuivat kiinni väkisinkin ja ne nukahtivat.

Aamulla heräsin onneksi tarpeeksi ajoissa etten myöhästy. Koko aamu kotona, koulumatka ja ensimmäiset tunnit koulussa tuntuivat levottomilta ja vaikeilta. Puheeseen oli mahdotonta keskittyä ja tehtävien tekeminen oli vaikeaa.

Huokaisen dramaattisesti kun lysähdän nojaamaan käytävän seinään. Yritin puhdistaa aivojani äskeisestä tunnista. Kävin rauhallisesti läpi asiat ja heitin turhat pois mielen roskikseen. Siellä ne sitten tuhoutuisivat ja unohtuisivat. Mietiskely oli kyllä minun juttuni. Vaikka muuten oli tosi äkkipikainen ja toimin vain pienestä päähän pistosta, niin asioitten pohtiminen oli silti rentouttavaa ja rauhoittavaa.

Koulussa oli normaalia että kuului jalkojen kopinaa ja juoksu askelia niin kuin juuri nyt. Jotkut koulumme oppilaat olivat selvästi aloittamassa sadan metrin maratonia ja sattuivatkin yrittämään juoksemaan juuri vierestäni. No ei siinä mitään muuta kuin joukon johtaja jarrutti juuri kohdallani ja paiskasi kätensä viereeni seinään, niin että jäin hänen ja seinän väliin. Ei kait siinäkään mitään mutta hän sattui juuri olemaan tietysti Hyunjin.

" Mä olin sit tosi surullinen ku sä et tullutkaan uimaan" Hyunjin sanoi, painottaen lapsellisesti. Hän teki myös lapsellisen koiranpentu ilmeen ja yritti näyttää sillä jotenkin söpönkarismaattiselta. Pojassa silti särähti pahuus. Ei silkka pahuus vaan vähän kuin rikollisuus. Hän oli varmasti yksi niistä jotka tekivät yö retkiä lain pimeälle puolelle.

" Kehtaatkin vielä väittää että se etten tullu oli mun vika. Sinä tässä vedit meijät ensin Woojinille ja sitten vielä tarjoat meille alkoholia." Tokaisin rauhassa. Pidin silti yhä perus lukeman naamallani.

Hyunjinin maratooni kaverit olivat hävinneet nurkan taakse tirkistelemään tilannetta. Mukaan lukien Hyunjinin paras kaveri Jisung. Heidän hihityksestä kuului se että he olivat suunnitelleet tämän. Ei ollut mahdollista että he vain sattuivat juoksemaan ohitseni, hyunjin sattui vain pysähtymään kohdalleni ja sanomaan valitut sanat ja hänen ystävät vain sattuivat jäämään tilannetta naureskellen. Tottakai kaikki voi olla pelkkää sattumaa mutta mitä sitten jos ei.

" Emmä mitään väitäkkään. Mä satun vaan pitämään susta enemmän kuin muista. Niin paljon että voisin olla sun kanssa vaikka kuinka monta pocky gamea" Poika sanoi imelästi virnistäen.

" Aahrgh lopeta mun kiusaaminen ja puhu välillä totta" Lähes karjahdin hänelle ja työnsin hänet kovaa pois kimpustani. En jäänyt taaskaan katsomaan mitä hän vastaisi vaan lähdin vain juoksemaan mahdollisimman kauas. Kyynel kostutti hiukan silmä kulmaani mutta kuivui heti pois. Minä halusin nyt kuivua pois.

joo tota kuka muistaa että milloin oon viimeeksi ollut aktiivinen. juuri niin en ikinä. Toivon että teitä yhä silti kiinostaa mun kirjat vaikka ne on aika paskoja ja uusia lukuja tulee tosi harvoin.

päivän random fakta: nyt on tullu ihan sairaasti kpop yhtyeiden comebackeja. kuten VAV, txt, Ateez, oneus, monsta x, day6, straykids, Twice, Onf, Cixiltä tulee ja sitten tietenkin Super M:in debyytti.

Haluun vielä sanoo että voimia kaikille Sullin faneille ja kaikille joita tää kosketti. Se oli varmasti tosi suuri menetys. Mä toivon silti että Sulli ei kuollut turhaan että hän oli saanut tehtyä jotain pysyvää hyvää maailmaan. Toivotaan että tulevaisuudessa tuottajat osaa varoa tälläsii tilanteita ja että mekin kuluttajat osaamme ottaa huomioon että kaikki eivät ole täydellisiä. Itse kun otan asiat todella voimakkaasti vastaan niin reagoin tähän myös tosi voimakkaasti.

Ollaan kaikki mukana rakentamassa parempaa maailmaa. Nuorena alkavat mielenterveys ongelmat hoitamattomina saattavat tulevaisuudessa eskaloitua ihan oikeasti todella pahoiksi.

noniin nyt kun olaan puhuttu tosi tärkeästä aiheesta niin haluun vielä kiittää kaikesta positiivisesta palautteesta. olen todella otettu

bye bye👋👋