» 𝐹𝓁𝑜𝓌𝑒𝓇 𝒸𝓁𝑜𝓊𝒹 « FIN~HYUNIN

¹⁰.

(lyhyt)

현진

hyunjin. nk

" No älä viiti murjottaa Jinnie." Jisung tökki olkaani . Hän oli raahannut minut kotiinsa heti koulun jälkeen piristäkseen.

Ja miksi en muka saisi murjottaa, sain juuri oharit. En käsitä vain miksi minun elämäni on aina se joka on kaikista turhin. Olen jo muka 18 vuotias aikuinen. En osaa pitää edes omaa elämääni raiteilla, ratkean aina huumeisiin tai alkoholiin, minulla ei ole perhettä ja kilahdan jos minulle annetaan oharit, olen kyllä yhtä tyhjän kanssa.

" Ai. no en sit murjota. Helppo sun on sanoa kun sun ja Minhon elämä on pelkkiä kukka pilviä. Miksi mun ei" Kivahdin itku kurkussa ja painoin taas otsani pöytää vasten.

" Hyunjin rakas ystävä ei sun tarvitse noin ajatella. Vaikka muiden elämä saattaisi näyttää täydelliseltä unelmalta niin silti kaikilla on oma kivinen polku. Ei vain saisi luovuttaa heti ensimmäisen kiven kohdalla" Jisungin sanat olivat kauniit. Jisung oli sittenkin ihan hyvä olemaan parasystävä.

" Jisung mä oon ihan oikeesti helvetin rakastunu"

" Ai Jeonginiin"

Nyökkäsin hymyillen. Halusin vain hymyillä kun maailmani oli täynnä Jeonginina. Hän kulkisi mukanani aina. Hänen hymynsä ja naurunsa oli tallentunut muistiini ikuisuudeksi. Jonain päivänä kerron sen vielä kuinka paljon hänestä välitän. Aika hullua, mutta sellainen minä olen.

Seuraavan aamun herätys oli tuskallinen. Lastenkodin kiviset patjat evät halunneet toimia viime yönä. Siksi nyt selkäni ja hartiat olivat kipeitä rauta kankeja. Onneksi tästä päivästä olisi tulossa tärkeä.

Nimittäin Jisungin pakotuksesta aijon pyytää Jeonginilta anteeksi ja jos hän ei ole minulle hirveän vihainen niin kysyn häntä illalla kahville kanssani. Niistä toivottavasti tulisi ensimmäiset treffimme.

~~~~~

Jisung tökki minua selästä kärsimättömästi. Hän ohjasi minua kohti ruokalan kulmalla seisovaa Jeonginia. Hengitykseni alkoi hetkihetkeltä mennä painavammaksi. Pian alun 10 metriä oli muuttunut viideksi ja sitten kahdeksi. Jisung lähti pois vai vihkaa.

Jeongin käänsi suloisen katseensa suuntaani. Hän sai heleän punotuksen nousemaan ja sykkeen laskemaan. Suustani kuului vain vaivaista ininään, kun yritin koota sanoja. Jeonginin hölmistynyt katse ei auttanut yhtään asiaa.

" Anteeksi siitä eilisestä" suljin silmäni ja lähes huusin ensimmäiset järkevät sanat jotka tulivat mieleeni.

" Okei...ei se mitään" Kivi vierähti sydämeltäni. Hän ei ole siis vihainen minulle.

" Huh...öö tuota...olisitko sä halunnut tulla illalla vaikka siis kahville" puheeni takelteli paljon ja otsani hikosi. Näytin varmaan todella tyhmältä, enkä karismaattiselta miltä yritin näyttää.

" Kysytkö sä tuota ihan tosissasi" Jeongin kuulosti jälleen hölmistyneeltä. Ei helvetti nyt hän ajattelee että huijaan häntä.

" Ei ei. Ei kun siis joo. Mä haluisin mennä sun kanssa illalla treffeille" Ei mitä helvettiä menin sanomaan. Peitin suuni ja punastuin vielä pahemmin.

" okei" hän vastasi yllättäen ja iloisesti. Hän hymyili ja veti reppua paremmin selkään.

" Laita viestiä missä nähään" Hän totesi vielä lopuksi yhä hymyillen. Ja sitten hän lähti kävelemään pois.

Seisoin shokissa paikallani monta hetkeä hokien vain itselleni että minulla helvetti on treffit illalla.

joo mun ei edes tartte selittää miksi en oo laittanu mitää piiiiitkään aikaan.

mutta our Worldille on tulossa isoja muutoksia. ps sori tää luku oli tosi paska, mulla ei nyt oikein luovuuden kukka kuki.

päivän random fakta: happy B-day Taehyung and Joshua <3

byebye