iltahämärä

luku 2 - pliis käydään karkkikaupassa

"Ai saatana!" Ruusunen karjas ja pysähty niille sijoilleen. Se oli ilmeisesti tökännyt kätensä nokkoseen, kiskottuaan koko matkan pientareelta kasveja heitelläkseen niitä jokaista tarpeeksi lähelle osuvaa päin. Mä tyrskähdin epämääräisesti.

"Kannattaako hipelöidä niitä ruohoja", Närhi tuhahti, virnistäen kuitenkin.

"Turpa kiinni", Ruusunen älähti ja puhalteli kämmentään. Mä virnuilin sille, kun Haukkakin pysähty ja käänty kattomaan taakseen kulmiaan kohottaen.

"Ruusunen rakas, se on nokkosenpolttama. Sä et kuole siihen. Voidaanko jatkaa matkaa?"

Ruusunen näytti Haukalle keskisormea ja lähti taas liikkeelle kirosanoja mutisten.

Hetken kävelyn - ja Ruususen valituksen - jälkeen Ametisti, joka oli jossain vaiheessa ohittanu Haukan, pysähty ja osotti sormellaan eteenpäin silmät säihkyen.
"Kattokaa!"

"Tie", mä tyrskähdin. "Ja jopa kasveja. Vau, Ame."

"Kilahditko sä nyt vihdoin lopullisesti?" Tiukukin tiedusteli pilke silmäkulmassa.

"Hei, huiman hauskaa. Jos arvon neitokaiset avais silmänsä, saattais kenties nähdä niiden puiden takana kerrostaloja", Ametisti irvaili.

Neitokaiset-sanan myötä mä mottasin Ametistia kylkeen. "Mitkä?"

Ametisti ähkäs. "Vitun henkilöt. Se oli vahinko - sori."

Näytin Ametistille kieltä ja se pyöräytti silmiään. Haukka astu meidän ohi ottaakseen tapansa mukaan taas ohjat käsiinsä.
"No niin. Kuten te muruset varmasti näette omilla pikku silmillänne, edessä on kerrostaloalue. Me mennään nyt sinne ja tutkitaan, jos siellä ois aula, kerhohuone tai varasto, johon me päästäis nukkumaan, koska katuoja ei varmaan houkuttele herrasväkeä."

"Vihdoin!" Närhi älähti Ametistin olkapäähän dramaattisesti tukeutuen. "Mä en jaksa enää kävellä tän repun kanssa."

"Ne sun eyelinerit ei varmaan paljoa paina, mulla on kengät ja sun todennäkösesti pilaantuva kanapaketti repussa", Ametisti pihisi puolitosissaan ja horjahti teatraalisesti Närhen painon alla.

"Teillä on sentään kaks tervettä jalkaa! Jos noi kerrostalot ei ois tasan tossa, oisitte saanu kantaa mut loppumatkan", Kuu puuttu keskusteluun.

"Älkää nyt jumalauta ulisko, isot ihmiset", mä virnuilin. "Paitsi Kuulla on erityisoikeus, se on jalkavammanen."

"Alaraajarajoitteinen", Ametisti hihitti Närheä kauemmas tönien.

*

Heti kun ensimmäisen kerrostalon alaovi tuli näköpiiriin, Lokki ryntäs innokkaana kokeilemaan, oliks se auki. Poika käänsi kahvaa ja ovi aukesi noin vain. Me kaikki päästettiin jonkinlaisia tukahtuneita riemunkiljahduksia, ja mummo mattotelineellä katto meitä pitkään. Kunhan se ei soittais poliiseja tai hakkais meitä mattopiiskalla, olisin sujut sen kanssa.

"Okei, me venataan siihen asti, et tulee pimeetä, eikä täällä oletettavasti - toivottavasti - kulje ihmisiä. Sit me hiippaillaan johonkin kellariin tai pyykkitupaan tai mihin tahansa, vietetään yömme siellä ja lähetään mahdollisimman äkkiä ennen ku ihmiset ehtii alkaa kuljeskella ympäriinsä täällä", Haukka ilmoitti. "...Ja rukoillaan ettei toi ovi mene automaattisesti lukkoon heti kun tulee vähän hämärää tai jotain."

Lokki veti teatraalisesti käden lippaan. "Jessöör."

Ametisti ja Närhi näytti siltä, että olisi mielellään salamurhanneet Haukan.
"Mihin me sillä välin mennään", Ametisti älähti kärsivän kuuloisena. "Mä en jaksa enää askeltakaan, sori nyt vaan. Siltä elävältä vitun luurangolta karkuun juokseminen ja katoilla hyppiminen oli ihan tarpeeks tälle päivälle."