iltahämärä

luku 6 - siinä on sähkölukko

"Saatana", Haukka sähisi ja nykäisi ovea uudelleen. Se ei edelleenkään liikkunut minnekään.

"Siinä on sähkölukko", Kuu ilmoitti parin metrin päästä. Se seiso seinässä olevan pienen, harmaan mötikän vieressä. Se muistutti vähän kortinlukijaa.

"No eiks me voida vaan odottaa, että joku niistä mummeleista suvaitsee ulostautua tosta ovesta ja mennä sit samalla?" Ametisti kysy.

"Mitä meinaat sanoa niille, varmaan vähän kummastelee jos kaheksan nuorta yhtäkkiä ilmestyy tyhjästä ja häipyy ovesta? 'Hei sori me vaan nukuttiin teiän kellarissa ja nyt jatketaan matkaa okei moikka kiitos, älkää soittako sossuja?'" Haukka tiedusteli matalalla äänellä hampaitaan kiristellen.

"Juostaan vaan."
Närhi totesi hyvin närhimäisesti ja kohautti olkiaan.

"Meiän piti olla herättämättä huomiota", Haukka ärähti.

"Ajattelitko sit tänne jäädä loppuiäkses?" Närhi kysy.

Jos ne alkaisi riidellä, mä olisin valmis juoksemaan oven lasista läpi. Kaivoin mun taskusta punaisen tikkarin ja heitin Närheä sillä. "Rauhotu nyt vittu vähän."

Närhi näytti mulle kieltä ja tunki tikkarin suuhunsa, poimittuaan sen ensin maasta.

Haukka huokas raskaasti. "Me tehään nyt niin, että joku jää tähän odottamaan, et joku mummeli näppäilee ton koodin. Sitten painaa sen mieleen ja me päästään ulos. Muut menee takas alas sillä välin. Onks vapaaehtoisia jäämään?"

"Mä voin jäädä", mä kuulin itseni sanovan ja kaduin sanojani heti - tästä saattaisi tulla pitkä päivystys ja mä pelkäsin edelleen nukahtavani pystyyn.

Haukka nyökkäs. "Me muut mennään takas alas ja Pihlaja tulee hakee meidät, ku on saanut sen koodin selville."

"Vittu tästä tulee tylsää", Närhi valitti ja tilaisuuden saanut Ametisti nappas sen kädessä olevan tikkarin suuhunsa. "Saatana!" Närhi älähti ja yritti nykiä tikkaria takaisin itelleen.

Ametisti hihitti tukahtuneesti ja Närhi pyöräytti sen eteensä niin, et rutisti tyttöä takaapäin ja samalla repäs tikkarinsa takas.

"Turvat kiinni", Haukka sihahti."Tapan sen joka tukehtuu tikkariin."

"Älä ulise, Närhi", Lokki tuhahti. Se seiso aulan ainoan sisustuselementin - säälittävän pienen terassipöydän - vieressä, nojaten valkoseen kiviseinään. "Oisit kiitollinen että me ylipäätään päästään ulos täältä."

"Miks? Voisin mä tännekin jäädä ja joku kissamummo vois vaikka adoptoida mut", tikkarinsa takaisin saanut Närhi virnuili.

Lokki nauro. "Sua ei kyllä kukaa jaksais vapaaehtosesti, turhaan haaveilet."

"No mitä vittua, mähän olen aivan ihana. Oottehan tekin mua jaksanu tähänki asti."

"Ei oo vaihtoehtoja", mä heitin.

"Oisittehan te mut johonki ojaan voinu dumpata."

"Murhasyytteet ei natsaa", Lokki virnisti. "Ois se vähintäänkin heitteillejättö.

"Jos oisitte jääny kiinni, oisin kummitellut paskat ulos teistä. Se ei oo ikinä vaihtoehto."
Närhi nauro.

"Voidaanko mennä?" Ruusunen puuttu keskusteluun. "Mä en haluu että mikään kissamummo kipittelee esiin tuolta ja kilauttaa poliisisedille."

Haukka nyökkäs ja johdatti muun porukan takas varastohuoneeseen, ku ne oli ensin heittäneet mulle moikat ja sarkastiset onnentoivotukset.

Laskin mun repun maahan jalkojeni taakse ja nojauduin seinään yrittäen tahdonvoimalla imeytyä siihen. Kuulin, kuinka varaston ovi loksahti muiden perässä kiinni. Tästä tosiaan saattais tulla pitkä odotus. Ja miten helvetissä mä edes näkisin, mitä numeroita ne mummot näppäilee? Ja entä jos niillä oiskin jotkut avainkortit? En mä sellastakaan suoraan kädestä vois pölliä. Tai voisin toki, mut seuraukset ei välttämättä ois kovin miellyttäviä.