iltahämärä

luku 3 - hyvää yötä Jeesus myötä

Närhi nousi seisomaan talon seinustalta ja viuhto käsillään sininen hiuspehko liehuen, ku me lopulta saavuttiin kerrostaloille. Ametisti istu risti-istunnassa selkä vasten seinää ja maassa näky keskeneränen ristinollaruudukko. Lokki juoksi edeltä kolmikon luo ja kyykisty silmät suljettuina kiviseinään nojaavan Kuun eteen.
"Kuu?"

Mä kiirehdin Lokin perään ja katoin seinustalla lojuvaa Kuuta huolestuneesti. "Kuu, ooksä elossa?"
Jätkä avas hitaasti silmänsä ja nyökkäs. Mä polvistuin Kuun viereen ja epäloogisesti kokeilin sen otsaa.

"Ei sulla ainakaa kuumetta oo."
Miksi helvetissä olisi? Ei tulehduskaan niin nopeasti etene - Pihlaja, järki käteen nyt.

Kuu pudisti päätään. "Sattuu vaan."

Mä nousin ylös ja pudistelin hiekat housuistani. Pimee oli jo sen verran, että parkkipaikan toisessa päässä kävelevä ihminen ei ois enää erottunut.

"Kai me voidaan mennä jo sisälle", mä kysyin kääntyen ympäri ja kohdistin katseeni mun takana seisoneeseen Haukkaan. "Ei tässä talossa asu ku vanhuksia ja kai ne nyt on jo nukkumaan menny."

Haukka nyökkäs ja käänty muun porukan puoleen. "No niin, idiootit. Me mennään nyt sisälle."

Mä kumarruin taas Kuun puoleen. "Pääseksä ylös?"

"Pääsen mä -"

"Turpa kiinni." Mä ojensin käteni Kuulle ja se tarttu siihen sen enempää valittamatta.
Poika vääntäyty pystyyn ja mä vedin sen jaloilleen. Se näytti kiitolliselta.

"Sun ei oikeesti tarvii todistella kellekään et pärjäät - helpompaa tää on kaikille jos vaan nyt alistut siihen et sua autetaan. Ei se jalka pyhällä hengellä parane."

Kuu huokas jaksamatta enää väittää vastaan.

Haukka avas hitaasti alaoven. Me kaikki seisoskeltiin odottamassa sen takana toivoen, ettei minkään mummon tuhlaajapoika päättäis just nyt palata retkiltään.

"Okei, sit turvat tukkoon lapset", Haukka komensi matalalla äänellä ja astu sisään. Me pujahdettiin rakennukseen sen perässä ja poika mittaili aulaa katseellaan sekunnin murto-osan, kunnes tajus portaiden alla olevan oven ja kiisi me vanavedessään sen luo.
Haukka naksautti oven yksinkertasen munalukon auki helposti ja raotti ovea sen verran, että me päästiin sisälle.

Tumman puuoven takaa paljastu matalat portaat ja jonkinlainen varastotila. Hämärän käytävän molemmilla puolilla avautu verkko-ovien takaisia pieniä ja vähän suurempia tiloja, jotka oli enemmän tai vähemmän täynnä tavaraa.

"Hei, kelpaaks toi?" Tiuku kuiskas jo ohi menneelle Haukalle osottaen yhtä varastokoppia. Haukka palas pari askelta taaksepäin ja katsahti verkko-oven silmukoiden läpi arvioivasti. Mä harpoin oven taakse ja silmäilin Tiukun ehdottamaa... huonetta? Jos... sitä sellaseksi saatto sanoa. Seinustalla oli iso, harmaa patja nostettuna pystyyn, nurkassa jotain kattiloita ja seiniä kiersi hyllyt, joiden päälle oli ladottu ties mitä tavaraa.

Haukka nyökkäs hitaasti.
"Eiköhän me pärjätä yks yö."

Jätkä kumartu ovessa olevan lukon pariin. Seki oli yksinkertanen riippulukko, jonka Haukka napsautti auki ennätysajassa.

"Vitun mummelit... tarjoais ees vähän haastetta", poika mutisi työntäen tiirikan taskuunsa ja mä naurahdin.

Haukka kiepautti lukon roikkumaan yhdestä verkon silmukasta ja veti oven auki. Se ja Tiuku pujahti ekoina sisään ja ryhty nostelemaan kattiloita ulos yrittäen aiheuttaa mahdollisimman vähän meteliä.

"Vittu", Tiuku sähähti ku sen jalka osu kattilaan, jonka kansi rämähti lattialle. Mä tukahdutin nauruntyrskähdyksen ja Ametisti mun takana hihitti.
Tiuku käänty salamannopeesti kattomaan meitä murhaavasti.
Mä virnistin sille viattomasti, tyttö käänty taas ympäri tummat hiukset heiluen ja näytti keskisormea olkansa yli.