iltahämärä

luku 13 - en oo sadisti, mä lupaan

Mä tökin jo hiillokseksi pikku hiljaa muuttuvaa nuotiota pitkällä kepillä ja kuuntelin muiden hiljasta keskustelua. Lokki oli saanu muut ylös, me oltiin istuttu nuotiolla jonkin aikaa ja syöty aamupalaa. Haukka oli halunnu välttämättä paistaa sämpylöitään, mut siitä ei ollut oikeen tullu mitään. Yksi oli pudonnut nuotioon ja hiiltyny korpuksi.

"Ollaanko me liikkumassa tänään jonnekin?" Tiuku rikko yhtäkkiä jo syntymään ehtineen hiljaisuuden.

"Mä en tiedä, kaiketi", Haukka kohautti olkiaan ja suoristi jalkansa. Sekin istu jostain löytämänsä puupölkyn päällä.

"Emmä jaksa heti purkaa tota telttaa", Lokki protestoi. "Mut siihen hommaan kuitenki laitetaan."

"Mitä jos jäädään vaan tänne?" Ametisti mutisi Närhen sylistä. "Edes yhdeks yöksi vielä."

"Okei, äänestys. Ihan ku vanhoina hyvinä aikoina ku äänestettiin edustajaa oppilaskuntaan tai jotain. Käsi ylös, jos haluat jäädä vielä tähän", Haukka korotti ääntään viimisimmän lauseen kohdalla.

Mä suoristauduin nuotion ääreltä ja pudotin kepin maahan nostaen käteni. En mäkään olisi jaksanut alkaa heti purkaa telttaa, paikka oli kaikin puolin täydellinen meille muutenkin. Annoin katseeni kiertää meidän nuotiopiiriä ja kaikkien kädet olivat pystyssä.

"Okei, jäädään."
Haukka kohautti olkiaan.

"Mut me tarvitaan lisää ruokaa, meiän pitäis käydä jossain kaupassa", Kuu huomautti.

"Mut miten me sit löydetään enää takas tänne?" Ametisti kysy.

"Samalla tavalla ku aina ennenki", Kuu kohautti olkiaan. "Ei mennä niin kauas ettei enää muisteta reittiä takas."

"Meiän kannattaa varmaan käyttää ihan rehellistä kaupassakäyntimetodia nimeltä raha, jos käydään jossain tässä lähellä", mä mietin. "Meiät löytää täältä vähän liian helposti."

"Ei mulla ainakaan oo rahaa", Lokki älähti.

"Ei tarvii olla, riittää et joillakin on. Kootaan ne vaan yhteen. Pihlaja, sullahan oli ainaki se sen mummon antama raha?" Ametisti suunnitteli.

"Okei, ketkä haluaa lähteä ettimään kauppaa?" Haukka nousi seisomaan. "Silleen niinku pian, koska meillä ei oo muuta kunnon ruokaa ku retkeilykuivavitunkeittoja."

*

Kauppareissulle oli lähteneet Haukka, Ametisti, ja väkisin mukaan ängennyt Kuu, joka halusi vihdoin olla hyödyksi meidän muiden huolesta välittämättä. Sen jalka oli kuitenkin jo paremmassa kunnossa, ja sen myötä koko jätkä.

Mä olin edelleen nuotiolla Ruususen ja Lokin kanssa, Närhi ja Tiuku oli kadonneet jonnekin - ilmeisesti hakemaan lisää risuja myöhemmin tehtävää nuotiota varten.

"Miksei me voida vaan jäädä tänne?" Ruusunen valitti. "Välillä mulla on ikävä... normaalia elämää." Poika mietti hetken. "Tai ei, ei sitä elämää, vaan... sellasta että voi pysyä paikoillaan yhessä paikassa eikä juosta koko ajan eteenpäin. Mihin me ollaan edes matkalla?"

"Koska me ollaan kulkureita tai jotain, en mä tiedä", hymähdin pojan ensimmäiseen lauseeseen viitaten, "mun mielestä ainakin on kivaa kulkea kaikkialla ja nähä erilaisia paikkoja.

 Mä vääntäydyin pystyyn. "Onkohan mulla vielä tikkareita jäljellä?"
Harpoin reppujen ja oksien yli teltalle, kaivoin mun repusta ainoan jäljellä olevan tikkarin ja palasin miltei sammuneelle nuotiolle. Ruusunen istu risti-istunnassa maassa ja mä rojahdin sen syliin. "Moi."

"Ai vittu Pihlaja, yritätkö sä tappaa mut", Ruusunen karjahti.

Mä nauroin ja pörrötin sen kiharoita. "Enhän mä nyt sellasta."
Työnsin vihreän tikkarin suuhuni ja nojauduin Ruususeen, joka älähti taas mut kieto kuitenkin kätensä mun ympärille. "Haista vittu", se mumisi mun olkapäähän ja mä virnistin. "Mäkin sua."