Mä nojasin puuhun ja katselin vettä. Aurinko oli pikku hiljaa laskemassa ja sen valo heijastu suoraan mun silmiin - me oltiin parin tunnin kävelyn jälkeen löydetty jostain järvi.
Haukka, Närhi ja Ruusunen yritti saada telttaa pystyyn, Ametisti lähinnä kirku ohjeita samalla käsillään huitoen. Tiuku ja Lokki nakkeli toisiaan kävyllä vedenrajassa ja Kuu istu jalat koukussa mäntyä vasten tarkkaillen teltanrakennuspuuhaa.
Mun perhe. Mun rakkaat idiootit.
Ja sitten mä heräsin millisekunnissa todellisuuteen, kun rannalla kaiku painavan kankaan romahduksesta lähtevä ääni ja heti perään Närhen vihanen, tukahtuneen kuulonen älähdys.
"Saatanan juntit, ottakaa se teltta vittuun mun päältä ennen ku tukehdun", tyttö kirku kankaan alta.
Mä katoin sen tempoilua vihreänruskeen telttakankaan alla ja aloin nauraa, kuoliaaksi tukehtumisesta ei vaikuttanut olevan pelkoa ainakaan vielä.
Haukka ja Ruusunen virnuili myös, Ametisti taas ei pysyny naurultaan pystyssä ja nojasi polviinsa saaden yskäkohtauksen.
Lopulta Ruusunen ryhty repimään telttaa pois Närhen päältä ja Haukka kiskoi apuna toisesta reunasta. Kohta kankaan alta ryömi pöllämystyneen näkönen tyttö, silmät salamoiden ja siniset hiukset entistä pahemmassa sotkussa.
"Kuka teistä kusipäistä pudotti ton mun päälle?" Närhi ärisi päästyään pystyyn, maassa säälittävänä kasana makaavaa telttaa osoittaen.
Haukka ja Ruusunen kohautti molemmat viattoman näköisinä olkiaan ja itsensä tässä välissä kerättyä saanut Ametisti alkoi uudelleen hihittää.
"Äläkä sä siellä vittu naura mulle!" Närhi kivahti, vaikkakin jo pilke silmäkulmassa.
Ametisti hyppeli kaappaamaan itseään pidemmän tytön halaukseen ja pörrötti sen jo valmiiksi joka suuntaan sojottavia hiuksia. "Älä nyt, rakas. Saatiin vähän viihdettä tähänki päivään."
Mä irrottauduin puusta ja loikin käpyjen ja oksanpätkien yli telttaporukan luo hymyillen vinosti. "Antakaas nyt, kakarat, kun entinen partiolainen näyttää."
Tartuin kiinni puolijoukkueteltan yhdestä kulmasta ja komensin Haukan, Närhen ja Ametistin muihin naruihin. Kerrankin Haukka suostu ottamaan joltain muulta ohjeita vastaan, kai se välillä tajus ettei ite osannut kuitenkaan ihan kaikkea.
"Kävelkää taaksepäin niin, et tästä tulee jonkinnäkönen ympyrä. Ruusunen, kokoa sä se keskitolppa."
Otin malliksi pari askelta taaksepäin vetäen narun kireäksi niin, että osa telttamytystä suoristui. Muut toistivat saman perässä ja pian meillä oli epämääräisen kasan sijaan ympyräntapainen.
"Hyvä."
Mä päästin narun putoamaan käsistäni ja käännyin vilkaisemaan Ruususta, joka kokosi viimeisiä tolpanpalasia yhteen.
"Ottakaa ne pienemmät tolpat ja pujottakaa tonne väleihin", osoitin muille. Ruusunen sai tolpan kokoon ja taiteili sen horjuen päänsä yläpuolelle.
"Kattokaa, mä -"
Pojan lause katkesi, kun tolppa lähti kallistumaan rajusti vasemmalle sen käsissä ja romahti maahan järkyttävän kalahduksen saattelemana. Ruusunen horjahti mutta sai pidettyä tasapainonsa.
Närhi kohotti kulmiaan. "Tapat kohta jonkun ton kanssa, älä koske siihen."
Ruusunen näytti keskisormea ja Närhi viskas maasta nappaamansa kävyn sitä kohti, virnistäen pojan teatraalisen järkyttyneelle ilmeelle.
*
Vihdoin, kun alkoi olla jo hämärää, me oltiin jonkin ylemmän voiman siunauksella saatu teltta pystyyn.
YOU ARE READING
iltahämärä
Random"Missähän me kaikki oltais, jos ei oltais nyt tässä? Jos me ei oltais löydetty toisiamme?" "Varmaan puolet ois oikeesti kuollut, puolet... rikkinäisiä. Ehkä jonkun elämä ois voinut vielä palata raiteilleen." Entä jos joku meistä oli lähtenyt just s...
