•Raped•

Luku 8 • Salaisuus

Hengähdän syvään.

"Kaikki alkoi siitä kun täytin kolme vuotta. Mun vanhemmat oli veloissa, ja mun syntymäpäivänä hän kaappasi mut. En koskaan saanut tietää sen nimeä. Se mies oli pitkä, tummatukkainen. Pelottava. Ja kun olin kolme, en tietenkään tajunnut maailmasta mitään. En muista mitään mun vanhemmista. Kun olin viisi, se alkoi. Ensin se oli vaan viatonta koskemista, kun kolmetoista vuotiaana se... Se... Ensin se suuteli mua, ja kun en totellut sitä, mua rangaistiin. Se vei mut kellariin ja hakkas mua. Siitä päivästä lähtien, oon totellut sen jokaista sanaa. Mä pelkäsin. Mä pelkäsin että pian se tekis jotain pahempaa. Sitten kerran kun oltiin syömässä tavallisesti ruokapöydän ääressä, se laittoi sen kädet mun polvelle. Eka ajattelin et se vaan lepuuttaa sen kättä siinä, mutta sitten se siirsi sitä kättä enemmän mun reidelle ja puristi sitä. Sitten se laittoi sen käden mun haaroväliin ja silloin mä nousin ylös siltä tuolilta. Juoksin kohti ulko-ovea, mutta se sai mut kiinni. Se painoi mut sitä ovea vasten ja suuteli mua. Sitten se siirtyi kaulalle ja lopulta se oli jo kantamassa mua makuuhuoneeseen. Siitä päivästä lähtien, se on hyväksikäyttänyt mua. Ja jos en tehnyt juuri niin kuin se sanoi, tai vastannut sen suudelmiin se rankaisi mua. Ensin se oli hakkaamista, mutta sitten se rupes käyttämään teräaseita. Puukkoja, teriä, ja muuta mikä sattuu ja tekee arpia. En myöskään saanu syödä pitkään aikaan. Ja ne arvet. Niitä on jokapuolella. Niihin sattuu vieläkin. Se antoi mulle iltaisin unilääkkeitä, etten pääsisi livahtamaan yöllä pois. Mutta yhtenä iltana, en ottanut niitä. Kun olin varma siitä että hän nukkuu, lähdin alakertaan ovelle ja... Mä karkasin. Ja jokapäivä. Jokapäivä kun kävelen yksin, pelkään, että se löytää mut ja vie mut takaisin sinne kamalaan paikkaan. En tahdo sinne enää. En tahdo että se koskee muhun."

Kyyneleet vierivät poskillani ja tunsin Chrisin katseen itsessäni. Tuo kiertää kätensä ympärilleni ja minä lasken pääni pojan rintaa vasten.

"Kaikki on hyvin", tuo kertoo ja silittää hiuksiani.

"Onko?" kysyin.

"On", Chris kuiskaa.

"Jätkääät!" kuuluu käytävästä. Nousen äkkiä istumaan ja menen ovelle. Menen sisomaan sen eteen etteivät pojat saisi sitä auki.

"Kokeillaan tätä ovee, se liikahti", Kevin naurahti. Ovea yritettiin työntää auki, mutta seisoin sen edessä.

"Ne pitää sitä kiinni!" Kevin huutaa ja Alex tulee ilmeisesti auttamaan tuota operaatio: avataan ovi et voidaan keskeyttää Chrisin ja Eddien puuhat. Chris katsoo minua ihmetellen. Nyökkään ovelle päin ja tuo tulee pitämään ovea kiinni, kun minä yritän saada punotuksen silmistäni haihtumaan. Kun onnistun, kävelen ovelle ja avaan sen. Alex ja Kevin syöksyvät ovestaa sisään ja kaatuvat maahan päällekkäin.

"No terve", sanon iloisesti.

"Mitä.... Saatanan.... Helvetissä.... TE TEITTE TÄÄLLÄ!" Kevin huutaa ja nousee seisomaan eteeni salamana.

"Se on salaisuus", kerron virnistäen. Alex kääntää katseensa minuun ja hyppää eteeni.

"Eli!"

"Se on salaisuus, edelleen", nauran.

"Nyt kerrot vitun saatanan p-

"Okei me lähetään nyt ennenku sulle käy huonosti", Chris vetää minut mukanaan pois huoneesta. Hymyilen ilkikurisesti pojille jotka katsovat minua kuin valmiina murhaamaan minut heti ja nyt.

"Tää ei jää tähän!" Kevin huutaa. Lähdemme vain Chrisin kanssa nauraen pois. Pian eteisestä kuuluu koputusta.

"Siel on varmaa Jacob ja Anton", sanon ja kävelen portaat alas Chris kannoillani. Hyppelehdin eteiseen ja avaan ulko-oven. Siellä ei todellakaan ollut Jacob tai Anton.